Olen pahasti uupunut ja haluan eläkkeelle

Kannattaa hakea apua. Oletko käynyt juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla tms?

Olet tärkeä.

Onhan se mahdollista, mutta ensin on käytävä läpi pitkä hoito- ja kuntoutusrumba. 1. askel: varaa aika terveysasemalle. Tsemppiä!

Alle 60-vuotiaana ei eläkkeelle päästetä jos kykenee työhön. Ei muuta kun perse ylös sohvalta ja töihin.

Et taida päästä työkyvyttämyyseläkkeelle. Pitää olla vaikea-asteinen psykiatrinen sairaus ja lääkehoito kokeiltuna.

Ei sinne pääse sillä että vain haluaa eläkkeelle. Ota yhteyttä vaikka terkkarin mielenterveyshoitajaan tai vastaaviin tahoihin. Sitä kautta pääset eteenpäin asiassa.

Aina näitä nuorten lumihiutaleaikuisten ininöitä ku ei jaksa ei viitsi. Itse olen joutunut nuorena metsätöihin, heinäpellolle, kasvattanut kuntoa metsässä juosten eikä vaivaa väsymys eikä kolotus 45-vuotiaanakaan. Koskaan ei sanottu että saat kaiken tekemättä mitään ja että aina pitää olla elämässä kivaa. Ei ole ollut aina kivaa ja kyllä on joskus masentanutkin, mutta minun sukupolveni kasvatettiin vielä niin että on itsestäänselvyys osallistua yhteiskuntaan ja mennä sinne töihin jos ei ole sairas. Ei sanottu että voihan sitä hakea eläkettä jos väsyttää eikä ole kivaa. Silloin levätään hetki, harrastetaan ja sitten taas uusin voimin hommiin. Olen ikäni tehnyt fyysistä työtä enkä ole työhön kuollut, etkä kuole ap sinäkään.

Kai tiedät, että työkkäri on pullollaan vajaakuntoisia ihmisiä, joilla on sekä mt-puolen että fyysisiä diagnooseja. Myös erikoislääkäreiden lausuntoja työkyvyttömyydestä. Vaan se ei kelpaa kelalle/työeläkeyhtiölle, ja työttömänä roikutaan kymmeniäkin vuosia. Että unohda koko juttu jos vähän väsyttää.

Työttömyys itsessäänkin ahdistaa ja vie voimia. Voisitko kokeilla jotain kaksi tuntia viikossa-työtä? Työkkäri tuppaa jättämään rauhaan kun on joku homma jota tekee ja ilmoittaa sinne ettei ole kiinnostunut mistään urakehityksestä, kunhan on joku duuni.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys itsessäänkin ahdistaa ja vie voimia. Voisitko kokeilla jotain kaksi tuntia viikossa-työtä? Työkkäri tuppaa jättämään rauhaan kun on joku homma jota tekee ja ilmoittaa sinne ettei ole kiinnostunut mistään urakehityksestä, kunhan on joku duuni.

Niin siis arvelen että tämä on vähemmän stressaava ja yksinkertaisempi vaihtoehto kuin hakeutua eläkkeelle. 

En halua lähteä ap:n voivotteluun mukaan. Jokaisen on itse ratkaistava elämänsä ongelmat. Kysynkin ap:ltä. Jos työkyvyttömyyseläkettä ei olisi eikä sossutukia, mitä tekisit.

Jos hoet itsellesi, että en jaksa, en jaksa, silloin et varmasti jaksa.

Kokeile muuttaa laulua, kyllä minä jaksan, kyllä minä jaksan, varmasti jaksat.

Vierailija kirjoitti:

En halua lähteä ap:n voivotteluun mukaan. Jokaisen on itse ratkaistava elämänsä ongelmat. Kysynkin ap:ltä. Jos työkyvyttömyyseläkettä ei olisi eikä sossutukia, mitä tekisit.

Jos hoet itsellesi, että en jaksa, en jaksa, silloin et varmasti jaksa.

Kokeile muuttaa laulua, kyllä minä jaksan, kyllä minä jaksan, varmasti jaksat.

Paitsi ettei kukaan päättämällä jaksa. Jos esittäisit minulle tuon kysymyksen, vastaisin että lopettaisin itseni - heti. Enkä todellakaan ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys itsessäänkin ahdistaa ja vie voimia. Voisitko kokeilla jotain kaksi tuntia viikossa-työtä? Työkkäri tuppaa jättämään rauhaan kun on joku homma jota tekee ja ilmoittaa sinne ettei ole kiinnostunut mistään urakehityksestä, kunhan on joku duuni.

työkkärissä pitää hakea kokoaikatöitä. Ei ne ota asiakkaaksi jos haluaa osaaikahommia.

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä nuorten lumihiutaleaikuisten ininöitä ku ei jaksa ei viitsi. Itse olen joutunut nuorena metsätöihin, heinäpellolle, kasvattanut kuntoa metsässä juosten eikä vaivaa väsymys eikä kolotus 45-vuotiaanakaan. Koskaan ei sanottu että saat kaiken tekemättä mitään ja että aina pitää olla elämässä kivaa. Ei ole ollut aina kivaa ja kyllä on joskus masentanutkin, mutta minun sukupolveni kasvatettiin vielä niin että on itsestäänselvyys osallistua yhteiskuntaan ja mennä sinne töihin jos ei ole sairas. Ei sanottu että voihan sitä hakea eläkettä jos väsyttää eikä ole kivaa. Silloin levätään hetki, harrastetaan ja sitten taas uusin voimin hommiin. Olen ikäni tehnyt fyysistä työtä enkä ole työhön kuollut, etkä kuole ap sinäkään.

Mikä ihme se on, ettei jossain helvetin heinäpellolla pala loppuun? Metsänhoito, heinäpellot ja joku lehmien hoitaminen, voiko sen tervehenkisempää työtä olla? Miten IKINÄ KUKAAN voisi palaa loppuun jossain heinäpellolla :D Tietty jos siellä on joku neuroottinen simputtava työnjohtaja niin tsäänssit hieman kasvaa.

Kiinnitin huomiota ap:n kohtaan "voimani loppu eikä parannusta ole". Siis olet luovuttamassa ja näet eläkkeelle jäännin olevan paras ratkaisu. Tarvitset nyt tukea ja ammattitaitoista henkilöä kokonaistilanteesi kartoittamiseen. Fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen tilanne. Kyllä uskon, että sieltä apua löytyy. Ota se vastaan. Koeta olla välittämättä ja ohita typeriä, asiattomia mielipiteitä ja neuvoja.

Jos on ollut vuoden poissa töistä eikä olo ole ehtinyt parantua, kyseessä on luultavasti psykiatrinen tila, joka voi lopulta oikeuttaa eläkkeeseen. Ensin pitää kuitenkin olla vuosia kuntoutustuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys itsessäänkin ahdistaa ja vie voimia. Voisitko kokeilla jotain kaksi tuntia viikossa-työtä? Työkkäri tuppaa jättämään rauhaan kun on joku homma jota tekee ja ilmoittaa sinne ettei ole kiinnostunut mistään urakehityksestä, kunhan on joku duuni.

työkkärissä pitää hakea kokoaikatöitä. Ei ne ota asiakkaaksi jos haluaa osaaikahommia.

Siis laittaa raksin siihen ruutuun että "haen kokoaikatyötä". Sitten ilmoittaa, ettei ole kiinnostunut kouluttautumisesta eikä alanvaihdosta ja että riittää kun on joku työ. Tiedän kokemuksesta. Nekin varmasti tekee mieluummin työtä jolla on merkitys, kuin yrittää väkisin tunkea tukea ja apua sinne missä sitä ei kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota ap:n kohtaan "voimani loppu eikä parannusta ole". Siis olet luovuttamassa ja näet eläkkeelle jäännin olevan paras ratkaisu. Tarvitset nyt tukea ja ammattitaitoista henkilöä kokonaistilanteesi kartoittamiseen. Fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen tilanne. Kyllä uskon, että sieltä apua löytyy. Ota se vastaan. Koeta olla välittämättä ja ohita typeriä, asiattomia mielipiteitä ja neuvoja.

Sinun mielipiteesi ja neuvosi on aivan yhtä typerä ja asiaton, vaikka ylennätkin itsesi muita alentamalla. Kaikki eivät parane tai jaksa. Tutki vaikka tilastot. Apua ei aina saa; sit ei OTETA vastaan. Taidat olla kiusaaja.

Ei aina tarvitse olla mikään superonnellinen olo kun lähtee aamulla töihin. Se on ihan normaalia, on normaalia tuntea erilaisia tunteita laidasta laitaan, mutta ei se herranjumala estä menemästä työpaikalle. Ei ihminen ole sairas jos tuntee tunteita. Siinäkin on menty liiallisuuksiin että tavallinen tunteminen, tunteet katsotaan mielenterveysongelmaksi. Se jo kertoo kuinka sairas suomalainen kulttuuri on.Terveen määritelmä on psykoottinen vahanukke jolla ei ole tunne-elämää lainkaan. Se on sairasta ja vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua lähteä ap:n voivotteluun mukaan. Jokaisen on itse ratkaistava elämänsä ongelmat. Kysynkin ap:ltä. Jos työkyvyttömyyseläkettä ei olisi eikä sossutukia, mitä tekisit.

Jos hoet itsellesi, että en jaksa, en jaksa, silloin et varmasti jaksa.

Kokeile muuttaa laulua, kyllä minä jaksan, kyllä minä jaksan, varmasti jaksat.

Paitsi ettei kukaan päättämällä jaksa. Jos esittäisit minulle tuon kysymyksen, vastaisin että lopettaisin itseni - heti. Enkä todellakaan ole ainoa.

Ei jaksa, mutta aivot ottavat vastaan positiivisen viestin ja elämä vähitellen parantuu.

Olet alle 40 ja haluaisit eläkkeelle, mutta mieti kuitenkin, mitä se muuttaisi elämässäsi pitemmällä aikavälillä? Ehkä oletkin uupunut siihen viimeisimpään työhösi, josta irtisanouduit. Mieti jotain toisenlaista työtä, erilaista työympäristöä, mahdollista uudelleen kouluttautumista.

Itse loukkaannuin tapaturmaisesti ja olin lähes vuoden sairauslomalla työstäni, josta kyllä pidän, mutta jossa oli valtavan huono työilmapiiri. ( olen 55-vuotias ). Itselleni ehdotettiin hakeutumista työkyvyttömyyseläkkeelle, ja lääkäri mielellään olisi puoltanut asiaa jne. Itselleni iski paniikki, etten todellakaan haluaisi jäädä pois työelämästä, ei vielä. Halusin tuntea kuuluvani vielä tähän yhteiskuntaan ja elämään, eläkkeen mahdollisuuskin tuntui lopun alulta. Nyt olen muutaman kuukauden tehnyt kevennetysti töitäni työkokeilun jälkeen ja voi kuinka nautin! On niin mukavaa mennä töihin, kuulua työyhteisöön, joka on muuttunut paljon positiivisempaan, ja mennä illalla väsyneenä mutta onnellisena nukkumaan, herätäkseni aamulla uuteen päivään.

Ap! Ota väsymyksesi/uupumuksesi puheeksi lääkärissä, varmaankin löytyy toinen ratkaisu eläkkeestä haaveilun sijaan 🙏. Ei se kotoilukaan pidemmän päälle kovin kivaa ole, olet kuitenkin suht nuorikin. Tsemppiä, älä luovuta 🤗