Eroon alkoholista omin voimin, oletteko onnistuneet?

Olen onnistunut vähentämään, en lopettamaan. Mutta rehellisesti en usko, että se olisi onnistunut, jos asuisin yksin. Syy vähentämiseeni oli mies ja lapset. Ja ne huonot yöunet, vetämättömyys ja alakuloisuus.

Olin ensin kuukauden kokonaan juomatta. Sitten kaksi. Vaikeaa oli mutta tsemppasin enkä vaan ostanut juomista. Aloin lenkkeillä luonnossa. Jumpata kotona ja harjoittaa tietoista läsnäoloa.

Parin kk jälkeen huomasin voinnissani selvän parannuksen mutta tiesin, että en halua luopua alkoholista kokonaan. Mutta sen päätin, että kotona en tissuttele. Annoin kuitenkin itselleni luvan juoda illanistujaisissa, ulkomaan reissuilla ja erikoistilanteissa. Tämä toimii mulla. Näin olen mennyt nyt kymmenkunta vuotta ja olen tyytyväinen. Kuntoni on parempi kuin koskaan ja täytin juuri 50 v. 😊

Itse olen juuri tuossa vähennyksen tavoittelussa. Nyt kk. juomatta, mutta usein käy mielessä.

Liikuntaa olen kävelemällä ja ulkoliikunta paikoilla käymällä.

Toivon voimia itselleni ja muille, jotka pyrkivät voimaan itsensä kanssa paremmin.

Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä

Drinkki kerrallaan siitä pääsee eroon. Valitettavasti uutta saa noudettua.

Olen onnistunut lopettamaan alkon käytön ihan itse. Tein päätöksen 8 vuotta sitten, muutaman kerran olen lipsunut, mutta enää en halua palata alkon käyttäjäksi.

Voihan sitä mennä vaikka toiseen kuntaan aa kerhoon,ei sitä mikään estä. Olen itsekin ajatellut lopettaa koko juomisen mutta en halua minnekkään kerhoihin. En kyllä yksinkään onnistu siinä. Niin kauan juo kun rahat loppuu,muuten ei saa poikki.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä

Mä ainakin tilaan viinit suoraan ovelle Saksasta. Alkossa käydään vain kaupunkireissuilla.

Tämän kirjan avulla:

https://www.suomalainen.com/products/selvin-pain

Parempi kuin AA

Mitä odottaisit siitä AA-kerhosta saavasi? Vertaistukea? Se on usein hyvin kaukana niissä kokouksissa. Osa muistelee vanhoja juomisiaan ja osa haukkuu nykyistä pomoaan/elämäntilannettaan/puolisoaan, siinä niiden puheenvuorojen anti.

AA-ohjelmaa voi noudattaa myös käymättä kokouksissa. Se koostuu kolmesta osasta, joista vain viimeiseen sisältyy sanoman levittäminen eli ajatus siitä, että pitäisi käydä kokouksissa tai tavata muita, jotka kaipaavat hengellistä herätystä

Ohjelman (https://www.aa.fi/index.php?type=0&id=38&pageid=38) ensimmäisten kolmen askeleen ydin on se, että myönnät, ettet itse pysty juomisellesi mitään ja luovutat ongelmasi Korkeammalle Voimalle (alunperin puhuttiin ihan suoraan kristinuskon Jumalasta). Periaatteessa siinä se sitten onkin. AA:n alkuaikoina ei todellakaan istuttu kokouksissa jaarittelemassa vanhoja juomistarinoita tai nykyisiä arkiharmeja vaan pari kokenutta AA:n jäsentä meni tulokkaan luo, jutteli hänen kanssaan ja lopuksi he rukoilivat yhdessä Jumalaa.

Seuraavat askeleet (4-11) ovat "oman elämän siivousta". Tässä olisi hyvä olla käytössä ns. kummi. Eli tarkastellaan, mitä on tullut tehtyä ja miksi, luetellaan ihmiset joita on tullut loukattua ja hyvitetään heitä (pyydetään anteeksi, korjataan mitä korjattavissa on), ja tässäkin ollaan koko ajan yhteydessä Jumalaan. Lopuksi (11) pyritään jatkuvaan yhteyteen Jumalan kanssa.

Viimeinen askel on ainoa, mihin välttämättä tarvitaan muita ihmisiä, nuo aiemmat voi tosiaan suorittaa yksinkin. Viimeisessä yritetään saattaa sama sanoma muille alkoholisteille. Siihenkään ei tarvita AA-ryhmää ja siinä puhutaan vain yrittämisestä.

Suosittelen, että käyt jossain AA-ryhmässä tutustumassa, ei sen tarvitse olla asuinpaikkakuntasi ryhmä. Mene ensimmäisellä kerralla avoimeen kokoukseen, jos et ole varma haluatko identifioitua alkoholistiksi. Suljettuihin kokouksiin eivät ole tervetulleita muut kuin sellaiset, jotka ovat valmiita nimeämään itsensä alkoholistiksi. Kokouksissa ei ole pakko käyttää puheenvuoroa.

Onhan nämä keskustelupalstat sinulle tuttuja? Ovat hiljenneet viime vuosina, etenkin Vähentäjät, mutta kannattaa vierailla.

Onnistuin, mutta luultavasti vain koska havahduin ongelmaan ennenkuin riippuvuus kehittyi fyysiseksi.

Join stressiin ja väsymykseen. Se oli sellaista tissuttelua, 3-5 keskiolutta päivässä. Välillä onnistuin pitämään 1-3 päivää väliä juomisessa, mutta yleensä viikossa oli enemmän juomapäiviä kuin juomattomia. Ongelman juurisyy oli työuupumus ja turhautuminen siihen että elämässäni ei ollut muuta kuin töissä käyminen hampaat irvessä ja sitten se jatkuva väsymys. En jaksanut tehdä mitään, en yhtään mitään. Olin liian väsynyt huolehtimaan kodistani, itsestäni tai ihmissuhteistani. Aivot olivat jatkuvalla kierroksella ja ainoa tauko siitä tuntui olevan sen muutaman kaljan tarjoama turrutus.

Työterveys nosti kädet pystyyn ja ohjasi päihdepolille. Kävin siellä pari kertaa mutta en kokenut saavani apua, kun juomiseni oli verrattain vähäistä ja keskustelut tuntuivat pyörivän siinä että millä lailla alkoholi on vaikuttanut haitallisesti elämääni. No ei mitenkään (vielä). En mokaillut kännissä, en ollut krapulassa töissä, en hassannut rahojani, loukannut itseäni tai haastanut riitaa muiden kanssa. Ainoastaan se ahdistus ja tunne että en kyennyt enää itse päättämään juonko vaiko en. Aamulla saatoin päättää että tänään en juo, olla hyvin määrätietoinen, mutta työpäivän jälkeen millään ei ollut enää mitään väliä, ja kuin robotti kävelin lähikauppaan ostamaan olutta.

Sain pitkän vääntämisen jälkeen avukseni Naltrexon-lääkityksen. Antabus ei olisi auttanut, sillä tunnen itseni ja tiedän että olisin jättänyt sen vain ottamatta ja juonut entiseen malliin. Naltrexon sitä vastoin poistaa juomisesta saatavan mielihyvän, joka itselleni oli suunnaton apu. Otin lääkkeen aamulla ja iltapäivällä kun mieli teki kaljaa, sanoin itselleni että siitä vaan, mutta ei siitä sitä hyvää oloa tule. Määrät vähenivät ja aivot oppivat että alkoholista ei tule sitä palkintoa mihin on totuttu.

Siitä on kohta vuosi, oli pitkä prosessi mutta edelleenkään vaikka en enää lääkettä käytä, alkoholi ei tuo euforian tunnetta eikä yhden ottaminen laukaise tarvetta ottaa lisää. Juon käytännössä vain viinilasin ravintolassa ruoan kanssa enkä enää edes kaipaa olutta.

Toki tässä samalla on pitänyt ratkoa sitä alkuperäistä ongelmaa eli työuupumusta myös.

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä keskustelupalstat sinulle tuttuja? Ovat hiljenneet viime vuosina, etenkin Vähentäjät, mutta kannattaa vierailla.

Tässä piti tietysti olla linkki https://paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=54

Vierailija kirjoitti:

Onnistuin, mutta luultavasti vain koska havahduin ongelmaan ennenkuin riippuvuus kehittyi fyysiseksi.

Join stressiin ja väsymykseen. Se oli sellaista tissuttelua, 3-5 keskiolutta päivässä. Välillä onnistuin pitämään 1-3 päivää väliä juomisessa, mutta yleensä viikossa oli enemmän juomapäiviä kuin juomattomia. Ongelman juurisyy oli työuupumus ja turhautuminen siihen että elämässäni ei ollut muuta kuin töissä käyminen hampaat irvessä ja sitten se jatkuva väsymys. En jaksanut tehdä mitään, en yhtään mitään. Olin liian väsynyt huolehtimaan kodistani, itsestäni tai ihmissuhteistani. Aivot olivat jatkuvalla kierroksella ja ainoa tauko siitä tuntui olevan sen muutaman kaljan tarjoama turrutus.

Työterveys nosti kädet pystyyn ja ohjasi päihdepolille. Kävin siellä pari kertaa mutta en kokenut saavani apua, kun juomiseni oli verrattain vähäistä ja keskustelut tuntuivat pyörivän siinä että millä lailla alkoholi on vaikuttanut haitallisesti elämääni. No ei mitenkään (vielä). En mokaillut kännissä, en ollut krapulassa töissä, en hassannut rahojani, loukannut itseäni tai haastanut riitaa muiden kanssa. Ainoastaan se ahdistus ja tunne että en kyennyt enää itse päättämään juonko vaiko en. Aamulla saatoin päättää että tänään en juo, olla hyvin määrätietoinen, mutta työpäivän jälkeen millään ei ollut enää mitään väliä, ja kuin robotti kävelin lähikauppaan ostamaan olutta.

Sain pitkän vääntämisen jälkeen avukseni Naltrexon-lääkityksen. Antabus ei olisi auttanut, sillä tunnen itseni ja tiedän että olisin jättänyt sen vain ottamatta ja juonut entiseen malliin. Naltrexon sitä vastoin poistaa juomisesta saatavan mielihyvän, joka itselleni oli suunnaton apu. Otin lääkkeen aamulla ja iltapäivällä kun mieli teki kaljaa, sanoin itselleni että siitä vaan, mutta ei siitä sitä hyvää oloa tule. Määrät vähenivät ja aivot oppivat että alkoholista ei tule sitä palkintoa mihin on totuttu.

Siitä on kohta vuosi, oli pitkä prosessi mutta edelleenkään vaikka en enää lääkettä käytä, alkoholi ei tuo euforian tunnetta eikä yhden ottaminen laukaise tarvetta ottaa lisää. Juon käytännössä vain viinilasin ravintolassa ruoan kanssa enkä enää edes kaipaa olutta.

Toki tässä samalla on pitänyt ratkoa sitä alkuperäistä ongelmaa eli työuupumusta myös.

Minulla ihan samaa. Miten voi ollakin näin samanlainen tarina. Miten ratkoit työuupumusta? En ole ap.

En ole onnistunut edes vähentämään omin voimin. Hillitöntä viinin lipitystä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, viime vuosina äitynyt päivittäiseksi känniksi. Jostain syystä toisinaan pystyn pitämään kuukauden tai enemmänkin tipatonta, mutta sitten aloitan aina uudelleen.

Lääkärit eivät osaa sanoa asiaan juuri mitään, myöskin työterveyspsykologilla käynti oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Päihdesäätiöllä kävin juttelemassa oikein mukavan ihmisen kanssa monta kertaa, mutta eipä se mitenkään juomiseen vaikuttanut. Naltrexonia olen kokeillut, mutta siitä tuli pahoinvointi. Kai seuraavaksi on antabus kokeiltava. Tuntuu vain vastenmieliseltä ottaa yhtä myrkkyä, että välttyisi toiselta, mutta jospa sillä raittiuden alkuun pääsisi.

Myöskin mieluummin kuolen alkoholismiin, kuin rupean mihinkään AA-kerhon jeesusjuttuihin ja rukoiluun.

Vierailija kirjoitti:

Tämän kirjan avulla:

https://www.suomalainen.com/products/selvin-pain

Parempi kuin AA

Voitko hieman kertoa, miltä kannalta asiaa tässä kirjassa avattiin? Joitakin opuksia olen aiheesta lueskellut, mutta yleensä niiden neuvot eivät oikein osu omaan elämääni.

Olen soolona selvinpäin eli en kuulu mihinkään tukiryhmiin tms. Olen varma ettei tämä ole kaikille mahdollista, mutta omalla kohdalla toimii.

Teen homman intervalleissa eli ajatuksella "tässä kuussa en juo". Näin ei tarvitse olla juomatta kuin kuukauden kerrallaan. Jokainen kuukausi on edellistä helpompi kun aikaa kuluu. Jos tulee vastaan jotain "syitä" juoda, lupaan itselleni harkita asiaa kun kuukausi on kulunut. Juomahimo on kuitenkin siinä kohtaa jo laimennut ja voi odottaa seuraavaan kuukauteen.

Joo ja olen ihan kunnolla alkkis jos avaan korkin. Herään aamulla putkasta tai sitten joka päivä/joka toinen päivä vaihteleva putki kestää kuukauden. Kun en juo en sairasta alkoholismia oireineen enkä joudu siitä kärsimään.

Kyllä lopetin mielestäni tissuttelun kuin seinään.

Erittäin huono tapa ns rentoutua duuniin jälkeen.

Sain vapaa-aikaa lisää

Lisää treeniä

Ja kunnon yöunet= Olen levänneempi

Vierailija kirjoitti:

Onnistuin, mutta luultavasti vain koska havahduin ongelmaan ennenkuin riippuvuus kehittyi fyysiseksi.

Join stressiin ja väsymykseen. Se oli sellaista tissuttelua, 3-5 keskiolutta päivässä. Välillä onnistuin pitämään 1-3 päivää väliä juomisessa, mutta yleensä viikossa oli enemmän juomapäiviä kuin juomattomia. Ongelman juurisyy oli työuupumus ja turhautuminen siihen että elämässäni ei ollut muuta kuin töissä käyminen hampaat irvessä ja sitten se jatkuva väsymys. En jaksanut tehdä mitään, en yhtään mitään. Olin liian väsynyt huolehtimaan kodistani, itsestäni tai ihmissuhteistani. Aivot olivat jatkuvalla kierroksella ja ainoa tauko siitä tuntui olevan sen muutaman kaljan tarjoama turrutus.

Työterveys nosti kädet pystyyn ja ohjasi päihdepolille. Kävin siellä pari kertaa mutta en kokenut saavani apua, kun juomiseni oli verrattain vähäistä ja keskustelut tuntuivat pyörivän siinä että millä lailla alkoholi on vaikuttanut haitallisesti elämääni. No ei mitenkään (vielä). En mokaillut kännissä, en ollut krapulassa töissä, en hassannut rahojani, loukannut itseäni tai haastanut riitaa muiden kanssa. Ainoastaan se ahdistus ja tunne että en kyennyt enää itse päättämään juonko vaiko en. Aamulla saatoin päättää että tänään en juo, olla hyvin määrätietoinen, mutta työpäivän jälkeen millään ei ollut enää mitään väliä, ja kuin robotti kävelin lähikauppaan ostamaan olutta.

Sain pitkän vääntämisen jälkeen avukseni Naltrexon-lääkityksen. Antabus ei olisi auttanut, sillä tunnen itseni ja tiedän että olisin jättänyt sen vain ottamatta ja juonut entiseen malliin. Naltrexon sitä vastoin poistaa juomisesta saatavan mielihyvän, joka itselleni oli suunnaton apu. Otin lääkkeen aamulla ja iltapäivällä kun mieli teki kaljaa, sanoin itselleni että siitä vaan, mutta ei siitä sitä hyvää oloa tule. Määrät vähenivät ja aivot oppivat että alkoholista ei tule sitä palkintoa mihin on totuttu.

Siitä on kohta vuosi, oli pitkä prosessi mutta edelleenkään vaikka en enää lääkettä käytä, alkoholi ei tuo euforian tunnetta eikä yhden ottaminen laukaise tarvetta ottaa lisää. Juon käytännössä vain viinilasin ravintolassa ruoan kanssa enkä enää edes kaipaa olutta.

Toki tässä samalla on pitänyt ratkoa sitä alkuperäistä ongelmaa eli työuupumusta myös.

Jos ketju olisi vanhempi, niin olisin kommenttisi alkuosaa lukiessani luultavasti miettinyt, että olenkohan itse sen joskus tänne kirjoittanut. Niin samanlainen tilanne.

Itse en uskalla kokeilla Naltrexonia, koska on masennustaustaa. Mikään lääke ei pysty viemään mielihyvän tunteita vain alkoholin käytöstä vaan vaikuttaa väistämättä muuhunkin mielihyvän kokemiseen. Minun on vaikea saada mielihyvän tunteita mistään ja siksi en ota tuota riskiä.

Kuunteluvinkki: Yle Areenan Lanttulataamossa on ainakin yksi jakso alkoholista.

Mulle tuli stoppi ryyppäämiseen(en ollu mikään tissuttelija) sen jälkeen kun heräsin ojasta ja kengät hukassa, se tunne ku mä sieltä sit heräsin ja kävelin kotiin ilman kenkiä, oli jotenki niin järkyttävä, en osaa kuvailla miltä tuntu, mutta sen verran kamalaa, että siihen jäi mun ryyppääminen, 12 vuotta olin etten uskaltanu edes yskänlääkettä ottaa, pelkäsin että siitä taas lähtis se viinan himo, sit tuli tää korona ja ahdistus siitä, ja muuta,, siihen loppu mun alkohooliton elämä, MUTTA nykyään osaan ottaa vain sen pari ciideriä, ei tuu enää sitä alkohimoa

Minä onnistuin lopettamaan yksin. Minäkin tissuttelin kotona , olen nainen , leskeksi jäänyt ja jo eläkkeellä. Joten sitä aikaa oli . Sain vakavan sairauskohtauksen puolitoista vuotta sitten ja kaaduin ja loukkasin itseni vakavasti. Siinä päivystyspolin penkillä tutkimuksiin pääsyä odotellessani katsoin krapulaista alennustilaani silmästä silmään ja tein päätöksen että yritän päivä kerrallaan raittiutta. Nyt on puolitoista vuotta raittiuta takana ja päivät kuluu liian nopeaan. Tsemppiä ap.lle!