Oletko jo eronnut kirkosta?

Helsingissä polygamiset häät voisivat jo onnistua?

Varmasti monilla Päivi Räsänen, joka muuten itsekin on miettinyt eroavansa kirkosta.

Kampanjat kirkosta eroamisen puolesta ovat vähentyneet esim. Helsingissä. Nyt pikemmin liitytään kirkkoon.

Juu, jo 17 vuotta sitten kun täytin 18. Kirkko ei edusta minulle mitään.

Erotkaa kirkosta ja kohta saatte rääkyä kun joku is lam on valtsuskonto.

Olen eronnut. Nyttemmin olen miettinyt, että voisi liittyä takaisin.

En. Ei ole tarvetta erota.

Joskus nuor miehenä erosin: Koin että on luihua kuulua johonkin kulttiin uskomatta sen opetuksiin. Siis rehellisyyskohtaus. Ja valtauskonnotkin on mielestäni kultteja- vain isompia.

Erosin 1995. Jos vielä olisin ev.lut kirkon jäsen, eroaisin, koska evl kirkko ei enää pidä kiinni oikeasta opetuksesta, vaan on mukana milloin missäkin friikkisirkuksessa. En kyllä kannata P. Räsäsenkään ajatuksia, abortin kieltämisestä riemuitseminen oli ihan viimeinen niitti sitä ajatussuuntaa. Uskolla ja kirkolla ei ole mitään tekoa keskenään.

En ole eronnut, enkä eroa. Minulle on tärkeää myös, että lapseni kuuluvat kirkkoon ja pääsevät ripille. Arvostan työtä mitä kirkossa tehdään köyhien ja vähäosaisten eteen. Käyn vain harvoin kirkossa, mutta pidän tärkeänä, että pääsen kirkkoon edes joskus vaikkapa Kauneimpiin joululauluihin. Harmittaa, että kaikki eivät ymmärrä mitä tasa-arvo ja yhdenmukaisuus merkitsevät, mutta kunnioitan niitä kirkon työntekijöitä, jotka puhuvat näiden asioiden puolesta. Ymmärrän niitäkin, jotka poimivat Raamatusta haluamansa lauseet ja luulevat, että kaikkien pitäisi elää niiden mukaan. He eivät kuitenkaan määritä minun suhdettani kirkkoon, kunhan muunlaisiakin työntekijöitä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa kirkosta ja kohta saatte rääkyä kun joku is lam on valtsuskonto.

Ei se sun arvomaailmasta mitenkään poikkea. Öyhöttäjien takia erosin kirkosta.

Olen eronnut.

Erosin 1999. En tule takaisin, sillä Jesse riittää. Ei hän mitään jäsenkortista puhunut. Hän puhui rakkaudesta ja armosta, jota en seurakunnassa koskaan nähnyt.

En ole koskaan edes kuulunut kirkkoon.

Olen eronnut vuosia sitten. Elämäni parhaimpia päätöksiä.

Tuhansien eurojen säästöt ja jumalsuhteen tervehtyminen ja parantuminen henkilökohtaiseiseksi suhteeksi Jumalaan ilman haitallisia ja tarpeettomia välikäsiä.

Kuulun kirkkoon ja aion kuulua jatkossakin. Kirkko auttaa köyhiä ja vähävaraisia, ja jakaa ruokaa köyhille, kuten Hurstin ruoka-apu. Ei maaseudulla muita ruoka-apuja ole. Lisäksi kirkko järjestää lapsille ja nuorille kaikkea mukavaa toimintaa. Kirkon työntekijätkin ovat mielestäni ihan mukavaa porukkaa. Ainakin nuoret. Eivät lainkaan ahdasmielisiä.

Kirkon opitkin ovat pääasiassa ihan ok. Eli autetaan muita, huolehditaan ja rakastetaan lähimmäisiä, ei valehdella jne. Ei kannata antaa jonkun ääritapauksen pilata kaikkea hyvää. Kai niitä outoja hihhuleita on kaikissa uskontokunnissa, järjestöissä ja porukoissa missä on paljon väkeä. Ja yleensä mitä ääripäisempää se ajatus on, sitä oudompaa on. Kultainen keskitie on usein paras.

Erosin marraskuussa 1994. Syynä kummikysymys. En halunnut lapsilleni kummeja ja kirkkoon ei voi liittyä ilman niitä. Meille ehdotettiin, että lapset voisi panna kirjoille siviilirekisteriin ja pysyä itse kirkossa. Halusimme kuitenkin olla kaikki samassa paikassa.

Raamatun Jeesus sanoi "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Ev.lut kirkon Jeesuksen luo lapsilla ei ole mitään asiaa ilman kummeja. Se onkin eri tyyppi.

Kirkko jatkaa valitsemallaan tiellä ja me omallamme. Lapset ovat olleet tyytyväisiä et-tunteihin ja protuleireihin.

Eronnut jo 30v sitten. En enää edes muista syytä

Kesällä erosin ja olen kokenut päätöksen hyväksi. En usko Jumalaan niin miksi kuuluisin kirkkoon?

Erosin aikoja sitten kun Suomen luterilainen kirkko omaksui naispappeuden (sittemmin jopa - piispuuden!) joka on selkeästi raamatunvastaista. Sen jälkeen on tullut lisääkin raamatunvastaisia oppeja kirkon opetukseen.

Terveisin Kristitty nainen 53 v.