Asiat joita ei halua kuulla kun on menettänyt läheisen

Melkeen kaikki mitä silloin sanotaan tuntuu hölynpölyltä

Aika parantaa

Menetys ei ole syy olla siekailemattoman epäkohtelias. Ja rauhoittavia saa lääkäriltä.

"Kannattaako sitä nyt enää miettiä."

Läheiseni itsemurhasta oli kuusi päivää. Tämän toteamuksen teki pitkäaikainen ystävä. Ainoa selitys käsittämättömälle tilannetajuttomuudelle oli se, että hänen isänsä oli saanut juuri syöpädiagnoosin ja ystävä ilmeisesti torjui kaikki kuolemaan liittyvät asiat mielestään. Anteeksi hän ei kuitenkaan pyytänyt.

Tämä ystävä kuoli joidenkin vuosien kuluttua ihan yllättäen ja nuorena. Olen itse surrut häntä kaikesta huolimatta pidempään kuin kuusi päivää.

Karmeinta jos pappi selittää Jumalan näin tahtovan. Erityistä hienotunteisuutta odottaisi juuri papilta.

Isä hyväksikäytti ja hautajaisissa sukulainen tuli selittämään, että suru helpottaa mutta ikävä jää.

Hyi h#lvetti.

Hyväksikäyttö tuhosi paitsi lapsuuden myös aikuisuuden ja vaivannut vuosikymmeniä.

En sure enkä ikävöi.

Tästä syystä esitän kuolleiden läheisille vain syvän osanottoni. Ei ole mitään viisasta tai lohduttavaa sanottavaa. Todennäköisesti hyvää tarkoittava lause vielä tulkitaan herkästi väärin ja loukkaannutaan. Kukaan tuskin tarkoituksella haluaa sanoa kuolleen omaiselle jotain loukkaavaa.

Paras olla hiljaa. Läheinen puhukoon jos haluaa jotain sanoa, minä olen hiljaa ja voin kyllä kuunnella.

Onko asiaa mitä läheisensä menettänyt haluaisi kuulla?

Ei.

Tiedän miltä sinusta tuntuu (ja sitten verrataan ehkä lapsen tai puolison kuolemaa mummon tai kissan menetykseen).

Kaikki meistä kuolee. Sen lisäksi hän vihasi sinua eikä koskaan antanut sulle anteeksi. Mene eteenpäin elämässä!

Se oli jumalan tahto.

"Ei kai tämä yllätys ollut?" "Parempi näin."

Mä oon kans taipunut tuon pelkän osanoton kannalle ja vaan kuuntelemaan sen kummemmin kommentoimatta, vaikka ei sekään varmasti aina ole oikea ratkaisu.

Surevilla on niin eri asioita mitä haluavat kuulla ja mitä on kenekin mielestä sallittua sanoa, toiset haluaa puhua kuolleesta/kuolemasta, toiset ei, joillekin uskonto tuo lohtua joillekin taas päinvastoin, jne... ikinä ei voi tietää mikä kenellekin sopii, vaikka kuinka tuntisi ihmisen.

Joo, ymmärrän tavallaan surun, mutta kauanko ajattelit ratsastaa sillä?

Työkaverilta tämä, kun perheenjäsen oli kuollut pari päivää sitten, olin allapäin enkä saanut enempää sairauslomaa. :)

Tällästä tää elämä on, synnytään ja kuollaan

Ihmiset yrittävät sanoa jotain lohduttaakseen. Joskus se voi vaikeassa tilanteessa tulla kömpelösti esitettyä.

Ei pidä olla läheisen menettäneenä niin armoton niitä kohtaan, jotka haluavat osoittaa myötätuntoa sanomalla edes jotain lohdutukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kans taipunut tuon pelkän osanoton kannalle ja vaan kuuntelemaan sen kummemmin kommentoimatta, vaikka ei sekään varmasti aina ole oikea ratkaisu.

Surevilla on niin eri asioita mitä haluavat kuulla ja mitä on kenekin mielestä sallittua sanoa, toiset haluaa puhua kuolleesta/kuolemasta, toiset ei, joillekin uskonto tuo lohtua joillekin taas päinvastoin, jne... ikinä ei voi tietää mikä kenellekin sopii, vaikka kuinka tuntisi ihmisen.

Just näin se on

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärrän tavallaan surun, mutta kauanko ajattelit ratsastaa sillä?

Työkaverilta tämä, kun perheenjäsen oli kuollut pari päivää sitten, olin allapäin enkä saanut enempää sairauslomaa. :)

Sain tietää, että läheinen ystävä oli illalla kuollut. Itkin koko yön ja menin naama turvonneena töihin. Koska olin juuri aloittanut uudella osastolla. Työkaveri sanoi vaan kyllä se siitä.

Tekee mieli repiä kappaleiksi tuollaiset ihmiset??

Ei tässä uskalla mitään sanoa.

Mun mielestä tuo osaanottokin on vähän teennäistä sillä kovin moni ei oikeasti ota osaa toisen läheisen kuolemaan. En kyllä keksi mitään parempaakaan. Ehkä jokin olen pahoillani sinun puolestasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärrän tavallaan surun, mutta kauanko ajattelit ratsastaa sillä?

Työkaverilta tämä, kun perheenjäsen oli kuollut pari päivää sitten, olin allapäin enkä saanut enempää sairauslomaa. :)

Sain tietää, että läheinen ystävä oli illalla kuollut. Itkin koko yön ja menin naama turvonneena töihin. Koska olin juuri aloittanut uudella osastolla. Työkaveri sanoi vaan kyllä se siitä.

Mitä olisit itse sanonut tuossa tilanteessa tai toivonut sinulle sanottavan?