Anoppi
Miten kestää anoppia joka tietää omasta mielestään kaiken paremmin. Puhuu päälle ja ohjeistaa, salaa antaa karkkia lapsille ja tullessaan käymään alkaa heti siivoilla ja vihjailla mikä kaikki on huonosti. Miten tämän kestää ja miksi anoppi on niin vaikea?
Kommentit (26)
Taas ne anopit olleet sankoin joukoin liikkeellä häiritsemässä ihmisten elämää. Mistä niitä oikein sikiää?
Ei sellaista tarvitse kotiinsa tai elämäänsä päästää ollenkaan.
En kestä kohta enää. Haaveilen muutosta toiseen maahan tai ainakin toiseen kaupunkiin, toiselle puolen Suomea. Aina kun näen, että siellä sitä taas ollaan pihalla vaappumassa etuovea kohti, ilman kutsua tai edes ilmoitusta tulosta etukäteen, alan voida huonosti. Ovikelloa rimmitellään niin kauan, että ovi avataan ja sitten kaakatus alkaa. Uuuah!
Vierailija kirjoitti:
Anoppiero auttaa!
Minä olen tehnyt miniäeron ja rauhallisuus palasi elämään.
Voi kun tämä anoppi tekisi miniäeron! Se olisi elämäni paras päivä!
Ei kai sillä ole vara-avaimia teille?
Tiedän ettei tällaista tarvitse sietää ja ottaa elämäänsä, mutta vaikeaa tähän on puuttua. Poikansa on hyvin jyrkästi äidilleen asioista sanonut, mutta mikään käytöksessä ei ole muuttunut. Seuraava aste on joko välien katkaisu kokonaan tai joku viranomainen ja molemmat vaihtoehdot tuntuvat melko hurjilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppiero auttaa!
Minä olen tehnyt miniäeron ja rauhallisuus palasi elämään.
Sama minulla, teimme mieheni kanssa miniäeron, ei tule se ämmä meidän mökille, ei meille, emme ole missään tekemisissä. Nyt kuulema poikammekin on viisastunut ja laittanut eropaperit vetämään, miniä on muuttamassa yksiöön jonnekin itä-Helsinkiin. Onneksi poika oli viisas ja vaati avioehdon kun yritys hänellä on.
Ei onneksi ole avaimia. Pelkkä ajatuskin tuntuu kuristavalta.
Minun eks-akkaini valitti aina äidistäni, otin akasta eron, luojan kiitos en ehtinyt mennä naimisiin sen akan kanssa.
Valitin aikani ex-miehelleni hänen äidistään, nyt on elämästä poistunut mies ja sen äiti. Vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ettei tällaista tarvitse sietää ja ottaa elämäänsä, mutta vaikeaa tähän on puuttua. Poikansa on hyvin jyrkästi äidilleen asioista sanonut, mutta mikään käytöksessä ei ole muuttunut. Seuraava aste on joko välien katkaisu kokonaan tai joku viranomainen ja molemmat vaihtoehdot tuntuvat melko hurjilta.
Itse olen onnekas, sillä poikani ei ole koskaan sanonut minulle pahaa sanaa, mutta silti tein miniäeron häiritsevän käytöksen vuoksi.
Mitä?Sehän on vain mukavaa kun anoppi tulee kyllään ja vielä moneksi päiväksi.
Anoppi on sentään miehenne äiti. Kunniottakaa, fiksumpi hän on kuin te uusavuttomat.
Olteko yrittänyt kahden kesken jutella anopille. Sano vaikka, että sinua hermostuttaa kun muut siivoavat asuntoasi tai että lapsillasi on perjantaisin karkkipäivä. Ehkä hän ymmärtää puhetta?
Jos ei ymmärrä, niin sitten en osaa auttaa.
Varmaan pojallanne aika rankka vaihe elämässään menossa, tuo avioero siis. Eikä se siitä tule helpottumaan.
Minunkin mieheni on aikanaan eronnut ja nyt siis toisessa liitossaan. Joskus vuosia sitten jossain juhlissa juttelin hänen exänsä kanssa, tämä ex minulle silloin suoraan sanoi, että appivanhemmat olivat yksi iso syy eroon ja tulen tämän huomaamaan, tuolloin asiaa vähän ihmettelin, en enää.
Anoppi on myös minulle haukkunut exän läpikotaisin, vaikka ex vaikuttaa ihan normaalille naiselle ja miehenikin puhuu ihan asialliseen sävyyn hänestä.
Kannattaa katsoa peiliin, kun roikkuu lapsissaan epätoivoisesti kiinni ja yrittää estää heidän oman elämän aloittamisen. Sormet ristiin teidän poikanne puolesta, että asiat kääntyy hyväksi, mutta joku yö kun valvotte ja mietitte aidosti mitä olette saaneet aikaan, niin voitte ihan vaan itsellenne myöntää, että te olette pilanneet poikanne mahdollisuuden onneen ja iloon. Ja siksi hän elää nyt yksin ja hänen elämänsä tulee olemaan sellaista mitä tulevaisuus tulee teille näyttämään.
Sano hänelle jotain, mistä hän loukkaantuu.
Ei ymmärrä puhetta tai sitten ei kunnioita. On puhuttu, kehotettu, neuvottu ja kerrottu. Sitten on mieheni sanonut hyvinkin jyrkästi mitä saa ja ei saa tehdä. Tekee silti mitä lystää. Koska hän osaa aina paremmin ja tietää enemmän, mielestään.
Otan osaa. En tiedä mikä tuohon auttaa. On varmaan aina ollut tuollainen,