Onko normaalia se että pelottaa ajatella omaa isää?

En muista juuri mitään isästäni lapsuudessa. Olen miettinyt että jospa rupeaisi aktiivisesti muistelemaan ja koettaisin selvittää millainen suhde meillä oli, mutta ajatus tuntuu pelottavalta.



Olen selittänyt muistamattomuuden sillä että isä oli vain tyypillinen etäinen agraari-isä, jota ei juurikaan kotona näkynyt, ja hän jäi siksi etäiseksi. Miten muut etäisen isän kanssa kasvaneet koette muistot isästä?