Miksi joku käyttää toista nimeä kutsumanimenään?

En tykkää ekasta nimestäni, minua on kutsuttu toisella nimelläni siitä asti kun olin noin 6v vanha.

Sitä varten se on että voi valita kumpaa nimeä käyttää. Voit käyttää toista nimeä eri tilanteissa jos haluat.

Mun miehen toinen nimi on aina ollut hänen kutsumanimensä. Sanon häntä nyt tässä Jari Matiksi, kun en oikeaa nimeään halua kertoa.

Hänen äitinsä ei millään meinannut keksiä hänelle nimeä, ja päätyi sitten antamaan pojalle nimeksi Jari Matti. Hänen isosiskonsa ei tykännyt nimestä Jari, koska hän tunsi jonkun Jari-nimisen pojan, joka oli häntä kai joskus kiusannut. Niinpä hänen kutsumanimekseen tuli siis Matti.

Oma nimeni on tyyliin Päivi Helena, eka nimi on niin suomalainen että sen lausuminen on ihmisille aina vähän arvaus, samoin kirjoittaminen. Toinen nimi on helpompi, kun ulkomailla asuu.

Aika tyypillinen tapaus on, että lapselle halutaan antaa kaksi nimeä (esim. isovanhempien nimet), jotka toimivat paremmin toisinpäin, tyyliin Laura ja Katariina. Laura Katariina sointuu paremmin kuin Katariina Laura, ja sitä muotoa käytetään vaikka Katariina haluttaisiinkin ns. ykkösnimeksi. Joten henkilö on Laura Katariina jota kutsutaan Katariinaksi. Esimerkkejä löytää, esim. Pasi Matias toimii paremmin kuin Matias Pasi. 

Mä olen ollut naimisissa peräti kahden miehen kanssa, joiden toinen nimi on niiden kutsumanimi. Niillä se on juontanut alkunsa vanhemmista jo lapsuudesta. Mä en ymmärrä vanhempia, jotka antaa lapselleen niin epämieluisan etunimen, etteivät itsekään halua sitä käyttää. Mikä järki siinä on?

Minun kolmas nimeni on kutsumanimeni. Sen on vanhemmat päättäneet jo heti synnyttyäni että minua tullaan kutsumaan sillä nimellä.

Hyvä onkin kysyä meiltä vierailta eikä niiltä ihmisiltä itseltään..

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut naimisissa peräti kahden miehen kanssa, joiden toinen nimi on niiden kutsumanimi. Niillä se on juontanut alkunsa vanhemmista jo lapsuudesta. Mä en ymmärrä vanhempia, jotka antaa lapselleen niin epämieluisan etunimen, etteivät itsekään halua sitä käyttää. Mikä järki siinä on?

Etunimihän se toinenkin on.

Nimet laitetaan sujuvuusjärjestykseen. Yleensä (ei aina) se tarkoittaa lyhyemmästä pisimpään.

Minä olen vaikka Aki Herkules Benediktus. Herkules Dionisius Aki kuulostaisi tököltä. Kutsumanimi on se mikä se on.

Omalta kohdalta vaikuttaa kotipaikkakunnan tapa. Eka nimi on jonkilainen etuliite. Varsinaiset nimet on siinä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillinen tapaus on, että lapselle halutaan antaa kaksi nimeä (esim. isovanhempien nimet), jotka toimivat paremmin toisinpäin, tyyliin Laura ja Katariina. Laura Katariina sointuu paremmin kuin Katariina Laura, ja sitä muotoa käytetään vaikka Katariina haluttaisiinkin ns. ykkösnimeksi. Joten henkilö on Laura Katariina jota kutsutaan Katariinaksi. Esimerkkejä löytää, esim. Pasi Matias toimii paremmin kuin Matias Pasi. 

Noissa tapauksissa asia ratkeaisi antamalla kolmas nimi. Esim. Katariina Laura Maria ja Matias Pasi Antero.

Joillakin on outo kuvitelma nimistä. Ensimmäistä etunimeä pitävät oikeana. Oikeasti, siis todellakin oikeasti kaikki ihmisen etunimet ovat yhtä oikeita eikä ole mitään sääntöä sille mikä nimistä on kutsumanimi.

Mun isän ensimmäinen nimi suvussa olevan miehen nimen mukaan on Urpo. Häntä kutsutaan toisella nimellään. Saatte arvata syyn ihan itse, että mistä syystä näin lapsena on päätetty tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut naimisissa peräti kahden miehen kanssa, joiden toinen nimi on niiden kutsumanimi. Niillä se on juontanut alkunsa vanhemmista jo lapsuudesta. Mä en ymmärrä vanhempia, jotka antaa lapselleen niin epämieluisan etunimen, etteivät itsekään halua sitä käyttää. Mikä järki siinä on?

Jos näillä miehillä olisi käytössä ensimmäinen nimi, ajattelisitko samoin? Niin, että ne toiset nimet ovat vanhemmille epämieluisia, kun eivät ole kutsumanimiä? Yleensä vain yksi etunimistä on se ns. käyttönimi.

Koska se on heidän kutsumanimensä.

Kaverini oli pienestä asti halunnut, että jos saisi tytön, sen nimeksi tulisi Helena.

Sitten sai tytön. Nimeksi tuli Helena Anna Maria. Kutsumanini Anna. Miksi ihmeessä se Helena piti tunkea ekaksi kun sitä ei kumminkaan haluttu kutsumanimeksi? Miksei Anna Maria Helena? Tai Anna Helena Maria?

Ps. nimet ovat keksittyjä mutta sanantyyliset.

Kummallakin vanhemmallani on toinen nimi kutsumanimenä, entisellä miehelläni samoin. Isäni olisi ollut Pikku-Kalle, koska isänsä oli Kalle, joten toinen nimi oli heti alusta käytössä. Muiden kohdalta en syitä tiedä, paitsi että kutsuma nimi on ollut jotenkin ytimekkäämpi ja jämeränpi.

Yleensä vanhemmat ovat kutsuneet toisella nimellä.

Mä tunnen kaksi henkilöä, joille on haluttu antaa vanhemman nimi ensimmäiseksi nimeksi. Toinen isänsä kaima, toisen nimi hyvin samanlainen kuin äidillä, tyyliin Pia - Piia. Molemmat useampilapsisen perheen kuopuksia. Ja ilmeisesti sekaannusten välttämiseksi molempien kutsumanimi on toinen etunimi, toiselle jopa kastetilaisuudessa pappi mainitsi, että kutsumanimi on tyyliin (Piia) Pauliina.

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillinen tapaus on, että lapselle halutaan antaa kaksi nimeä (esim. isovanhempien nimet), jotka toimivat paremmin toisinpäin, tyyliin Laura ja Katariina. Laura Katariina sointuu paremmin kuin Katariina Laura, ja sitä muotoa käytetään vaikka Katariina haluttaisiinkin ns. ykkösnimeksi. Joten henkilö on Laura Katariina jota kutsutaan Katariinaksi. Esimerkkejä löytää, esim. Pasi Matias toimii paremmin kuin Matias Pasi. 

Tunnen miehen nimeltä Juhani Jaakko. Häntä on aina kutsuttu Juhaniksi. Siksi vanhemmat nimesivätkin varmaan näin.