Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku käyttää toista nimeä kutsumanimenään?
23.07.2022 |
Kiinnostaisi ihan tietää, että mistä tämä johtuu, ja ovatko tuollaiset ihmiset itse päättäneet että en olekaan Pirjo vaan Marketta, vai ovatko vanhemmat kutsuneet aina Marketaksi?
Kommentit (42)
Kenties ei pidä etunimestään?Itse en käytä omaa etunimeäni,en toista nimeäni kuin virlallisesti ,se on pakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tietämissäni tapauksissa näin on ollut vauvasta saakka.
En ymmärrä, miksi pitää antaa etunimi, jota ei kuitenkaan käytetä. Samoin kuin niissä tapaukissa. joissa lapsen nimi on tyyliin Olivier, mutta kukaan ei ikinä kutsu häntä muuksi kuin Olliksi.
Minulla on kaunis toinen nimi, jota käytän kutsumanimenä, ensimmäinen nimeni on hieman tavanomaisempi. Tässä keksitty esimerkki: Kaija Milja. Välillä tulee kuitenkin ilmi, että "Milja" onkin toinen nimeni, esim. jos työpaikalla joku huomaa virallisesta paperista nimen. Saan lähes joka kerta kuulla, että "ai jaa, en tiennytkään, että Milja ei ole oikea nimesi". Ja sitten ikäänkuin tuntevat jotakin ylemmyyttä siitä, että nimeni onkin ihan tavanomainen perusnimi. En tajua tätä. Ovatko he kateellisia kivasta kutsumanimestäni? Koska aistin usein siinä sellaista ylenkatsomista ja nimeni vähättelyä.
Toinen nimi on oikea nimi, muistakaa se!!!
Vierailija kirjoitti:
Kenties ei pidä etunimestään?Itse en käytä omaa etunimeäni,en toista nimeäni kuin virlallisesti ,se on pakko!
Tarkenna. Nyt en ymmärtänyt, mitä nimeä käytät ja mikä on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitää antaa etunimi, jota ei kuitenkaan käytetä. Samoin kuin niissä tapaukissa. joissa lapsen nimi on tyyliin Olivier, mutta kukaan ei ikinä kutsu häntä muuksi kuin Olliksi.
Se nyt vaan on useimilla tapana antaa lapselle vähintään kaksi etunimeä. Eihän niistä käytetä kutsumanimenä kuin yhtä. On tietenkin mahdollista antaa vain yksi etunimi. Nykyään voi antaa peräti neljä etunimeä lapselle. Oikeastikko kuvittelet, että kaikki niistä olisivat käytösså kutsumaniminä,
Ap siksi koska eivät ole itse saaneet valita etunimeään.
Sitten on ihmisiä jotka vaihtavat aikuisiällä etunimensä sellaisiin jotka miellyttävät enemmän.Se vanhempien antama nimi ei ole sellainen jota on pakko kantaa koko ikä jos tuntuu ettei se itselle sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenties ei pidä etunimestään?Itse en käytä omaa etunimeäni,en toista nimeäni kuin virlallisesti ,se on pakko!
Ei ole pakko - tiesitkö että voit jättää se sen vanhempien antaman etunimen ihan virallisesti veks jos haluat. Aikaa siihen ei mene kuin muutama minuutti kun se on ilmoitusasia. Henkilökorttien yms. uusiminen kyllä sitten maksaa.
Itse tiedän erään tapauksen joka oli jonkin sortin mt-tapaus. Hänen nimensä oli vaikka Pauliina Susanna. Hän oli aina ollut Pauliina, kunnes alta 30-vuotiaana jonkin kriisin seurauksena päätti, että hän onkin nyt Susanna ja kukaan ei saanut kutsua häntä Pauliinaksi. Hän jopa keksi että laittaa ja keksii kolmanne nimen Susanna Pauliina Petriina. Kolmatta nimeä ei koskaan tullut ja papereissa on edelleen Pauliina Susanna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois aika tyhmää jos oisin Johannes Tapani Risto
joten olen Risto tapani Johannes. Sointuu paremmin. Tapani on puhuttelunimeni (isäni ja isoisäni olivat myös Ristoja että sekin vielä)
Cai-Göran Alexander Stubb
Antti Petteri Orpo
Miika Sebastian Tynkkynen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander_Stubb
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimet laitetaan sujuvuusjärjestykseen. Yleensä (ei aina) se tarkoittaa lyhyemmästä pisimpään.
Minä olen vaikka Aki Herkules Benediktus. Herkules Dionisius Aki kuulostaisi tököltä. Kutsumanimi on se mikä se on.
Omalta kohdalta vaikuttaa kotipaikkakunnan tapa. Eka nimi on jonkilainen etuliite. Varsinaiset nimet on siinä välissä.
Tämä on muuten hauska. Työn puolesta tuli joskus vastaan iäkäs ihminen, jonka kaikkien lähiomaisten eli veljien ensimmäinen etunimi oli sama, ikään kuin etuliitteenä, ja puhuttaessa heistä kaikista käytettiin toisia nimiä. Oli hyvin hämmentävää, kun Yrjö-nimisiä veljiä oli useampi. Yrjö oli ollut heidän isänsäkin etunimi.
Jotkut vaihtavat toisen nimen etunimeksi tai kokonaan uusi nimi, jos alkuperäinen etunimi on liian pitkä tai jokin syy taustalla. Tai haluaa eri nimen. Miten identiteetti muotoutuu, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli pienestä asti halunnut, että jos saisi tytön, sen nimeksi tulisi Helena.
Sitten sai tytön. Nimeksi tuli Helena Anna Maria. Kutsumanini Anna. Miksi ihmeessä se Helena piti tunkea ekaksi kun sitä ei kumminkaan haluttu kutsumanimeksi? Miksei Anna Maria Helena? Tai Anna Helena Maria?Ps. nimet ovat keksittyjä mutta sanantyyliset.
Mielenkiintoista! Kun tämä nimirimpsu luetellaan ääneen, niin painotetaanko sitä kutsunimeä eri tavalla? Onko paino juuri sen kutsumanimen ensitavulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli pienestä asti halunnut, että jos saisi tytön, sen nimeksi tulisi Helena.
Sitten sai tytön. Nimeksi tuli Helena Anna Maria. Kutsumanini Anna. Miksi ihmeessä se Helena piti tunkea ekaksi kun sitä ei kumminkaan haluttu kutsumanimeksi? Miksei Anna Maria Helena? Tai Anna Helena Maria?Ps. nimet ovat keksittyjä mutta sanantyyliset.
Mielenkiintoista! Kun tämä nimirimpsu luetellaan ääneen, niin painotetaanko sitä kutsunimeä eri tavalla? Onko paino juuri sen kutsumanimen ensitavulla?
Käskevä nimi 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimet laitetaan sujuvuusjärjestykseen. Yleensä (ei aina) se tarkoittaa lyhyemmästä pisimpään.
Minä olen vaikka Aki Herkules Benediktus. Herkules Dionisius Aki kuulostaisi tököltä. Kutsumanimi on se mikä se on.
Omalta kohdalta vaikuttaa kotipaikkakunnan tapa. Eka nimi on jonkilainen etuliite. Varsinaiset nimet on siinä välissä.
Tämä on muuten hauska. Työn puolesta tuli joskus vastaan iäkäs ihminen, jonka kaikkien lähiomaisten eli veljien ensimmäinen etunimi oli sama, ikään kuin etuliitteenä, ja puhuttaessa heistä kaikista käytettiin toisia nimiä. Oli hyvin hämmentävää, kun Yrjö-nimisiä veljiä oli useampi. Yrjö oli ollut heidän isänsäkin etunimi.
Meidän suvussa. On Yrjö-sukuhaara, Erkki-sukuhaara ja Martti-sukuhaara.
Mammaa kutsuttiin toisella nimellä ja tätiäni, varmaan itse päättivät niin.
Tätini nimi on Marja-Terttu, kutsuttiin Tertuksi (lempinimi Tepe), sitten joku vuosi ilmoitti suvulle että häntä pitää kutsua Marja-Tertuksi.
Eräs sukulaiseni vaihtoi kouluaikaan ensimmäisen nimen toiseen nimeen, koska hänen luokallaan sattui olemaan niin monta samannimistä lasta. Oli vähän hämmentävää, kun minä olin tottunut kutsumaan häntä ensimmäisellä nimellä ja sitten joku puhui hänestä käyttäen toista nimeä. No, totuinhan minä siihen. Mutta meillä on joitakin lapsuudenaikaisia tuttuja, jotka edelleen käyttävät tuota ensimmäistä nimeä hänestä puhuessaan.
Vanhempien valinta. Kuulemma sointui paremmin, kun koko nimirimpsun luki. Toisin päin olisi töksähdellyt. Näistä olemme veljen kanssa saaneet "nauttia". Ei tosin isoa haittaa. Virallisten kirjeiden tuleminen "väärällä" nimellä huvittaa.