Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi raskauden aiheuttamista kropan muutoksista ei saisi olla harmissaan?
22.07.2022 |
Mä sain juuri esikoisen ja olen aina ollut hoikka ja urheilullinen. Paino ei raskausaikana noussut "liikaa", olin loppuun asti toimintakykyinen enkä maannut sohvalla syöden kahden edestä. En myöskään saanut esimerkiksi raskausarpia.
Kuitenkin raskauden myötä sain riesakseni selluliitin, jota mulla ei aiemmin ollut juuri ollenkaan. Vaikka olen edelleen hoikka, on takamuksissani ja reisissäni yhtä paljon selluliittia kuin monilla selvästi ylipainoisilla naisilla - ja tuostahan ei todennäköisesti pääse eroon millään. Lisäksi "alakerta" ei ole synnytyksen jälkeen entisensä ja tuskin tulee enää koskaan olemaankaan.
Jotenkin oon yllättynyt, miten monien asenne on sellainen (jopa neuvolan työntekijöillä), ettei näistä jutuista saisi olla pahoilla mielin kun lapsi kuitenkin on terve. Tietysti hän on mulle tärkein ja rakkain kaikista, mutta silti on henkisesti vaikeaa suhtautua radikaalisti muuttuneeseen kehoon. Varsinkin, kun lapsen isä on edelleen timmi ja hyvässä kunnossa ja itse rupsahdin totaalisesti muutamassa kuukaudessa.
Kommentit (75)
No saa kai sitä olla, mutta mitä se hyödyttää? Turhaa tuhlata energiaa sen surkutteluun, kun fakta on että raskaus ja synnytys muuttaa kroppaa. Tiesit sinäkin sen varmasti jo etukäteen, ennen kuin päätit lapsen hankkia.
Ennemmin kannattaa keskittyä lapseen ja sen omankin kehon kuntouttamiseen ja hyvinvointiin, eihän mitenkään voi odottaa että keho vaan palautuisi tuosta vaan entiseen, kun se on käynyt kovan muutoksen läpi ja synnyttänyt kokonaan uuden ihmisen. Mutta ajan kanssa kyllä palautuu yleensä aika hyvin ja urheilu auttaa paljon kiinteytymiseen ja selluliittiin. Toki terveellinen ruokavalio myös.
Uskoisin että se minkä tulkitset niin että "ei saisi olla harmissaan" on enemmänkin sellaista realistista suhtautumista, että ei tuota nyt kannata harmitella kun sille ei mitään voi että keho muuttuu. Ja muuttuu se niillä miehilläkin, vaikka ei ehkä yhtä nopeasti ja äkillisesti. Kaikki täällä vanhetaan, elämän jäljet näkyy kropassa eikä kukaan pysy ikuisesti yhtä timminä kuin 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee. Raskausarpia, repeytymiä, vatsalihasten erkaumaa, sitkeää ihmeläskiä joka ei sula millään keinolla, hiusten lähtöä, suonikohjuja, ja lista jatkuu. Sitten ne miehet vielä vaihtaa synnyttäneen naisen tuoreempaan malliin, jolla on edelleen paikat kondiksessa (kunnes saa tämän kanssa lapsen). Toivottavasti joku kehittää toimivan keinokohdun.
Mulle ei tullut mitään vaurioita synnytyksistä paitsi sisempiin häpyhuuliin tikkejä, mutta ne palautui arvettomiksi. Meni siis todella hyvin synnytykset eikä kohdun laskeumia tms. Kuitenkin lihasvoima oli heikompia vaikkei mitään virtsankarkailuja ja piti niitä lihaksia treenata. Olin kyllä tyytyväinen palautumiseen ja palauduin mielestäni nopeasti tarpeeksi hyvin. Kuitenkin nuorimman ollessa 3 v vasta tunnen, että palautuminen on aivan täydellistä eikä eroa entiseen ole. Voi siis olla, että vielä jotain edistystä tapahtuu sullakin.
Mulla meni neljän jälkeen pilalle vaan tissit mutta ne on korjattu
Samaa mieltä kuin aiempi kommentoija. Asia on sellainen jota on turha harmitella sillä asian stressaaminen vain pahentaa asiaa. Raskaus muuttaa kroppaa eri tavalla mutta ajan ja treenin kanssa kroppa palautuu vielä lisää. Lisäksi jokaisen kroppa muuttuu iän myötä joka tapauksessa joten joskus parin kymmenen vuoden päästä se nykyinen rupsahtanut kroppa olisi ihana.
Kroppasi on tehnyt suuren ja tärkeän työn ja muutosten harmittelun sijaan on rakentavampaa ajatella niitä luonnollisena osana elämää. Ja jos asiaa miettii niin elämässä on asiat aika hyvin jos tuo on isoin huolenaihe. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti vaikka sitä kuinka syöpäriskisi on alhaisempi noiden muutosten ansiosta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Raskausarpia, repeytymiä, vatsalihasten erkaumaa, sitkeää ihmeläskiä joka ei sula millään keinolla, hiusten lähtöä, suonikohjuja, ja lista jatkuu. Sitten ne miehet vielä vaihtaa synnyttäneen naisen tuoreempaan malliin, jolla on edelleen paikat kondiksessa (kunnes saa tämän kanssa lapsen). Toivottavasti joku kehittää toimivan keinokohdun.
Eikä vaihda. Mulla on niin ruma alapää, että kun ekaa lastani odotin ja olin ultratutkimuksessa, niin miesgynekologi nauroi ja sanoi, että onpa ruma. Sairaanhoitaja pahoitteli. Kuitenkin niin vaan on kelvannut miehille. Sain jopa uuden miehen ja hänen kanssaan lapsen. Yhdessä oltu kohta parikymmentä vuotta. Enkä ole muutenkaan ulkonäöltäni kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan sulla on synnytyksestä?
Lähinnä siksi, kun itsellä kävi samoin, eli esikoisen odotusaikana takapuoli ja reidet pamahti täyteen selluliittia, jota minulla, timmillä urheilullisella ihmisellä, ei ikinä aiemmin ollut!! Olin 30v, kun aloin odottaa esikoista. En lihonut lihonut mitenkään valtavasti, ja urheilin liki yhtä kovaa kuin ennenkin ihan synnytyksen käynnistymiseen saakka, paino oli ennen raskautta 50kg, loppuraskaudessa 64kg. Noista 10kg "jäi synnärille". Kyse ei siis minunkaan kohdalla ollut, että olisin alkanut mässäillä liikaa sokeria tms raskausaikana, mikä selittäisi nuo Selluliitit....
En revennyt eikä leikattu epparia tms, muutenkin koen ettei alapää radikaalisti muuttunut. Raskausarpiakaan ei tullut, eikä jäänyt löysää vatsanahkaa, mutta hitto soikoon nuo Selluliitit möllötti siihen saakka, kun vauva oli 6kk!! Sitten ne katosi mystisesti parin kuukauden kuluessa... ???
Ja nyt odotan toista lasta viimeiselläni, eikä samaa selluliitti-ongelmaa ole näkyvissä:D
Onko tuo joku esikoisodottajien ilmiö? Jotkut hömpät sanoi, että vauvan sukupuoli muka vaikuttaa: esikoiseni oli tyttö ja nyt odotan poikaa (ihanku kroppa muka tietäisi, että ahaa tyttö tulossa, nyt pamautetaan ilmoille hc selluliitti-attack!)
Mielestäni epämieluisista muutoksista saa valittaa ja olla harmissaan! Miksei saisi,! Ei se tee susta yhtään sen huonompaa äitiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Raskausarpia, repeytymiä, vatsalihasten erkaumaa, sitkeää ihmeläskiä joka ei sula millään keinolla, hiusten lähtöä, suonikohjuja, ja lista jatkuu. Sitten ne miehet vielä vaihtaa synnyttäneen naisen tuoreempaan malliin, jolla on edelleen paikat kondiksessa (kunnes saa tämän kanssa lapsen). Toivottavasti joku kehittää toimivan keinokohdun.
Eikä vaihda. Mulla on niin ruma alapää, että kun ekaa lastani odotin ja olin ultratutkimuksessa, niin miesgynekologi nauroi ja sanoi, että onpa ruma. Sairaanhoitaja pahoitteli. Kuitenkin niin vaan on kelvannut miehille. Sain jopa uuden miehen ja hänen kanssaan lapsen. Yhdessä oltu kohta parikymmentä vuotta. Enkä ole muutenkaan ulkonäöltäni kaunis.
Kai teit valituksen tuosta törkeästä lääkäristä? Ei todellakaan ole asiallista käytöstä moittia tai ylipäätään kommentoida potilaan ruuminosien rumuutta tai kauneutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on osittain geeneistä kiinni. Mä ja äitini ollaan molemmat hoikkia, mutta molemmat saimme silti raskauden myötä riesaksemme jalkojen rumat suonikohjut. Onneksi ne vaalenivat synnytyksen jälkeen, mutta kyllä tuli joskus ihan itkettyä kun katsoin "pilalle menneitä" jalkojani raskauden aikana.
Osasyy pahaan mieleen on varmasti naiset, jotka hehkuttavat kuukausi synnytyksen jälkeen miten ovat täysin bikinikunnossa eikä raskaus muuttanut kropassa mitään. Tässä yhteydessä annetaan myös ymmärtää, että "rupsahtaminen" on aina äidin omaa syytä ja laiskuutta, mistä tulee syyllinen olo.
Raskaus oli hirveä kokemus. Ei mulle tullut mitään "hehkua" ja en todellakaan nauttinut olostani sen valtavan ja koko ajan tiellä olevan mahan kanssa. Tuosta jäi muistoksi ikuiset raskausarvet, joita ei ihan vähää tullut. Liikkuminen jäi minimiin n. 3 kk ennen laskettua aikaa, kun si-nivel sanoi itsensä irti, joka askeleella kävely sattui kun ois puukolla pistetty.
Ei ole ikävä tullut mahaa. Ja vihoviimeinen raskaus mun osaltani. Ikävää ettei tässä maassa pääse sterilisaatioon ennen 30 ikää. Silloinkin kuulemma lääkärit nihkeitä asian suhteen. Nyt sitten popsitaan e-pillereitä ja toivon etten tule raskaaksi vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan sulla on synnytyksestä?
Lähinnä siksi, kun itsellä kävi samoin, eli esikoisen odotusaikana takapuoli ja reidet pamahti täyteen selluliittia, jota minulla, timmillä urheilullisella ihmisellä, ei ikinä aiemmin ollut!! Olin 30v, kun aloin odottaa esikoista. En lihonut lihonut mitenkään valtavasti, ja urheilin liki yhtä kovaa kuin ennenkin ihan synnytyksen käynnistymiseen saakka, paino oli ennen raskautta 50kg, loppuraskaudessa 64kg. Noista 10kg "jäi synnärille". Kyse ei siis minunkaan kohdalla ollut, että olisin alkanut mässäillä liikaa sokeria tms raskausaikana, mikä selittäisi nuo Selluliitit....
En revennyt eikä leikattu epparia tms, muutenkin koen ettei alapää radikaalisti muuttunut. Raskausarpiakaan ei tullut, eikä jäänyt löysää vatsanahkaa, mutta hitto soikoon nuo Selluliitit möllötti siihen saakka, kun vauva oli 6kk!! Sitten ne katosi mystisesti parin kuukauden kuluessa... ???
Ja nyt odotan toista lasta viimeiselläni, eikä samaa selluliitti-ongelmaa ole näkyvissä:D
Onko tuo joku esikoisodottajien ilmiö? Jotkut hömpät sanoi, että vauvan sukupuoli muka vaikuttaa: esikoiseni oli tyttö ja nyt odotan poikaa (ihanku kroppa muka tietäisi, että ahaa tyttö tulossa, nyt pamautetaan ilmoille hc selluliitti-attack!)Mielestäni epämieluisista muutoksista saa valittaa ja olla harmissaan! Miksei saisi,! Ei se tee susta yhtään sen huonompaa äitiä!
Oho, mulla sama, tyttöä odottaessa iski selluliitit kehiin ekaa kertaa elämässä, kaks seuraavaa lasta oli poikia eikä tullut sellareita. Ja elämäntavoissa ei muutoksia raskauksien aikana/välissä.
En usko näihin "tyttö vie äidin kauneuden"-juttuihin, mut tää on kyllä true story tää selluliitti! Ja hei, ne katosi minultakin ehkä siinä , kun synnytyksestä oli 4-6kk?
Yleensä kovin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä pidetään joko itsekkäänä tai tyhmänä. Niitä ominaisuuksia ei arvosteta varsinkaan äideillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että raskauden ja synnytyksen tuomista ikäväksi koetuista muutoksista on paljon helpompi puhua kuin jos kokee positiivisia muutoksia senkin lisäksi että saa lapsen, jota on toivonut. No, monesti niitä ikäviä muutoksia kyllä on ja niiden suhteen kaivataan tukea ja ymmärrystä, joten ei ole kovin empaattistakaan iloita kuinka imetysten myötä tissit on kuppikoon verran kevyemmät ja terhakammat ja kuinka yhdynnät onnistuvat nykyään paremmin/kivuttomammin (varsinkin kun joillain juuri päin vastoin eikä se ole kiva "uhraus" tietenkään) ja kuinka saa yhdyntäorgasmeja mitä ennen raskautta/synnytystä ei saanut. Itseä ei ollenkaan harmita pieni ryppy navan päällä kun näin on parempi. Ei toki saisi sanoa.
Ei sekään nyt ihan niin mene, että turha surkutella nyt enää. Kaikenlaisia tunteita saa olla ja jos ne kieltää, ei niitä voi käsitellä. Ihan normaalia ja ymmärrettävää, että muuttunut keho häiritsee. Siitä saa olla harmissaan, mutta sitä tunnetta pitää muistaa työstää eikä sen saa antaa viedä koko elämää mukanaan. Terveydenhuollon pitäisi kyllä ottaa tämä puheenaihe paremmin vastaan, vähättely aiheuttaa vaan enemmän haittaa
Naisen luonnollinen tehtävä on synnyttää lapsia, joten useamman lapsen synnyttänyt nainen on paljon naisellisempi ja luonnonvalinnan kannalta onnistuneempi kuin lapseton ja "vartalonsa säilyttänyt" nainen. Biologiassa käsite "fitness" tarkoittaa muuten kykyä tuottaa elinkelpoisia ja aikuiseksi asti selviäviä jälkeläisiä. Moni kuvittelee termin "survival of the fittest" viittaavan vahvimpaan ja suorituskykyisimpään yksilöön, vaikka tosiasiassa se "fittest" on luonnon kannalta se yksilö, joka tuottaa eniten elinkelpoisia ja terveitä jälkeläisiä. Hänen geeninsä siirtyvät siis eteenpäin ja luonnon tehtävä on täytetty.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan sulla on synnytyksestä?
Lähinnä siksi, kun itsellä kävi samoin, eli esikoisen odotusaikana takapuoli ja reidet pamahti täyteen selluliittia, jota minulla, timmillä urheilullisella ihmisellä, ei ikinä aiemmin ollut!! Olin 30v, kun aloin odottaa esikoista. En lihonut lihonut mitenkään valtavasti, ja urheilin liki yhtä kovaa kuin ennenkin ihan synnytyksen käynnistymiseen saakka, paino oli ennen raskautta 50kg, loppuraskaudessa 64kg. Noista 10kg "jäi synnärille". Kyse ei siis minunkaan kohdalla ollut, että olisin alkanut mässäillä liikaa sokeria tms raskausaikana, mikä selittäisi nuo Selluliitit....
En revennyt eikä leikattu epparia tms, muutenkin koen ettei alapää radikaalisti muuttunut. Raskausarpiakaan ei tullut, eikä jäänyt löysää vatsanahkaa, mutta hitto soikoon nuo Selluliitit möllötti siihen saakka, kun vauva oli 6kk!! Sitten ne katosi mystisesti parin kuukauden kuluessa... ???
Ja nyt odotan toista lasta viimeiselläni, eikä samaa selluliitti-ongelmaa ole näkyvissä:D
Onko tuo joku esikoisodottajien ilmiö? Jotkut hömpät sanoi, että vauvan sukupuoli muka vaikuttaa: esikoiseni oli tyttö ja nyt odotan poikaa (ihanku kroppa muka tietäisi, että ahaa tyttö tulossa, nyt pamautetaan ilmoille hc selluliitti-attack!)Mielestäni epämieluisista muutoksista saa valittaa ja olla harmissaan! Miksei saisi,! Ei se tee susta yhtään sen huonompaa äitiä!
Tää on täysin kuin oma kokemukseni! Tosin lähtöpaino oli 54kg ja siihen tuli lisää vajaat 15 kiloa (olin myös aktiivinen ja urheilin raskauden aikana). Selluliitti pamahti aivan yhtäkkiä takapuoleen ja reisiin varmaan joskus toisen kolmanneksen aikana ja paheni vain loppua kohden. Ja tämäkin lapsi on siis tyttö.
Mutta rohkaisevaa kuulla, että tilanne saattaa kohentua ja korjautua ajan kanssa! Vaikka elämässä tietysti on tärkeämpiäkin asioita, niin kyllä tää mua silti rehellisesti sanottuna harmittaa.
Historiassa sellaiset naiset ovat selvinneet hengissä paremmin, joiden keho on kerännyt enemmän vararavintoa pahan päivän varalle.
Ruskea rasva, josta on vaikein päästä eroon, lähtee liikkeelle ihmetyksen aikana.
Toki jos haluaa ruokkia korvikkeilla, ei rasvasta pääse eroon.
Kroppasi muuttuu iän myötä jokatapauksessa! Olit sitten synnyttänyt,tai et! Vai onko se markkina-arvo tärkeämpi,kuin lapsesi!
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan synnytyksestä on? Tietysti palautumisessa kestää.