Kyllä ihmisten ahkeruudessa ja yleisessä energiatasossa täytyy olla oman asenteen lisäksi myös jotain perinnöllisiä ominaisuuksia

Kysytääänkö kinuskeiilta :)

Olisipa omilta vanhemmilta, jotka on aina tekemässä jotain, periytynyt edes vähän energiatasoja ja ahkeruutta.

T. Laiskamatojen kuningatar

Toki moni asia vaikuttaa ja paljon. Erilaisista veriarvoista alkaen... Syitä on lukemattomia.

Nyt kun olen työtön, en saa oikein mitään aikaiseksi. Olen varsinainen emälusmu. Mutta töissä kun olin, suoritin taas itseni burnouttiin saakka jonka vuoksi lopetinkin. Ilmeisesti osaan olla ahkera kun "pitää" olla mutta muuten en.

No shit Sherlock

Tottakai. Ahkeruus, pitkäjänteisyys, energisyys ja yritteliäisyys ovat hyvin pitkälle lahjakkuuksia. Niitä voi kehittää, mutta toisilla ne ovat perinnöllisesti vahvempia. Jos ihminen voisi muuttua tahtomalla ja yrittämällä ahkeraksi ja aikaansaavaksi, kaikki tekisivät niin. Jo Veikko Lavi runoili; "se on sukuvika, kun suksi ei luista". Sen vuoksi kukaan viisas ihminen ei kehu saavuttaneensa asioita omilla ansioillaan, koska siihen tarvittavat kyvyt, etenkin juuri ahkeruus, energisyys ja pitkäjänteisyys, määrätietoisuus ym. ovat lahjoja ja fiksu tietää sen, ollen vain nöyrä ja onnellinen siitä, että on saanut sellaisen luonteen. 

Onko tämä tuntemasi tehopakkaus ns. sivistynyt ihminen? Korkeakoulutettu? Lukeeko paljon kaunokirjallisuutta (ei hömppää), tietokirjallisuutta, seuraako lehdistä maailmanmenoa, osaako keskustella yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta, tietääkö paljon asioita? Tietääkö, miten paljon ei tiedä?

Kysyn siksi, että ns. aidosti sivistyneet kulttuuritädit ja -sedät ovat lopulta harvassa ja hekään eivät touhua koko ajan jotakin. Ja monet tuntemani touhukkaat ihmiset (kaikista ikäluokista, 20-85-vuotiaat) suurimmaksi osaksi vain eivät ns. osaa olla paikallaan, hiljaa ja keskittyä ajattelemaan asioita. (Joskus tuntuu rumasti sanottuna siltä, että nämä touhutädit eivät kestä itseään, siksi pitää koko ajan tehdä jotakin.) Toisaalta tiedän paljon ns. mietiskelijöitä, joilla se huusholli ei välttämättä ole sieltä siisteimmästä päästä mutta keskustelut ovat aivan parhaimpia näiden ihmisten kanssa, jotka eivät keskity kesäkukkien laittamiseen ja kodin puunaamiseen. Ajattelu on heillä luovaa, ja heillä ei ole yksinäisyyden harmia kiusanaan, kun ovat kiinnostavia ihmisiä.

Luojan lykky, että meitä on tällä pallolla niin moneksi. Jotkut tekevät hommat, ja jotkut hoitavat ajattelemisen. Menikö tässä tapauksessa veikkaukseni oikeaan suuntaan?

Joo. Meillä on suvussa että ei vaan voi olla ettei koko ajan tee jotain. Lisäksi siitä tekemisestä tykätään. Teen fyysistä vapaaehtoistyötä ja tykkään. Töissä käy hermoille jos on liian hiljaista ja oon vaihtanut työpaikkaakin syystä ettei töitä entisessä ole ollut tarpeeksi

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tuntemasi tehopakkaus ns. sivistynyt ihminen? Korkeakoulutettu? Lukeeko paljon kaunokirjallisuutta (ei hömppää), tietokirjallisuutta, seuraako lehdistä maailmanmenoa, osaako keskustella yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta, tietääkö paljon asioita? Tietääkö, miten paljon ei tiedä?

Kysyn siksi, että ns. aidosti sivistyneet kulttuuritädit ja -sedät ovat lopulta harvassa ja hekään eivät touhua koko ajan jotakin. Ja monet tuntemani touhukkaat ihmiset (kaikista ikäluokista, 20-85-vuotiaat) suurimmaksi osaksi vain eivät ns. osaa olla paikallaan, hiljaa ja keskittyä ajattelemaan asioita. (Joskus tuntuu rumasti sanottuna siltä, että nämä touhutädit eivät kestä itseään, siksi pitää koko ajan tehdä jotakin.) Toisaalta tiedän paljon ns. mietiskelijöitä, joilla se huusholli ei välttämättä ole sieltä siisteimmästä päästä mutta keskustelut ovat aivan parhaimpia näiden ihmisten kanssa, jotka eivät keskity kesäkukkien laittamiseen ja kodin puunaamiseen. Ajattelu on heillä luovaa, ja heillä ei ole yksinäisyyden harmia kiusanaan, kun ovat kiinnostavia ihmisiä.

Luojan lykky, että meitä on tällä pallolla niin moneksi. Jotkut tekevät hommat, ja jotkut hoitavat ajattelemisen. Menikö tässä tapauksessa veikkaukseni oikeaan suuntaan?

Ei ole korkeakoulutettu mutta on perustanut isohkon perheen jo varsin nuorena tietääkseni, joten toki tällakin on voinut olla vaikutusta. 

Hän on kyllä aika fiksu muuten ja tietää monista asioista paljon. Myös esim. teknisistä asioista, joista naispuoliset (ainakaan naisen ikäluokan naiset) harvemmin tietävät kovin paljon.

Eikä tässä ollut tarkoitus arvottaa eri ihmisiä mitenkään.

Terv. Ap

Energisyys on yksi ominaisuus. Toisissa vain on virtaa enemmän kuin toisissa. Ja sitten on se aika pitkälti kasvatuksesta tuleva asenne, että ihmisen pitää koko ajan tehdä jotain hyödyllistä, mikä estää luovaa laiskuutta ja voi myös katkeroittaa ihmistä, kun 'hänen pitää kaikki tehdä, eivätkä muut osallustu'.

Naisen yksi  tytär muuten kärsii ilmeisesti jostain kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Aika traaginen juttu sinänsä hänen kohdallaan tuo asia. Terv. Ap

sairaudet vaikuttaa väsyttävästi, toisaalta joku voi olla terve vanhanakin.tasan ei mee nallekarkit.

Läskiin mahtuu paljon ylikansallisia tuotteita kuten hampurilaiisia (eli rasvaa). Perinnölllinen ominaisuus on sekin. Jotkut osaa käyttää vaan fiksusti sitäkiin hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Naisen yksi  tytär muuten kärsii ilmeisesti jostain kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Aika traaginen juttu sinänsä hänen kohdallaan tuo asia. Terv. Ap

Jotenkin ei yllätä. Krooninen väsymysoireyhtymä on tietenkin biologinen tila, mutta siinäkin voi olla jotakin psykologista taustalla. Tässä tapauksessa voi olla reaktio äidin ylenpalttiseen energisyyteen. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tuntemasi tehopakkaus ns. sivistynyt ihminen? Korkeakoulutettu? Lukeeko paljon kaunokirjallisuutta (ei hömppää), tietokirjallisuutta, seuraako lehdistä maailmanmenoa, osaako keskustella yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta, tietääkö paljon asioita? Tietääkö, miten paljon ei tiedä?

Kysyn siksi, että ns. aidosti sivistyneet kulttuuritädit ja -sedät ovat lopulta harvassa ja hekään eivät touhua koko ajan jotakin. Ja monet tuntemani touhukkaat ihmiset (kaikista ikäluokista, 20-85-vuotiaat) suurimmaksi osaksi vain eivät ns. osaa olla paikallaan, hiljaa ja keskittyä ajattelemaan asioita. (Joskus tuntuu rumasti sanottuna siltä, että nämä touhutädit eivät kestä itseään, siksi pitää koko ajan tehdä jotakin.) Toisaalta tiedän paljon ns. mietiskelijöitä, joilla se huusholli ei välttämättä ole sieltä siisteimmästä päästä mutta keskustelut ovat aivan parhaimpia näiden ihmisten kanssa, jotka eivät keskity kesäkukkien laittamiseen ja kodin puunaamiseen. Ajattelu on heillä luovaa, ja heillä ei ole yksinäisyyden harmia kiusanaan, kun ovat kiinnostavia ihmisiä.

Luojan lykky, että meitä on tällä pallolla niin moneksi. Jotkut tekevät hommat, ja jotkut hoitavat ajattelemisen. Menikö tässä tapauksessa veikkaukseni oikeaan suuntaan?

Ei ole korkeakoulutettu mutta on perustanut isohkon perheen jo varsin nuorena tietääkseni, joten toki tällakin on voinut olla vaikutusta. 

Hän on kyllä aika fiksu muuten ja tietää monista asioista paljon. Myös esim. teknisistä asioista, joista naispuoliset (ainakaan naisen ikäluokan naiset) harvemmin tietävät kovin paljon.

Eikä tässä ollut tarkoitus arvottaa eri ihmisiä mitenkään.

Terv. Ap

Ei minunkaan tarkoitukseni ollut arvottaa ihmisiä, joskin ymmärrän, että se siltä saattoi kuulostaa. Se vain, kun olen elämän myötä huomannut sekä "tuumiskelijoita" että "tekijöitä" tuntiessani, että näiden kahden ihmistyypin välillä on usein harmillinen railo. Itse iloitsen molemmista ihmistyypeistä, eli en ollut ironinen kommentissani. Toki on myös ihan puhtaasti laiskoja ihmisiä, ja myös niitä, jotka tekemisellä yrittävät paikata jotain sisäistä asiaansa ja saavat sitten burnoutin. Lisäksi ihmisen energiataso voi vaihdella hyvinkin paljon elämän aikana, ja esim. burnoutin kokeneet eivät saa - näin olen kuullut ja ymmärtänyt - koskaan energiatasoaan burnoutia edeltäneelle tasolle. Uskoisin, että jos ajatellaan vaikka tutkimuksia ihmisen onnellisuuden tasosta (että on jokin perustaso, jolle se onnellisuus aina palaa) niin tuo energiataso ja tekemisen tarve on samalla tavoin jokseenkin pysyvä ominaisuus. Se on varmaankin perinnöllistä, mutta myös lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa, ja niin kuin kaikissa muissakin asioissa, geenien ja ympäristön vaikutusta ei oikein voi erotella toisistaan, kun ne yleensä on ne biologiset vanhemmat jotka omilla ominaisuuksillaan kasvattavat lapset, ja tietenkin jokainen ihminen pitää kai yleensä niitä omia ominaisuuksiaan kaikkein parhaimpina. Eli jos on aikaansaavat ja ahkerat vanhemmat niin lapsiin istutetaan tuo arvo. Jossain pienemmillä maaseutupaikkakunnilla tuntuu edelleen pätevän se muutoin jo vuosikymmenten taakse jäänyt ajattelu, että esim. koulunkäynti on turhaa ja opiskelu ja kirjan lukeminen on jostain tärkeämmästä tekemisestä pois ja itse asiassa lukeminen ja opiskelu on yksi laiskuuden merkki.

Kaikki toki lähtee liikkeelle synnynnäisistä geeneistä. Mutta kaikki geenit eivät ole a priori eli synnynnäisiä, vaan nk. supergeenit ovat usein a posteriori. Esim. aivomyrskyn aikana, jolloin ihmisen luovuus on korkeimmillaan, ja jolloin tapahtuu nk. kognitiivinen räjähdys eli kognitio eli ymmärrys laajenee ja syvenee äkillisesti hurjalla vaudilla, syntyy uusia supergeenejä, jotka nostavat ihmisen aivan uudelle tasolle kognitiivisesti. Sama ilmiö tapahtuu maltillisemmassa mittakaavassa aktiivisen liikunnan seurauksena: Voimakas liike saa aikaa sen, että syntyy uusia, parempia aivosoluja entisten aivosolujen liitosten seurauksena. 

Mulla oli just tuonlainen työkaverina. Serbiasta, meni eläkkeelle 67 vuotiaana.

Energiaa kun pienessä kylässä, harrasti paljon urheilua myös nyt vanhetessa. Matemaattisesti lahjakas. Minua vahvempi joka olen 20 v nuorempi. Koti , omkt tiptop. Totti, kasvimaa, extra kasvimaa mökin kera.

Itseään kolme vuotta nuorempi mies. Hemmetin hauska ja humoristinen.

Asumme ruotsissa jotenka olen saanut tehdä töitä monen eri kulttuurista tulevan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli just tuonlainen työkaverina. Serbiasta, meni eläkkeelle 67 vuotiaana.

Energiaa kun pienessä kylässä, harrasti paljon urheilua myös nyt vanhetessa. Matemaattisesti lahjakas. Minua vahvempi joka olen 20 v nuorempi. Koti , omkt tiptop. Totti, kasvimaa, extra kasvimaa mökin kera.

Itseään kolme vuotta nuorempi mies. Hemmetin hauska ja humoristinen.

Asumme ruotsissa jotenka olen saanut tehdä töitä monen eri kulttuurista tulevan kanssa.

Viisaskin vielä.

Perimässä tuo on.

Itse väsyn henkisesti ja ruumiillisesti vähästä.

Esim kun suoritin vanhanmalliset yo-kirjoitukset, niin ekat kokeet meni oman tasoni mukaan, mutta kahdesta viimeisestä tuli i+ ja b. Onneksi tuo b oli äidinkielen varaessee ja i+ oli vapaaehtoinen kieli.

Mutta selvästi huomasin, että veto loppui. Ekasta äikän aineesta sain magnan ja se oli normaali tasoni muutenkin. (Ennen siis kirjoitettiin 2 eri kertana essee ja parempi jäi voimaan)

Mä olen osaenerginen. Kotona välillä laiskuuteen taipuvainen, mutta työpaikalla energiapakkaus joka jaksaa painaa vaikka vuorokauden yhteenmenoon. Olen harrastanut kilpaurheilua ja sieltä on sitten työelämään siirtynyt mukana kilpailuvietti. On vaan yksinkertaisesti oltava muita tehokkaampi. Omassa mielessäni työ jota teemme on kilpailutilanne ja haluan olla siinä paras, nopein, ahkerin ja tuottavin. Jos teen virheitä otan ne todella raskaasti ja ruoskin itseäni kuten nuorempana jos kilpailut meni huonosti. En vaan voi itselleni mitään, en pysty tekemään töitä hidastempoisesti. Jos kaikki päiväksi suunnitellut työt on saatu tehtyä en pysty ottamaan iisisit vaan saatan sitten mennä ja esim. siivota taukotilan.