Uusperheen hyvät puolet

Hyvä puoli on se, että kun uusperheet ovat yleistyneet, niin muutkin ovat yhtä onnettomia. Voi jakaa kärsimyksen. Muuta hyvää tällaisessa keinotekoisessa ns. perhemallissa ei ole.

Ei niitä ole

Jää aikaa parisuhteelle, jos lapset välillä muualla

Vierailija kirjoitti:

Jää aikaa parisuhteelle, jos lapset välillä muualla

Tämäpä tämä. Uusperhemalli on itsekkäiden aikuisten keksintö. Viikko leikitään perhettä ja toinen viikko eletään pitkittynyttä nuoruutta. Lapset ovat heitteillä. Narsistisen aikamme ilmentymä. Lapset korjaavat sadon.

Tässä lista:

-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jää aikaa parisuhteelle, jos lapset välillä muualla

Tämäpä tämä. Uusperhemalli on itsekkäiden aikuisten keksintö. Viikko leikitään perhettä ja toinen viikko eletään pitkittynyttä nuoruutta. Lapset ovat heitteillä. Narsistisen aikamme ilmentymä. Lapset korjaavat sadon.

Miten ne lapset on heitteillä toisen vastuullisen vanhemman kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jää aikaa parisuhteelle, jos lapset välillä muualla

Ei jää, koska siinä on sinun, minun ja yhteiset lapset. Kaksi ensimmäistä on silloin tällöin paikalla, mutta kolmas koko ajan.

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Very true. Lapseton aika menee purkaessa vaikeita tunteita/tilanteita, kipuillessa niitä ja tuskaillessa sitä, että kohta lapsi taas tulee ja helvetti alkaa taas.

Vierastan sanaa uusperhe, koska minun perheeni on perhe, ei mikään uus tai uusi.

Paras hyvä puoli on se, että on useampia läheisiä ja jopa vanhempaan verrattavia aikuisia elämässä. Lisäksi näiden myötä tulevat sisarukset on kivoja. On enemmän ihmisiä, ketkä on tukena ja turvana ja jotka kannustaa.

Vanhemman luota toiselle matkustaminen oli yleensä hauskaa, oli kiva mennä yksin lentokoneella. Teininä oli kivaa, että voi pyytää siihen vähän huonommin menneeseen kokeeseen sen rennommin asiaan suhtautuvan nimen.

Totta kai moni asia on vaatinut sovittelemista, sopeutumista ja kompromisseja, mutta silti kaikki on ollut niiden arvoista. Ei perheitä muutenkaan kai koskaan voi niputtaa kaikkia samaan, oli kyseessä sitten millaiset lähtökohdat hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jää aikaa parisuhteelle, jos lapset välillä muualla

Tämäpä tämä. Uusperhemalli on itsekkäiden aikuisten keksintö. Viikko leikitään perhettä ja toinen viikko eletään pitkittynyttä nuoruutta. Lapset ovat heitteillä. Narsistisen aikamme ilmentymä. Lapset korjaavat sadon.

"Leikkii perhettä" kuvaa hyvin lapsuuttani. Minä koen että kasvoin ilman perhettä vaikka vanhempani oli yhdessä. Narsistista olla eroamatta että saa muille pitää kulissit kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Siinä on vaan se, että uskomus siitä että lapset muka pitäisi yhdessä, ei toimi. Aika moni nimeää juuri tuon ajatuksen vanhempiensa virheeksi. Yleensä kun se näkyy lapsille, jos aikuiset roikkuu suhteessa vain lapsen takia. Pahimmissa tapauksissa lapset syyllistyy tilanteesta.

Omat vanhempani feikkasi ulospäin kunnollista ydinperhettä, mutta mieluummin olisin asunut melkein missä tahansa muualla. Se isän osallistumattomuus, itsekeskeisyys ja väkivaltaisuus teki lapsuudesta helvetin.

Kuinka moni aikuinen haluaa elää kahdessa paikassa? Niin, että varsinaista kotia ei ole missään. Nk. perheessä on ehkä aikuisia ja lapsia, jotka vain ilmestyvät siihen ja heidät pitäisi yhtäkkiä hyväksyä uusiksi perheenjäseniksi. Ei tuollainen ole mikään hyvä kasvuympäristö.

En tiedä mikä perhe olemme, mutta tykkään siitä että miehellä on pari lasta. Saan viettää heidän kanssaan aikaa, mutta koskaan ei niin kauaa että se alkaisi jo rasittamaan. Saan siis kätevästi kivoja nuoria ihmisiä elämääni, mutta kokonaisvaltainen vastuu jää vanhemmille! 

Minun aikuisen lapseni tapauksessa hyvää on se että olen saanut jakaa lapsestani välittävän, läheisen ja rakkaan ihmisen, eli mieheni kanssa häntä koskevia asioita, ja minulla on joku kenen kanssa muistella lapseni nuoruutta. Jos en mieheni kanssa olisi, olisin ollut yksin, enkä voisi tätä tehdä.

Oikeastaan ainoa miinnus tässä kuviossa on miehen lasten äiti, joka kiusaa sekä miestäni, että omia lapsiaan, ja koko ajan vinkuu rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Siinä on vaan se, että uskomus siitä että lapset muka pitäisi yhdessä, ei toimi. Aika moni nimeää juuri tuon ajatuksen vanhempiensa virheeksi. Yleensä kun se näkyy lapsille, jos aikuiset roikkuu suhteessa vain lapsen takia. Pahimmissa tapauksissa lapset syyllistyy tilanteesta.

Omat vanhempani feikkasi ulospäin kunnollista ydinperhettä, mutta mieluummin olisin asunut melkein missä tahansa muualla. Se isän osallistumattomuus, itsekeskeisyys ja väkivaltaisuus teki lapsuudesta helvetin.

Meillä molemmat vanhemmat oli ihan kakaroita ennen eroa.

"Sano sille isällesi"

"Kerro äidillesi"

Vielä aikuisenakaan en ole ymmärtänyt miksi pitkittivät omaa kurjuuttaan ja tekivät lastensa elämästä pientä helvettiä.

Ainoa järjellinen vastaus mitä keksin on se että ajattelivat vain sitä mitä perheen ulkopuoliset ajattelee jos eroavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Siinä on vaan se, että uskomus siitä että lapset muka pitäisi yhdessä, ei toimi. Aika moni nimeää juuri tuon ajatuksen vanhempiensa virheeksi. Yleensä kun se näkyy lapsille, jos aikuiset roikkuu suhteessa vain lapsen takia. Pahimmissa tapauksissa lapset syyllistyy tilanteesta.

Omat vanhempani feikkasi ulospäin kunnollista ydinperhettä, mutta mieluummin olisin asunut melkein missä tahansa muualla. Se isän osallistumattomuus, itsekeskeisyys ja väkivaltaisuus teki lapsuudesta helvetin.

Valitettavasti se ei tee uusperheestä käsitteenä hyvää, että isäsi sattui olemaan kelvoton aikuinen. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Siinä on vaan se, että uskomus siitä että lapset muka pitäisi yhdessä, ei toimi. Aika moni nimeää juuri tuon ajatuksen vanhempiensa virheeksi. Yleensä kun se näkyy lapsille, jos aikuiset roikkuu suhteessa vain lapsen takia. Pahimmissa tapauksissa lapset syyllistyy tilanteesta.

Omat vanhempani feikkasi ulospäin kunnollista ydinperhettä, mutta mieluummin olisin asunut melkein missä tahansa muualla. Se isän osallistumattomuus, itsekeskeisyys ja väkivaltaisuus teki lapsuudesta helvetin.

Valitettavasti se ei tee uusperheestä käsitteenä hyvää, että isäsi sattui olemaan kelvoton aikuinen. -eri

Mutta se tekee ydinperheestä käsitteenä hyvän?

Se, että vuosien perhehelvetti loppui ja sain elää normaalien ihmisten kanssa. Biologiseen isään en enää koskaan pitänyt yhteyttä. Elämääni tuli myös ensin isäpuoli, josta kehittyi meille isä. Hänestä tuli adoption myötä myös juridisesti isäni, mutta käytännössä hän oli isä jo paljon ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole.

Ja jos joku luuli, että uusperheessä olisi joskus lapsetonta aikaa, niin erehtyy raskaasti. Meillä ainakaan ei ole koskaan, ikinä.

Ydinperheessä lapset pitävät yhdessä, vaikka suhde olisi huonompikin, uusperheessä lapset erottavat ja suhteen pitää olla superhyvä itsessään, jotta sen kestää.

Siinä on vaan se, että uskomus siitä että lapset muka pitäisi yhdessä, ei toimi. Aika moni nimeää juuri tuon ajatuksen vanhempiensa virheeksi. Yleensä kun se näkyy lapsille, jos aikuiset roikkuu suhteessa vain lapsen takia. Pahimmissa tapauksissa lapset syyllistyy tilanteesta.

Omat vanhempani feikkasi ulospäin kunnollista ydinperhettä, mutta mieluummin olisin asunut melkein missä tahansa muualla. Se isän osallistumattomuus, itsekeskeisyys ja väkivaltaisuus teki lapsuudesta helvetin.

Valitettavasti se ei tee uusperheestä käsitteenä hyvää, että isäsi sattui olemaan kelvoton aikuinen. -eri

Mutta se tekee ydinperheestä käsitteenä hyvän?

Psykologiaa ja sosiologiaa ymmärtävät tietävät, että ydinperhe on useimmissa tapauksissa paras kasvualusta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Jää aikaa parisuhteelle, jos lapset välillä muualla

Jotkut on yksinhuoltajia, ja lapset on aina paikalla. Tai jos sun lapset onkin isällään, niin miehen exällä onkin joku meno, että sen lapset on teillä.