Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan
Sanokaahan, mitä mieltä olette? 1v 3kk vanha lapseni on ollut nyt pari kertaa mummin hoidossa muutaman tunnin ajan. Kotona huomasin että mummi on opettanut lasta laittamaan kädet ristiin ja sanomaan Amen. Mummi kyllä tietää, ettemme ole uskovaisia eikä lastakaan ole kastettu. Siksi tuntuu vähän hassulta. Ihan harmitontahan tuo tavallaan on, mutta tekee mulle epämukavan olon. Mitä ajatuksia teissä herää? En yhtään tiedä mikä olisi kohtuullista. Voihan lapsen kanssa leikkiä mitä vaan, miksei myös rukoilemista, eli olenko ihan tiukkis kun toivoisin ettei tällaisia opetettaisi lapselle, etenkään meidän vanhempin selän takana... miten ottaisitte asian mummin kanssa puheeksi?
Kommentit (708)
Pyytäisin ettei tee niin jatkossa.
Mä juttelisin mummin kanssa siitä, miten haluatte uskonnon näkyvän ja olevan mukana teidän elämässä. Jos mummi haluaa rukoilla hän voi sen tehdä, mutta sillon lapsen pitää tietää miksi niin tehdään ja mitä se tarkoittaa.
Se on hyvä asia. Lapsi voi tuntea sitten isona olonsa turvalliseksi ja paha karkottuu. Mutta aikas pieni lapsi vielä on, matkii varmaan vaan mummoa, kuten muitakin aikuisia. Tuskin mitään vakavaa. Ehkä voisit itse työstää aikuisena epämukavat ajatukset pois, ei lapsesta tule omaa kloonia yleensä, tekee aikuisena omat päätökset - ei rukous aivopese kaikkia lopullisesti.
En tykkäisi yhtään. Uskonto on henkilökohtainen asia. Mummohan voi olla vaikka satanisti. Mistäs sitä koskaan tietää.
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Miten tämä aivopesu tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?
Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.
Vaikka ihminen olisi myöhemmin uskossakin, niin rukous voi olla toissijaista ja uskonelämä sivuseikka pitkiä aikoja. Saati sitten kun ihminen ei usko. Ei siis huolta, eikä siitä tarvitse ottaa itselleen huonoa oloa. Ihminen on taipuvainen pois Jumala-asioista muutenkin, joten ei se häneen imeydy, ellei vanhemmiltaan mallia ja jatkuvaa opetusta saa.
En veisi lasta enää sinne ollenkaan.
Oletko joku saatananpalvoja tms kun et halua edes omalle lapsellesi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse opettamisesta vai siitä että lapsi matkii mummon tapoja?
Tämä on aika olennainen kysymys.
Mummolla pitää olla oikeus oman uskontonsa harjoittamiseen myös silloin kun lapsi on hoidossa. Myöhemmin kun lapsi oppii kysymään kysymyksiä, mummon pitää saada antaa rehellisiä vastauksia, jos lapsi tästä uskonnonharjoittamisesta kysyy.
Jos lapsi tämän takia matkii mummon tapoja tai jopa kiinnostuu uskonnosta, haluavatko vanhemmat sitten hänen uskonnonvapauttaan rajoittaa?
Mä luin ensin että opettaa ruokailemaan ja ihmettelin miksi syömisen pitää olla niin salaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?
Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.
Jos lapsi hätääntyy ja panikoi, mihin hän turvaa jos aikuinen ei ole paikalla? Mitä rukouksen tilalle on, tyhjyyskö? Ei mitään arvoja, pelkkä raha vaan?
Niin minunkin mummo aina rukoili puolestani, puhui enkeleistä ja opetti iltarukouksen. Ei musta tullut uskovaista, mutta ei tullut traumojakaan vaan mummon muistelu hymyilyttää :)
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä asia. Lapsi voi tuntea sitten isona olonsa turvalliseksi ja paha karkottuu. Mutta aikas pieni lapsi vielä on, matkii varmaan vaan mummoa, kuten muitakin aikuisia. Tuskin mitään vakavaa. Ehkä voisit itse työstää aikuisena epämukavat ajatukset pois, ei lapsesta tule omaa kloonia yleensä, tekee aikuisena omat päätökset - ei rukous aivopese kaikkia lopullisesti.
Mitä jos mummu opettaisi "hare krishna" laulua tai päättäisi ruokailun allahia kiittäen? Olisiko suhtautuminen sama?
Hakekaa kaste te pakanat. Tai joudutte kadutukseen. Teillä on vielä mahdollisuus iänkaikkiseen elämään.
T. Mummo
Ihan ok, jos mummo ei pakota lasta osallistumaan rukoiluun. Muistan kyllä, miten lapsena kävin mummoni kanssa jopa aamukirkossa, kun olin siellä yökylässä. Minusta tuli rippikoulun käymätön, (luterilaiseen) kirkkoon kuulumaton tyyppi. Omaa uskontoani en tuputa kenellekään, mutta käyn silti nostalgian takia esim. joka joulu haudoilla.
Onko kyse opettamisesta vai siitä että lapsi matkii mummon tapoja?