Miksi en enää nauti syntymäpäivistäni?
Olen aina pitänyt synttäreideni juhlistamisesta, mutta jostain syystä siitä lähtien, kun täytin 30, ei ollutkaan enää kivaa ja harmittelin vain miksi pitää olla niin vanha. Ainoat synttärit, joita iloitsin vähän paremmin oli, kun täytin 40, koska pyöreitä ja moni oikein pyysi saada tulla niitä viettämään. Viime vuonna, kun täytin 41, olin pikemminkin masentunut, sillä en pidä vanhenemisesta enkä haluaisi olla tuon ikäinen. Ei auttanut, vaikka kuinka leivoin kakun ja kutsuin siskon ja ystävän päivääni juhlimaan, vaikka tapanani ollut näin ennenkin tehdä. Monesti miettii, että kunpa olisin vielä 20. Mutta kelloa ei voi ikävä kyllä siirtää taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi. Olisi parempi vain keskittyä elämään tätä päivää ja tämän taidon kuin muistaisi.
Synttärit tulossa taas parin kuukauden päästä enkä haluaisi olla silloin masentuntut tai alakuloinen, mutta kuinka saisin muutettua asian? Mielestäni hyvä miettiä asiaa jo nyt, että osaisi valmistautua paremmin ja viettää päivää iloisin mielin.
Kommentit (23)
Kukaan ei enää huomioi niin kuin ennen?
Ihan normaalia että 30v jälkeen niitä oli juhlittu jo ihan tarpeeksi. Meitä ei ole tosin ne kauheasti kiinnostanut koskaan. Tuntui ihan pakkopullalta jo ne 40 ja 50 pyöreätkin eikä tuntuneet miltään.
Nykyään on aivan liikaa jo juhlia, tuntuu kuin jatkuvasti.
En viettänyt synttäreitä täytettyäni 18 vuotta,
"Masentaahan" se huomata että taas on vuoden vanhempi ja miten nopeesti aika suorastaan kiitää eteenpäin, kohta ollaan kuusiaidan takana loppusijoitus paikassa. Että sen pituinen se elämä sitten oli.
Harvempi aikuinen pitää synttäreitä.
Ap, tuntemuksesi ovat normaaleja.
Sama! Täytin pari viikkoa sitten 32.. Ja se oli ihan tavallinen tiistai.. Normisti töissä ja kotihommaa. Muistamisia tuli Fb:ssä pitkin päivää joka vähän piristi,mutta muuten ei tuntunut miltään. Kai nyt on vaan siirtynyt siihen aikaan että juhlitaan vain pyöreitä 🤨 Kuinka monta niitä sitten kellekin tulee. Eilen kuoli tuttavani 44v ikäisenä yllättäen. Karmeeta ajatella...
Luulenpa, että olet muutenkin masennukseen taipuvainen tyyppi, joten nyt olet keksinyt masentua tuostakin. Eiköhän sinulla ole roppakaupalla muitakin aiheita, joiden takia olet masentunut ja nyherrät asiaa, kun muutakaan tekemistä ei ole.
Itselle vuodet ja kuluva aika on niin mukavaa, että odotan innolla uutta ja mennyt aika on ollut myös tosi kivaa, joten sitä on mukava hymyssä suin ajatella. Olen pian viisikymppinen ja en haluaisi olla yhtään nuorempi, vaan nykyinen ikäni on oikein passeli kaikin puolin. Kun elämä on kunnossa, ihmissuhteet ovat hyviä, työ mukavaa ja jokainen päivä on mukava yllätys, niin mikäs tässä on ollessa. Asennekysymys siis tämäkin, koko elämä ja sen mukavuus ovat pitkälle asennekysymyksiä.
En mä juhli, muuta kuin miehen ja lasten kanssa. Mukavalta tuntuu saada kakku ja lahja.
En uskalla pitää itselleni isompia juhlia, pelkään että kukaan ei tule tai viihdy tai jotain...
Älä järjestä juhlia jos se masentaa. Olen samanikäinen kuin sinä, eikä tulisi mieleenkään alkaa kutsua ihmisiä johonkin 42 v juhliin. Lasten synttäreissä on jo tarpeeksi järjestämistä.
Kannattaakin juhlia vain nimppareita !
Muistuttaa vain vanhenemisesta. Vanhenemisessa ei ole ollut mitään hienoa 18v jälkeen.
Nauttiiko kukaan koskaan syntymäpäivistään yleensä :o
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaa vain vanhenemisesta. Vanhenemisessa ei ole ollut mitään hienoa 18v jälkeen.
Miten niin? Vanheneminen on hienoa ja elämä yleensäkin on ihanaa. Se on ihan itsestä kiinni.
Syntymäpäivistäsi? Menikö synnytämiseesi useitakin päiviä?
Vierailija kirjoitti:
Nauttiiko kukaan koskaan syntymäpäivistään yleensä :o
Ei kai niistä tarvitsekaan nauttia, miksi pitäisi? Tuollaiset asiat ovat vain numeromagiaa, eikä asialla ole oikeasti mitään väliä. On ihan sama mikä se vuosimäärä on, tai eletyt kuukaudet, päivät, mitkä vain, ei mitään väliä periaatteessa. Elämän sisällöllä on enemmän väliä.
Yäk miten itsesäälistä kirjoitusta! Ei mene ap:lla hyvin, jos kaikesta pitää kirjoittaa karsea itkuvirsi.
Minä nauttisin! Merkitsisi paljon jos ympärillä 1 kerta vuodessa rakkaita. Ei juhlaa ei lahjoja. Van yhdessä oloa se 1 päivä vuodessa kun vuosia tulee. Mutta välimatkat,ruuhka vuodet. Väärä päivä kuukausi.Ostan kuitenkin valkoiset neilikat itselleni silloin ja toivotan itselleni hyvää syntymä päivää.Sanoen olet yhtä arvokas kuin mutkin avuinesi vikoinesi!
En ole koskaan tykännyt juhlia merkkipäiviäni, enkä ole juhlinut. En myös halua, että minua muistetaan kun on nimipäivä syntymäpäivä tms. Helppoa ja helpompaa elämää kaikille, kun ei tarvi muistaa.
Ei saa olla masentunut koska oma päivä.