Miksi ihminen ei vie tavaroita, astioita jne paikoilleen?

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Miehen aikuisella pojalla on kummallinen tapa jättää käyttämänsä kuppi tasolle tiskialtaan vierelle. Ei edes mitenkään sivuun vaan ihan siihen keskelle, että varmasti on tiellä. Miksi ei voi laittaa suoraan sinne tiskialtaaseen kun se siinä vieressä kerran on. 

Omalla juuri 18v. tyttärellä taas on usein tapana jättää limsapullo tai tölkki johonkin lipaston, tason tai keittiönpöydän päälle. Tytär kyllä tietää missä on pussi noita varten. Joskus on illalla katsonut telkkaria olkkarissa meidän mentyä jo nukkumaan ja sitten löydä aamulla kirjahyllyn alatasolta kupin ja/tai lautasen. Onneksi meidän kissa ei ole sellainen joka tiputtaisi kaikki tavarat lattialle. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Joo ihan aidosti haluan tietää mistä tällainen mahdollisesti johtuu. Kiitos vastauksesta. En ole itsekkään tosiaan mikään siivousnatsi, mutta kyllä se pistää silmään ja ihmetyttää, että olohuone täynnä vaikka tyhjiä limsatölkkejä tai astiat pitkään olohuoneen pöydällä. Ei ole iso homma niitä raivata. Ap

Ei ole opetettu. Miehen lapsuudenperheestä kukaan ei hallitse edes alkeita.

Itse siivoilen kaiket päivät toisten sotkuja.Kotona sotken itse, kun olen niin loppuunväsynyt välillä.

Tänään siivouspäivä. Alkaa nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Joo ihan aidosti haluan tietää mistä tällainen mahdollisesti johtuu. Kiitos vastauksesta. En ole itsekkään tosiaan mikään siivousnatsi, mutta kyllä se pistää silmään ja ihmetyttää, että olohuone täynnä vaikka tyhjiä limsatölkkejä tai astiat pitkään olohuoneen pöydällä. Ei ole iso homma niitä raivata. Ap

Varmaan jollain kyllä kyse on siitä ettei vaan ole opetettu vaan palveltu aina puolesta. Mutta luulen että ihmisillä vaan on erilaisia tapoja suhtautua sotkuun, ei lapsuudenperhe läheskään aina selitä kaikkea. Jotkut ei vaan nää tai häiriinny siitä. Tosin käytöstapoja ja siisteyttäkin voi kyllä ihan opetella, varsinkin jos se asuinkumppania häiritsee.

Mies on oppinut kotoaan käsityksen että on jokin erityinen siivouspäivä.

Sen ulkopuolella sotketaan eikä siis esim ohikulkiessaan napata tiskejä mukaan tai yläkertaan mennessä viedä yläkerran tavaroita yläkertaan, ei oiota mattoa eikä tehdä yhtään mitään.

Miehen äidille opetettu talouskoulussa tällainen käsite. Ja he asuukin sitten läävässä.

Jos olen vieraana, en ala laittamaan käyttämiäni astioita mihinkään. Enhän tiedä haluaako isäntä/emäntä ne altaaseen, koneeseen vai mihin. Johonkin keittiön tasolle voin nostaa jos tilaa tarvitaan muuhun. 

Kun minulla on vieraita, järjestelen astiat mieluiten itse. 

Puolisoni jättää astioita ja ruuantähteitä omalle paikalleen pöytään. Niitä en korjaa. Näyttää tekevän sen muutaman päivän välein sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Joo ihan aidosti haluan tietää mistä tällainen mahdollisesti johtuu. Kiitos vastauksesta. En ole itsekkään tosiaan mikään siivousnatsi, mutta kyllä se pistää silmään ja ihmetyttää, että olohuone täynnä vaikka tyhjiä limsatölkkejä tai astiat pitkään olohuoneen pöydällä. Ei ole iso homma niitä raivata. Ap

Syy n siinä, että on joskus oppinut huonon tavan. Vanhasta tavasta pois oppiminen on vaikeampaa.

Ihminen oppii yhtä hyvin hyviä kuin huonoja tapoja. Sitten ne automatisoituvat. Siksi olisi hyvä opettaa lapsille hyvät tavat jo pienestä.

Tämä vaan tuntuu eräille palstamammoille mahdottomalta, että omalle lapselle opetettaisiin hyviä tapoja.

Vaikka se auttaisi myöhemmin elämässä paljon.

Minulla on tällainen puoliso sekä ystävä. Molemmat ovat aika huolimattomia monissa asioissa. Olen tullut siihen tulokseen, että heitä eivät pikkuasiat kiinnosta. Esimerkiksi miestäni eivät puoliksi pidettyjen vaatteiden kasat tai astianpesukoneeseen laittamattomat astiat oikeasti häiritse. Hän ei kai näe niitä.

Ystäväni ei petaa sänkyä meillä käydessään, vaikka tietää, että minulle pedatut sängyt merkitsevät viihtyisyyttä. Hän ripottelee tavaroitaan pitkin poikin, esimerkiksi olohuoneen ja keittiön tasoille huomaamatta/ajattelematta, että sellainen ei ole meillä tapana. Mieskin on oppinut, ettei esimerkiksi saarakkeelle, jossa tehdään ruokaa, kasata tavaraa, mutta ystäväni tyhjentää siihen käsilaukkunsa sisällön, meikkipussinsa ym.

Meillä on lasitettu terassi, joka on näin kesäaikaan lempipaikkani. Se on visuaalisesti kaunis ja harmoninen. Ystävä onnistuu levittämään sinne tavaroitaan jo sisään astuessaan. Heittää kenkäkassin lattialle, sadetakin terassin tuolille, koiransa hihnan toiselle tuolille, autonsa avaimet ja kännykkänsä pöydälle, jonka olen kattanut valmiiksi jne.  Yritän sopeutua, mutta välillä ajattelen, että eikö se ole vieras, jonka pitäisi sopeutua talon tapoihin?

Meillä ainakin mies on lapsuudenkodistaan oppinut siivouspäivän. Hän viettää mielummin koko lauantain siivotessa sen sijaan, että siivoaisi vähän joka päivä. Olen jo tottunut siihen, ja kukin tyylillään. :D itse en haluaisi ikinä viettää viikonloppua siivotessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Mulla oli siivousfriikki äiti ja kun muutin 18-vuotiaana omilleni, kaikista ihaninta oli, ettei tarvinnut olla koko ajan siivoamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen puoliso sekä ystävä. Molemmat ovat aika huolimattomia monissa asioissa. Olen tullut siihen tulokseen, että heitä eivät pikkuasiat kiinnosta. Esimerkiksi miestäni eivät puoliksi pidettyjen vaatteiden kasat tai astianpesukoneeseen laittamattomat astiat oikeasti häiritse. Hän ei kai näe niitä.

Ystäväni ei petaa sänkyä meillä käydessään, vaikka tietää, että minulle pedatut sängyt merkitsevät viihtyisyyttä. Hän ripottelee tavaroitaan pitkin poikin, esimerkiksi olohuoneen ja keittiön tasoille huomaamatta/ajattelematta, että sellainen ei ole meillä tapana. Mieskin on oppinut, ettei esimerkiksi saarakkeelle, jossa tehdään ruokaa, kasata tavaraa, mutta ystäväni tyhjentää siihen käsilaukkunsa sisällön, meikkipussinsa ym.

Meillä on lasitettu terassi, joka on näin kesäaikaan lempipaikkani. Se on visuaalisesti kaunis ja harmoninen. Ystävä onnistuu levittämään sinne tavaroitaan jo sisään astuessaan. Heittää kenkäkassin lattialle, sadetakin terassin tuolille, koiransa hihnan toiselle tuolille, autonsa avaimet ja kännykkänsä pöydälle, jonka olen kattanut valmiiksi jne.  Yritän sopeutua, mutta välillä ajattelen, että eikö se ole vieras, jonka pitäisi sopeutua talon tapoihin?

No se on just se jos ei edes huomaa tekevänsä sotkua niin vaikea kai sitä on sopeutua. Voit alkaa sanoa asiasta ystävällesi jos haluat hänen muuttavan tapojaan, muuten hän ei takuulla muuta. Ja minun on kyllä vaikea ymmärtää miksi jonkun vieraan petaamatta jäänyt sänky tai takki väärässä paikassa voi haitata niin paljon, hän kuitenkin ottaa sen takkinsa sitten mukaan kun lähtee, ei jää sinun siivottavaksi. Eri asia jos sotkee niin että talon väki joutuu siivoamaan ekstraa sen takia.

Mulla on mies just tuommoinen. Johtuu todennäköisesti siitä, että miettii paljon ja on siksi hajamielinen. Ei ole ollenkaan käytännön ihminen. Joskus sanoi itse, että ei kuormita muistiaan epäolennaisuuksilla

Jättää yleensä aina ruoka-astiat pöytään. Saattaa nostaa osan jutuista jääkaappiin, mm kinkkuleikkeen ja margariinin, mutta jättää juuston pöydälle. Jättää aina kaapin oven auki kun ottaa kaapista jotain. Kun riisuu sukkansa, jättää ne just siihen kohtaan lattiaa, missä ne riisui.

Mulla menee jälkien korjailu ihan automaattirefleksinä. Joskus nalkutan, kun sattuu huono päivä. Ei sillä vaikutusta ole asiaan kuitenkaan,

Vierailija kirjoitti:

Ei ole opetettu. Miehen lapsuudenperheestä kukaan ei hallitse edes alkeita.

Ei se opettamisella muutu. Opetettu lapsi tekee sitä mitä kotona käsketään, mutta omassa kodissaan aikuisena hän tekee sitä, mikä on hänelle mieluisinta. Eikä se välttämättä ole tavaroiden paikoilleen laittaminen. 

Eli jos järjestyksen ystävä äiti on opettanut lapsensa tavoilleen, onnistunut lopputulos johtuu todennäköisemmin peritystä siivousinnosta, ei opetellusta tavasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuommoinen taipumus mutta en kyllä tiedä mistä se johtuu. Sama on ollut lapsesta saakka, eikä se johdu siitä että olisi liikaa passattu ja siivottu perästä aina pienenä, päin vastoin äiti laittoi kyllä meidät lapsetkin aina hommiin. Tietenkin kyläillessä pyrin olemaan siisti ja huolehtimaan etten aiheuta ylimääräistä vaivaa, mutta se vaatii skarppaamista. Kotona saatan vaan unohtaa tavarat minne sattuu kun tuleekin muuta mieleen, tietysti pitää ne sitten itse yleensä keräillä myöhemmin perästä... Mutta jos olisi super siisti puoliso niin varmaan sillä menisi hermot tämän takia, onneksi ollaan molemmat melko rentoja. Siivotaan kyllä säännöllisesti eli ei ole törkeistä, mutta aina on jossain tavaroita jotka ei ole paikallaan.

Mulla oli siivousfriikki äiti ja kun muutin 18-vuotiaana omilleni, kaikista ihaninta oli, ettei tarvinnut olla koko ajan siivoamassa. 

Sama! Siivoan nykyään vain muiden vuoksi. Onneksi kohta saan asua aivan yksin, niin näitä muiden vuoksi -hommia tulee olemaan hyvin vähän ja hyvin harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole opetettu. Miehen lapsuudenperheestä kukaan ei hallitse edes alkeita.

Ei se opettamisella muutu. Opetettu lapsi tekee sitä mitä kotona käsketään, mutta omassa kodissaan aikuisena hän tekee sitä, mikä on hänelle mieluisinta. Eikä se välttämättä ole tavaroiden paikoilleen laittaminen. 

Eli jos järjestyksen ystävä äiti on opettanut lapsensa tavoilleen, onnistunut lopputulos johtuu todennäköisemmin peritystä siivousinnosta, ei opetellusta tavasta. 

Näin se on, ja hyvin voi saman perheen lapsista yksi olla sottapytty ja yksi siisteysintoilija. Eikä ole edes sukupuolikysymys. Jostain muusta se on kiinni, vaikka toki kotikasvatuksella jonkin verran voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole opetettu. Miehen lapsuudenperheestä kukaan ei hallitse edes alkeita.

Ei se opettamisella muutu. Opetettu lapsi tekee sitä mitä kotona käsketään, mutta omassa kodissaan aikuisena hän tekee sitä, mikä on hänelle mieluisinta. Eikä se välttämättä ole tavaroiden paikoilleen laittaminen. 

Eli jos järjestyksen ystävä äiti on opettanut lapsensa tavoilleen, onnistunut lopputulos johtuu todennäköisemmin peritystä siivousinnosta, ei opetellusta tavasta. 

Kyllä se on opettamisesta kiinni. Silloin voi oäättää olla tekemättä niin mutta silti osaa taidon automaattisesti niin halutessaan. Kuin pyörällä ajaisi.

Sen sijaan jos ei edes hahmota mistä puhutaan, ko taito ei aikuisella enää automaattiseksi muutu. Vaam sen muistaa kun ponnistelee ja sitten taas harppoo vaan ruttujen ja sotkujwn ohi jos ei keskity niihin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen puoliso sekä ystävä. Molemmat ovat aika huolimattomia monissa asioissa. Olen tullut siihen tulokseen, että heitä eivät pikkuasiat kiinnosta. Esimerkiksi miestäni eivät puoliksi pidettyjen vaatteiden kasat tai astianpesukoneeseen laittamattomat astiat oikeasti häiritse. Hän ei kai näe niitä.

Ystäväni ei petaa sänkyä meillä käydessään, vaikka tietää, että minulle pedatut sängyt merkitsevät viihtyisyyttä. Hän ripottelee tavaroitaan pitkin poikin, esimerkiksi olohuoneen ja keittiön tasoille huomaamatta/ajattelematta, että sellainen ei ole meillä tapana. Mieskin on oppinut, ettei esimerkiksi saarakkeelle, jossa tehdään ruokaa, kasata tavaraa, mutta ystäväni tyhjentää siihen käsilaukkunsa sisällön, meikkipussinsa ym.

Meillä on lasitettu terassi, joka on näin kesäaikaan lempipaikkani. Se on visuaalisesti kaunis ja harmoninen. Ystävä onnistuu levittämään sinne tavaroitaan jo sisään astuessaan. Heittää kenkäkassin lattialle, sadetakin terassin tuolille, koiransa hihnan toiselle tuolille, autonsa avaimet ja kännykkänsä pöydälle, jonka olen kattanut valmiiksi jne.  Yritän sopeutua, mutta välillä ajattelen, että eikö se ole vieras, jonka pitäisi sopeutua talon tapoihin?

Minne sen vieraan sitten pitäisi tavaransa asettaa? Pitää kamalaa tavaravuortaan jatkuvasti sylissään, ettei vahingossakaan astu reviirillesi? Anteeksi mutta kuulostat kamalalta emännältä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällainen puoliso sekä ystävä. Molemmat ovat aika huolimattomia monissa asioissa. Olen tullut siihen tulokseen, että heitä eivät pikkuasiat kiinnosta. Esimerkiksi miestäni eivät puoliksi pidettyjen vaatteiden kasat tai astianpesukoneeseen laittamattomat astiat oikeasti häiritse. Hän ei kai näe niitä.

Ystäväni ei petaa sänkyä meillä käydessään, vaikka tietää, että minulle pedatut sängyt merkitsevät viihtyisyyttä. Hän ripottelee tavaroitaan pitkin poikin, esimerkiksi olohuoneen ja keittiön tasoille huomaamatta/ajattelematta, että sellainen ei ole meillä tapana. Mieskin on oppinut, ettei esimerkiksi saarakkeelle, jossa tehdään ruokaa, kasata tavaraa, mutta ystäväni tyhjentää siihen käsilaukkunsa sisällön, meikkipussinsa ym.

Meillä on lasitettu terassi, joka on näin kesäaikaan lempipaikkani. Se on visuaalisesti kaunis ja harmoninen. Ystävä onnistuu levittämään sinne tavaroitaan jo sisään astuessaan. Heittää kenkäkassin lattialle, sadetakin terassin tuolille, koiransa hihnan toiselle tuolille, autonsa avaimet ja kännykkänsä pöydälle, jonka olen kattanut valmiiksi jne.  Yritän sopeutua, mutta välillä ajattelen, että eikö se ole vieras, jonka pitäisi sopeutua talon tapoihin?

Minne sen vieraan sitten pitäisi tavaransa asettaa? Pitää kamalaa tavaravuortaan jatkuvasti sylissään, ettei vahingossakaan astu reviirillesi? Anteeksi mutta kuulostat kamalalta emännältä...

Ulkovaatteet eteisessä, muut tavarat vierashuoneessa.

Tietenkin.

Ohis