Onko lapset, joilla ei asu ikätovereita lähinaapureissa yksinäisiä vai

on lapsia. Itse asuin paikassa missä ei ollut ja en nyt ehkä siitä nyt itse osannut mitenkään kärsiä, mutta äitinä kyllä koen suunnatonta mielihyvää siitä, että lapsi kirmailee kavereiden kanssa pihalla ja voi juosta hakemaan naapurista lasta ulos tai kylään.



Meillä kyllä on aika vilkas sosiaalinen elämä, että jos ei lapseilla olisi naapurustossa kavereita, niin asia varmaan järjestyisi niin, että viikonloppuisin aina joku kaveriperhe (tai pelkkä lapsi) tulisi meille kylään tai me jonnekin kylään tai sitten on jotain muuta ohjelmaa ja viikolla nyt on päiväkoti ja varsinkin talvi-illat nyt menee luontevasti päiväkodin jälkeen ihan kotosalla, eikä nyt niin kaveria kaivata. Lapsella on kyllä myös pikkuveli leikkikaverina.

Ollaan kyllä aika aktiivisia kyläilijöitä ja kylään kutsujia itsekin, joten eiköhän asia jotenkin luonnistu. Jotenkin silti tuntuu pahalta lapsen puolesta ja noista laverisuhteista on kova huoli.



Miehen työn takia muutettiin ja ehkä, jos asiat järjestyvät voidaan siirtyä myöhemmin täällä toiseen paikkaan.