Mies kiihottuu bodarinaisista - FETISSI?

Haluaisin vastata tähän mutta täysin asiallinen kommenttini ei tule läpi, vattu tätä palstaa.

Kiitos kuitenkin kun yritit. Topic on vaikea ottaa puheeksi kenenkään kanssa "oikeassa elämässä" ja olo on lohduton, jopa itsetuhoinen.

Minkälaista keskustelua olette käyneet miehesi kanssa tästä aiheesta?

Olemme keskustelleet rakentavassa ja avoimessa hengessä ja hän on helpottunut asian tultua tietooni. Hän alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, miten hankala minun on kestää asiaa, sillä minulla on pitkä/paha anoreksia-ajanjakso taustalla ja kokemuksia pakkoliikunnasta sekä yleistä haastetta itsetunnon, kehosuhteen ja minäkuvan kanssa. Nämä asiat ovat olleet seurusteluaikoina tapetilla, hän on näistä aina tiennyt. Tilanteeni on nyt jälleen heikentynyt, sillä tämä paljastuminen triggeröi kaikki kipukohdat auki. Minun on vaikea kestää itseäni, on vaikea katsoa peiliin. Miehellä on halu jatkaa yhdessä, vaikka en hänen makunsa mukainen seksuaalisessa mielessä olekaan. Itse mietin, riittääkö se minulle ja selviänkö tästä pudotuksesta ns. jaloilleni.

Hyvä että olette jutelleet. Minä menisin sinuna kyllä jonkun ammattilaisen kanssa juttelemaan ja jäsentelemään näitä ajatuksia, kun sinulla on tuo anoreksiataustakin. Kuitenkin kyseessä on (ilmeisesti?) loppuelämän suhde ja kun teillä lapsiakin on, niin olisi hyvä että molemmat vanhemmat olisivat tasapainossa ja pitäisivät huolta itsestään. Seksuaaliterapeutti voisi ehkä olla harkinnan arvoinen asia, ihan siis itsekseen käytävänä. Miksipä ei yhdessäkin, niin saisitte puolueettoman ihmisen kanssa jutella siitä miltä tuntuu olla ns. paineiden ristitulessa ja kuitenkin elää tätä ihan tavallista elämää. Varmaan tämä kuitenkin harmittaa miestäsikin siinä mielessä että hänen seksuaaliset mieltymyksensä aiheuttavat ahdistusta sinulle. Varmasti kuitenkin ymmärrät että on tuiki tavallista että pariskunnan eri osapuolilla on kaikenlaisia ajatuksia päässään, mitkä jäävät ajatuksen tasolle, vaikka tämä tuntuukin isolta solmulta. Veikkaan että tuo historia kehonkuvasi vääristymisestä vaikuttaa tässä tosi paljon. Ja tietysti jos miehelläsi on kyse pakkomielteisestä fetissistä, niin onhan siinä vähän pureksittavaa. Uskon kuitenkin näin sivustalukijana että pystytte sovittamaan seksuaalisuutenne yhteen vaikka teillä onkin tahoillanne kaikenlaisia ajatuksia, hankaluuksia ja mieltymyksiä. Ei kai siihen yli-inhimillisiä kykyjä kuitenkaan vaadita.

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Niin se varmasti on, että ihmisillä on kaikenlaisia taipumuksia ja fantasioita. Tää oma tilanne ja kysymykset kertoo huonosta itsetunnosta ehkä eniten, ymmärrän että kannattaisi vain ohittaa/unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Tai sitten joo kuten ehdotit käsitellä jossain terapiassa. Jotenkin kaipsisi vertaistukea että kuvio on saatu jotenkin toimimaan. Hyväksynnän tarpeet ja toisaalta esteettiset tarpeet saatu jotenkin yhteensovitettua tai kenties ne on tyydytetty erillään omilla tahoillaan. Aika vahvana on itsellä tunne siitä, että olisin mielummin yksin kuin ns. laiha lohtu jollekin.

Onkohan miehesi fetissi kuitenkin iso klitoris, jollainen bodarinaisilla on?

Mitä miehesi on kertonut fetissistään? Vaikuttaako asia niin, että hän kiihottuu vain em. ihmisistä? Fetisseihin on saatavilla apua, jolloin niiden vaikutus vähenee ja ajatukset normalisoituu.

Millä tavalla tämä käytännössä ilmenee miehesi ja sinun välisessä seksissä? Oliko paljastuminen sinulle traumaattista? Oliko mukana pettämistä, miehen ihastumista tms.?

Suosittelen pariterapiaa. Jos menette seksuaaliterapeutille, niin älkää menkö sellaiselle, jolla on vain seksuaaliterapiakoulutus, koska se on hyvin lyhyt monimuotokoulutus, jonne ei vaadita enää nykyisin terapiataustaa. Menkää sellaiselle ammattilaiselle, joka on psykoterapeutti, pari- tai perheterapeutti, minkä lisäksi vielä seksuaaliterapeutti. Sen vuoksi, että seksuaalisuus on hyvin laaja parisuhteessa vaikuttava asia. Myös taustasi huomioiden kannattaa valita terapia-alan kokenut ammattilainen. Pätevyyden voi tarkistaa JulkiTerhikistä.

Voisko tuota "laihan lohdun" tunnetta käsitellä miehesi kanssa kahdestaan sillä tavalla, että juttelisitte siitä miten saisit itsellesi muilla kuin seksuaalisuuteen liittyvillä tavoilla tunteen että olet hänelle ehdottomasti se ykkösvalinta? Että se seksuaalisuus ei olisi niin keskiössä, vaikka se tällä hetkellä siltä tuntuukin. Koska uskon että kun oma mielesi rauhoittuisi ja saisit vähän varmuutta ja parisuhteeseen ihan sinänsä normaalia toisen antamaa hoivaa siihen itsetuntoosi liittyen, se varmaan helpottaisi siellä seksuaalisuudenkin saralla. Tietysti suurin työ on sulla itselläsi tehtävänä enkä tarkoita että olisi kenenkään ulkopuolisen - edes kumppanisi - asia sinua "eheyttää", mutta onhan läheinen ja tiivis parisuhde kuitenkin isossa osassa siinä että arkielämän tasolla on hyvä olla. Puolin ja toisin. Jos omassa päässä on siellä ihan alimmalla perustasolla häikkää, niin se heijastuu muillekin elämän osa-alueille ja vastaavasti ongelmien korjautuessa sitä hyvää satoa saa niittää myös muilla tavoin. Kuulostaa nimittäin että seksuaalisuus tulee vasta toisena, ja se oma itsetunto olisi nyt se kaikista kipein kohta, kuten itsekin arvelit. Että jos ei ihan ensiksi yrittäisi korjata siitä päästä mihin ne ongelmat heijastuu vaan sieltä missä ne alun alkaen syntyy. Itse olen saanut terapiasta valtavasti apua ja nimenomaan sen vaikutus ulottuu ihan kaikkialle, mihin ei aluksi olisi voinut kuvitellakaan. Kannustan lämpimästi siihen <3

Fyysistä pettämistä ei ole ollut, ainoastaan someseuraamista ja pyrkimystä kontaktiin näiden fantasian kohteiden kanssa kommentoimalla (fb "paras fani" kaikissa aiheen ryhmissä). Eli viduaalista ärsykettä päivittäin ja paljon. Monet kohteista ovat hyvinkin miehekkäitä, aivan extremekamaa, eivät kaikki. Pornomaku on samansuuntaista, rasvatonta kireää kehoa silikonirinnoilla. Pornon kanssa minulla ei ole ollut ongelmaa mutta tämä naisihanne/fetissi/fantasiointi jotenkin triggeröi.

Seksi on meillä aina toiminut ihan ok, toista kunnioittaen. Olen nyt yrittänyt panostaa enemmän omaan osuuteeni ja että mitä voisin tehdä että olisin seksikkäämpi. En pääse vaan irti mielikuvasta, että hän ajattelee jotain muuta kuin minua. Vaan eihän sitä koskaan tiedä toisen mielenliikkeistä muutenkaan. Mutta edes teoriassa ei minusta saa fantasioiden kaltaista. Mietin, että tässä vaiheessa joku avoin suhdekin voisi toimia, jotta tarpeet tyydyttyvät ilman kompromisseja.

*visuaalista

Olen seurustekuaikana kertonut että hänen fitnessfanitus (jonka luulin olevan "bikinifitnesstasoa"/urheilullista ihailua) triggeröi enkä haluaisi sitä todistaa. Pitkälti yli vuosikymmen sitten siis. Asia oli pimennossa minulta kunnes nyt keväällä alkoi fb paljastua näitä asioita sattumalta ja sitten ihan systemaattisesti asiaa tutkinkin.

Tavallaan oli kuin miehestä olisi paljastunut toinen puoli, enkä ollut siihen valmis. Kyllä se on ollut minulle traumaattista ja ymmärrän että kaikille se ei olisi. Tarve kelvata omana itsenä on minulla korostunut. Tämän ymmärrän nyt olevan utopiaa.

Surullinen nainen kirjoitti:

Fyysistä pettämistä ei ole ollut, ainoastaan someseuraamista ja pyrkimystä kontaktiin näiden fantasian kohteiden kanssa kommentoimalla (fb "paras fani" kaikissa aiheen ryhmissä). Eli viduaalista ärsykettä päivittäin ja paljon. Monet kohteista ovat hyvinkin miehekkäitä, aivan extremekamaa, eivät kaikki. Pornomaku on samansuuntaista, rasvatonta kireää kehoa silikonirinnoilla. Pornon kanssa minulla ei ole ollut ongelmaa mutta tämä naisihanne/fetissi/fantasiointi jotenkin triggeröi.

Seksi on meillä aina toiminut ihan ok, toista kunnioittaen. Olen nyt yrittänyt panostaa enemmän omaan osuuteeni ja että mitä voisin tehdä että olisin seksikkäämpi. En pääse vaan irti mielikuvasta, että hän ajattelee jotain muuta kuin minua. Vaan eihän sitä koskaan tiedä toisen mielenliikkeistä muutenkaan. Mutta edes teoriassa ei minusta saa fantasioiden kaltaista. Mietin, että tässä vaiheessa joku avoin suhdekin voisi toimia, jotta tarpeet tyydyttyvät ilman kompromisseja.

Jos todellakin olet stalkannut miehestäsi kaikki nuo tiedot niin, #voinytvittusentään

Vaikka miehelläsi olisi voimakas viehtymys tai fetissi täysin itsestäsi poikkeavaan vartaloon, se ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi fyysisesti pyrkiä muuttamaan itseäsi tai kokea itsesi vajavaiseksi, tai että miehesi rakastaisi sinua vähemmän tai valheellisesti. Parhaimmillaan fetisistinen kiinnostus toimii ihmisen omana seksuaalisena moottorina, eikä liity hänen elämänkumppanin valintaansa (välttämättä) mitenkään. Tavallaan se, kenen kanssa ihminen todella haluaa harrastaa seksiä, ja millaisesta vartalosta kiihottuu eniten, ei ole aina sama asia.

Jotkut miehet kiihottuvat esimerkiksi huomattavasti itseään vanhemmista naisista, mutta eivät missään tapauksessa haluaisi jakaa elämäänsä tällaisen seksuaalisesti kiihottavimman habituksen omaavan henkilön kanssa. Toiset saattavat fantasioissaan hakea kiihotusta huomattavan ylipainoisesta vartalosta, ja äärimmäisemmissä fetisseissä viehtymys kohdistuu myös esimerkiksi amputoituihin ihmisiin. Tämä ei oikeasti vahingoita ketään, koska kyse on vain fantasiasta. Jos ihminen taas alkaisi painostaa kumppaniaan toteuttamaan omia seksuaalisia mieltymyksiään kumppania vahingoittavalla tavalla, tilanne on aivan toinen, ja siinä kohtaa itse viheltäisin pelin poikki.

Voisitte hyötyä asiaan perehtyneen terapeutin kanssa työskentelystä, jos haluat kuitenkin jatkaa suhdetta ja rakastat miestäsi ja hän sinua. Jos sinusta tuntuu, että et kerta kaikkiaan voi hyväksyä miehesi seksuaalifantasioita, se on myös sinun päätettävissäsi.

Kyllä, kun sattumalta näin jotain erikoista, otin asioista tarkemmin selvää ja loukkasin itseni siinä samalla. Voi kutsua mustasukkaisuudeksi, voi kutsua stalkkaajaksi. Se ei minua haittaa.

Näkisin että molemminpuolinen tyytyväisyys on suhteessa tärkeää ja olen valmis suhteesta irroitautumaan tarvittaessa jos minut voi paremmalla korvata. En ole missään kommentissa väittänyt olevani tasapainoinen vaan tunnustin vajavuuteni.

Surullinen nainen kirjoitti:

Kyllä, kun sattumalta näin jotain erikoista, otin asioista tarkemmin selvää ja loukkasin itseni siinä samalla. Voi kutsua mustasukkaisuudeksi, voi kutsua stalkkaajaksi. Se ei minua haittaa.

Näkisin että molemminpuolinen tyytyväisyys on suhteessa tärkeää ja olen valmis suhteesta irroitautumaan tarvittaessa jos minut voi paremmalla korvata. En ole missään kommentissa väittänyt olevani tasapainoinen vaan tunnustin vajavuuteni.

Analogia: Löit itseäsi vasaralla päähän ja sinua ei pieni aivovamma haittaa.

Hyvin harvalla meistä on joka suhteessa täydellinen kumppani. Olet varmastikin aivan riittävä kun olette pitkään olleen yhdessä eikä mieskään tainnut erosta haaveilla?

Hah, loistava analogia, juuri näin! Kunpa osaisin olla yhtä ilkeä, olisin varmasti onnellisempi ihminen :D

Kyselitkö jo mieheltäsi siitä big clit -asiasta?!

Niille nimittäin on omat kansainväliset fetissiyhteisönsä, mutta miehellä ei ilmeisesti ollut sellaisia sormenjälkiä löytämiisi sivuille?

Itse fanitin Holly Ryder -nimistä isoklittaista aikuisviihdetähteä aikoinani ;)

Surullinen nainen kirjoitti:

Hah, loistava analogia, juuri näin! Kunpa osaisin olla yhtä ilkeä, olisin varmasti onnellisempi ihminen :D

Haa! Ilkeyttä huutava narsistipakottajahan se siellä trollailee.