Kasvatustieteen tutkinnot?

Jos haaveilet terapeutin hommista ja ihmisten ongelmien ratkominen, on kasvatustiede turha aine. Ensinnäkään pelkkä kasvatustieteen tutkinto ei riitä opettajan kelpoisuuteen, ja sillä saa pätevyyden lähinnä opetuspuolen hallinto- ja suunnittelutehtäviin. Sekin on nähnyt, että yliopistossa opettaa tulevia opettajia sellainen, joka ei itse päässyt aikanaan opettajakoulutukseen.

Olisiko psykologia yleistä kasvatustiedettä sopivampi pääaine tai sitten erityispedagogiikassa sivuaine? Nythän sinulla olisi pitkä sivuaine jo valmiina.

Erityisopettaja soveltuu terapeutin pohjatutkinnoksi. Eli sinne.

Yleisestä et pääse, tosin jos luet opettajan pedagogiset, saat töitä erkkaopena.

Jos haluat erityisopettajaksi lue erityispedagogiikkaa pääaineena tai

lue opetettava aine + pedagogiset + erityisopettajan erilliset opinnot.

Erityisluokanopettaja lukee luokanopettajaksi + erityisopettajan erilliset opinnot.

Jos haluat pelkäksi luokanopettajaksi lue luokanopeksi.

Jos haluat aineenopettajaksi, lue opetettava aine + pedagogiset.

Yleistä kasvatustiedettä lukeva voi saada opettajan pätevyyden tekemällä pedagogiset opinnot ja lukemalla erillisen opetettavan aineen, mutta se on pitkä tie.

Erityisopettaja ei ole terapeutti. Terapiaa antavat mm. psykologit.

1) Unohda se kasvatustiede ihan kokonaan.

2) Mitä tarkoitat terapialla? Psykoterapiakoulutukseen erityispedagogiikka ei kelpaa pohjatutkinnoksi (jos ei ole tänä keväänä sitten muuttunut). Sitten taas toimintaterapia ja fysioterapia ovat ihan omat AMK-tutkintonsa ja niihin ei saa apuja erkkatutkinnosta. Erilaisia lyhyempiä koulutuksia, kuten nepsyvalmentaja voi kyllä hyvin yhdistää erkkapohjaan.

3) Millä kuviolla olet nyt opiskellut erkkaa? Jos jossakin avoimen systeemissä, niin tarkista tuottaako sun opinnot opettajakelpoisuuden. Esim. Jyväskylässä on ollut niin, että avoimen ja vapaan sivuaineen kurssit tehdään massakursseina eikä niistä synny opettajakelpoisuutta. Pääaineopiskelijoille on erikseen kurssien massaosuuksien lisäksi demot ja saavat opekelpoisuuden. Mutta tietoni ovat vanhat, systeemi on voinut muuttua.  

4 täydentää: kyllä näemmä erityistapauksissa kelpaa erkkaa pohjaksi! Tsekkaa vielä, että riippuuko hakijamääristä vai mistä. Ilmeisesti ne, keillä ei ole kelvannut ovat sattuneet hakemaan ruuhkavuotena tms.

Minkälaista terapiaa ajattelit antaa?

Psykologit antavat terapiaa psykologisiin ongelmiin.

Puheterapeutit (logopedia) puheen tuottamisen ongelmiin.

Fysioterapeutit motorisiin ongelmiin. AMK

Kaikenlaista muutakin terapiaa on tarjolla, mutta nuo varmaan yleisimmät.

Erityisopettajat auttavat erilaisista oppimisen vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista terapiaa ajattelit antaa?

Psykologit antavat terapiaa psykologisiin ongelmiin.

Puheterapeutit (logopedia) puheen tuottamisen ongelmiin.

Fysioterapeutit motorisiin ongelmiin. AMK

Kaikenlaista muutakin terapiaa on tarjolla, mutta nuo varmaan yleisimmät.

Erityisopettajat auttavat erilaisista oppimisen vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria oppimaan.

En ole käsillä tekijä enkä käytännön ihminen, vaan enemmän kielellisesti ja vähän taiteellisesti suuntautunut vuorovaikutusihminen. Tarkoitin siis psykoterapiaa, mutta tärkeintä on se, että työssä toteutuu myös terapeuttinen kohtaaminen eikä se olisi ihan liukuhihnakamaa. Terapeuttisen kohtaamisen käsitän laajemmin kuin joku muu ehkä tekee eli en hallinnollisten pykälien kautta, vaan kohtaamisen kautta. 

Kiitos aiemmista vastauksista. Psykologiaa olen jo opiskellut avoimessa yo:ssa ja luultavasti käyn psykologian aineopinnot myöhemmin, mutta juuri nyt minun olisi ilmeisesti paljon helpompi päästä opiskelemaan er.pedagogiikkaa ja avoimen väylän pätevyys jo löytyy sekä hakupisteeni tulisivat ilmeisesti olemaan ihan hyvät. Minulla on niin paljon kokemusta vuorovaikutustyöstä sekä harvinaisia ansioita siihen liittyen harrastuspohjaisesti, että uskon voivani kilpailla tasavertaisesti minkä tutkinnon omistajan kanssa tahansa, kunhan ei puhuta laissa tietylle tutkinnolle korvamerkitystä työstä ja tällaista korvamerkittyä yksittäistä ihannetyöpaikkaa minulla ei ole. Kouluissa, oppilaitoksissa ja järjestöissä toiminta kyllä kiinnostaa. Sairaala esimerkiksi hieman vähemmän. 

-ap-

Erityisopettaja on opettaja, ei terapeutti. Joten jos terapeutin hommat kiinnostaa, niin kannattaa valita jokin toinen ammatti kuin kouluttautua opettajaksi. Toki erityisopettajan työ on vuorovaikutustyötä ja siinä monesti korostuu terapeuttinen otekin, mutta työ on kuitenkin opetustyötä, eikä vuorovaikutuksellista keskustelua pääsääntöisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Erityisopettaja on opettaja, ei terapeutti. Joten jos terapeutin hommat kiinnostaa, niin kannattaa valita jokin toinen ammatti kuin kouluttautua opettajaksi. Toki erityisopettajan työ on vuorovaikutustyötä ja siinä monesti korostuu terapeuttinen otekin, mutta työ on kuitenkin opetustyötä, eikä vuorovaikutuksellista keskustelua pääsääntöisesti. 

Niin. En ole tästä suoranaisesti eri mieltä.

Olen kuitenkin huomannut pitäväni työstä, jossa yhdistyy melko yksinkertainen lähelläolo sekä älyllinen puoli. Jaksan istua paikallani etukenossa, mutta myös toiminnallisuus onnistuu. Olen käyttänyt melko paljon rahaa ilmaisutaidon, tanssin, laulun ja runouden oppimiseen, vaikka nämä opinnot eivät ole hyväksilukukelpoisia yliopistossa. 

Psykologian lisäksi noita vaihtoehtoja ei sitten hirveästi ole näköpiirissä, jos ei halua ottaa erilaisia rokotteita ja olla lähellä lääkkeitä, kädentaitoja ja kurjuuskeskeistä ympäristöä. Olen tehnyt sellaisiakin hommia, missä otetaan ihmisten haukut, itku ja hätä suoraan vastaan ja totesin, että harrastuksena voin tätä tehdä harvakseltaan, mutta en halua tehdä sitä esim.hoitajan palkalla ja arvostuksella (vähän sama pätee sosiaalityöhönkin; otan uhkailut ennemmin vastaan lapsilta kuin rahaa vaativilta aikuisilta enkä halua olla päättämässä siitä, että kenen perheelle tapahtuu mitäkin). Erityisopetuksessa ollaan tekemisissä samojen asiakkaiden kanssa, mutta ilman kurjuuden olemista etusijalla; etusijalla on opetettavat asiat, kasvatus ja innostaminen huomioiden rajoitteet ja haasteet. 

Kaverini opiskeli aikoinaan sosiaalipsykologian maisteritutkinnon ja kilpaili samoista työpaikoista AMK:n käyneiden kanssa ja meni lopulta ammattiopistoon eri alalle. 

Jyväskylän yo:ssa opiskellaan psykologiaa ilman psykologin pätevyyden saamista eikä itselleni ole hirveän tärkeää päästä tekemään tietynlaisia arviointeja, vaan olla ihmisten kanssa lähellä ja enemmän tai vähemmän arvostetussa asemassa ilman, että joku on käskemässä. 

Jos siis jätän tuon psykologian pois vaikeiden pääsykokeiden ja/tai korkeiden kriteerien sekä sen takia, että minulla kestäisi pitempään saada hakukelpoisuus ja ainakaan yhdestä yliopistosta ei valmistu mihinkään korvamerkittyyn työhön, näkisin tuon erityispedagogiikan vaihtoehtona, jonka myötä pääsisi vähintään yhteen laissa rajoitettuun työhön, työhommia voisi (kouluissa) laajentaa helposti aineopinnoilla ja lisäksi voisi kilpailla halutessaan vielä monista (ei kaikista) työpaikoista yhden tai toisenlaisen psykologian tutkinnon hankkineen kanssa. 

Minulla on psykologiaan ja psykiatriaan liittyviä AMK- ja -yliopisto-opintoja jo vähintään 100op kasassa ja valmistuessa minulla olisi erityisopetusalan muodollisen pätevyyden lisäksi useampi vuosi erilaisia psykologia-aiheisia opintoja. Haluaisin nyt keskittyä yhteen muodolliseen pätevyyteen kuitenkin enkä suorittaa tai hakea moneen tutkintoon yhtä aikaa (tämä hidastaisi yhden alan muodollisen pätevyyden saamista, kun sivuaineilla tutkintoa ei voi lyhentää loputtomasti) ja aika hyvältä kompromissilta vaikuttaisi tämä erityispedagogiikka näillä taustoilla ja tiedoilla, jos ei halua tehdä asioita raskaamman kautta tuon muodollisen pätevöitymisen suhteen. Hakuaikana opiskellut yo:n opintokokonaisuudet myös ehkä noin teoriassa olisivat hyödyllisimpiä tuolla opetuspuolella, koska opettajan pätevyyden saadessa osaa näistä aineista voisi opettaa käytyjen kokonaisuuksien pohjalla eivätkä opintokokonaisuudet olisi vain kiva lisämerkintä CV:ssä, kuten monella muulla alalla, jossa tietoa ei kuitenkaan voi välttämättä koskaan käyttää siten, että voisi tosiasiallisesti laajentaa tehtäviä ja saada palkkaa tästä osaamisesta. 

Jos näissä ajatuksissa on jotain huomautettavaa, niin kokeneilta lukijoilta otan vielä vinkkejä vastaan ja tietysti ihan puhdasta tsemppausta!

-ap-

Erkkaopeksi pääsee myös suoraan hakemalla erityisopettaja puolelle.

Terapiaa antavat mm. fysioterapeutit, puheterapeutit, musiikkiterapeutit ja toimintaterapeutit. Näihin on kaikkiin omat koulutuksensa amkissa, yliopistossa tai yksityisissä opistoissa. Psykoterapeutiksi taas on omat koulutusvaatimuksensa ja koulutuksensa, jotka läydät kyllä googlaamalla.

Yleinen kasvatustiede hyvin kaukana konkretiasta. Sulle ehkä suosittelisin suoraan erityisopettajan koulutukseen hakeutumista, kun on aineopinnotkin kohta kasassa. Oulussa ainakin onnistuu niin koulun kuin varhaiskasvatuksen puolelle suuntautuminen. Työ erkkopena on konkreettista tekemistä lapsen ja lapsiryhmän kanssa ja vastapainoksi myös työtä verkostojen kanssa ja paperitöitä. Toki myös aikuiskoulutuksessa on jonkin verran erityisopettajan tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisopettaja on opettaja, ei terapeutti. Joten jos terapeutin hommat kiinnostaa, niin kannattaa valita jokin toinen ammatti kuin kouluttautua opettajaksi. Toki erityisopettajan työ on vuorovaikutustyötä ja siinä monesti korostuu terapeuttinen otekin, mutta työ on kuitenkin opetustyötä, eikä vuorovaikutuksellista keskustelua pääsääntöisesti. 

Niin. En ole tästä suoranaisesti eri mieltä.

Olen kuitenkin huomannut pitäväni työstä, jossa yhdistyy melko yksinkertainen lähelläolo sekä älyllinen puoli. Jaksan istua paikallani etukenossa, mutta myös toiminnallisuus onnistuu. Olen käyttänyt melko paljon rahaa ilmaisutaidon, tanssin, laulun ja runouden oppimiseen, vaikka nämä opinnot eivät ole hyväksilukukelpoisia yliopistossa. 

Psykologian lisäksi noita vaihtoehtoja ei sitten hirveästi ole näköpiirissä, jos ei halua ottaa erilaisia rokotteita ja olla lähellä lääkkeitä, kädentaitoja ja kurjuuskeskeistä ympäristöä. Olen tehnyt sellaisiakin hommia, missä otetaan ihmisten haukut, itku ja hätä suoraan vastaan ja totesin, että harrastuksena voin tätä tehdä harvakseltaan, mutta en halua tehdä sitä esim.hoitajan palkalla ja arvostuksella (vähän sama pätee sosiaalityöhönkin; otan uhkailut ennemmin vastaan lapsilta kuin rahaa vaativilta aikuisilta enkä halua olla päättämässä siitä, että kenen perheelle tapahtuu mitäkin). Erityisopetuksessa ollaan tekemisissä samojen asiakkaiden kanssa, mutta ilman kurjuuden olemista etusijalla; etusijalla on opetettavat asiat, kasvatus ja innostaminen huomioiden rajoitteet ja haasteet. 

Kaverini opiskeli aikoinaan sosiaalipsykologian maisteritutkinnon ja kilpaili samoista työpaikoista AMK:n käyneiden kanssa ja meni lopulta ammattiopistoon eri alalle. 

Jyväskylän yo:ssa opiskellaan psykologiaa ilman psykologin pätevyyden saamista eikä itselleni ole hirveän tärkeää päästä tekemään tietynlaisia arviointeja, vaan olla ihmisten kanssa lähellä ja enemmän tai vähemmän arvostetussa asemassa ilman, että joku on käskemässä. 

Jos siis jätän tuon psykologian pois vaikeiden pääsykokeiden ja/tai korkeiden kriteerien sekä sen takia, että minulla kestäisi pitempään saada hakukelpoisuus ja ainakaan yhdestä yliopistosta ei valmistu mihinkään korvamerkittyyn työhön, näkisin tuon erityispedagogiikan vaihtoehtona, jonka myötä pääsisi vähintään yhteen laissa rajoitettuun työhön, työhommia voisi (kouluissa) laajentaa helposti aineopinnoilla ja lisäksi voisi kilpailla halutessaan vielä monista (ei kaikista) työpaikoista yhden tai toisenlaisen psykologian tutkinnon hankkineen kanssa. 

Minulla on psykologiaan ja psykiatriaan liittyviä AMK- ja -yliopisto-opintoja jo vähintään 100op kasassa ja valmistuessa minulla olisi erityisopetusalan muodollisen pätevyyden lisäksi useampi vuosi erilaisia psykologia-aiheisia opintoja. Haluaisin nyt keskittyä yhteen muodolliseen pätevyyteen kuitenkin enkä suorittaa tai hakea moneen tutkintoon yhtä aikaa (tämä hidastaisi yhden alan muodollisen pätevyyden saamista, kun sivuaineilla tutkintoa ei voi lyhentää loputtomasti) ja aika hyvältä kompromissilta vaikuttaisi tämä erityispedagogiikka näillä taustoilla ja tiedoilla, jos ei halua tehdä asioita raskaamman kautta tuon muodollisen pätevöitymisen suhteen. Hakuaikana opiskellut yo:n opintokokonaisuudet myös ehkä noin teoriassa olisivat hyödyllisimpiä tuolla opetuspuolella, koska opettajan pätevyyden saadessa osaa näistä aineista voisi opettaa käytyjen kokonaisuuksien pohjalla eivätkä opintokokonaisuudet olisi vain kiva lisämerkintä CV:ssä, kuten monella muulla alalla, jossa tietoa ei kuitenkaan voi välttämättä koskaan käyttää siten, että voisi tosiasiallisesti laajentaa tehtäviä ja saada palkkaa tästä osaamisesta. 

Jos näissä ajatuksissa on jotain huomautettavaa, niin kokeneilta lukijoilta otan vielä vinkkejä vastaan ja tietysti ihan puhdasta tsemppausta!

-ap-

Tuon "jaksan istua paikallani etukenossa" voisi laittaa CV:en 🙂

Vakavasti puhuen, monipuoliselta vaikuttaa opiskelu- ja osaamishistoriasi. Ja hatunnosto siitä, että nostat (terapeuttisen) vuorovaikutuksen työn keskiöön! Itse toimin lattiatason varhaiskasvatuksen opettajana ja olen huolissani siitä, että meitä ja erityisopettajia työnnetään entistä enemmän toimisto/paperitöihin, pois vuorovaikutustyöstä.

Minä toivotan onnea polullesi, ap!

Vielä muutama kommentti minulta:

1) erityisopettajan työ voisi hyvinkin sopia sinulle, erityisesti erityisluokanopettajan hommat vaikkapa joustavassa perusopetuksessa tai sairaalakoulussa

2) toimintaterapia sopisi sinun osaamisprofiiliisi todella hyvin, jos vain palkkataso ja AMK-taso tyydyttävät. Luovien menetelmien hallinnasta olisi iso etu.

3) Ole aivan hirmuisen tarkka jooko jatkossa tuon sanan terapia kanssa. En halua loukata enkä missään tapauksessa vähätellä osaamistasi - sinulla on mahtava määrä taitoa jo kasassa! Mutta terapiaan liittyy menetelmällinen osaaminen ja teoriapohja. Ilman tuota ollaan - niin surullista kuin se onkin sanoa - puoskaroinnin puolella.

Erityisopettajana teet opettajan töitä. Työ ei ole terapian antamista vaan opettamista. Pitää tykätä vuorovaikutuksesta lasten kanssa ja nimenomaan oppimisen ongelmat ja kasvattaminen pitää kiinnostaa. Vanhempien kanssa puljaamiseen tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Osaavat nimittäin olla välillä hemmetin hankalia... Moni erkkaope on tehnyt nepsyohjaajan tai lasten joogaopettajan opinnot ja näitä voi hyödyntää jokapäiväisessä opetustyössä. Eli monipuolisesta ammatista on kysymys. Terapiaa se ei kuitenkaan ole eikä oppilaita tai vanhempia pidä lähtä terapoimaan. Siinä palaa loppuun tai astuu pahasti toisten varpaille.