Mikä sai innostumaan puutarhanhoidosta?

Minä vaan yksinkertaisesti nautin puutarhan laittamisesta. Vihreys, kasvit, kukat ja sato... Kivaa istuttaa ja hoitaa, kivaa katsella ja kivaa syödä satoa.

Vierailija kirjoitti:

emäntä oli puutarhahommissa söpösti pylly pystyssa, joten osallistuin itsekin laittamalla siementä vakoon

Hyi!

Ostimme aikoinaan talon kuolinpesältä, ja talossa asunut vanha pappa ei ollut oikein jaksanut viimeisinä vuosinaan tehdä pihalla mitään. Se kasvoi vitelikköä ja rikkaruohoja, ja oli tosiaan aikamoinen urakka lähteä sitä siivoilemaan. En oikein edes tiennyt puutarhahommista mitään, mutta aloitin sitten rikkaruohojen kitkemisellä. Yllättäen jäinkin aika pian koukkuun pihahommiin. Puutarhahommissa pääsee tosi nopeasti sellaiseen flow -fiilikseen, jolloin aika katoaa, ja huolet jäävät jonnekin kauas taka-alalle. Alkuun innostuin myös lukemaan paljon puutarhakirjoja ja katselemaan puutarhaohjelmia. Niistä saa hyvää inspiraatiota, jos ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Uusia ideoita tulee sitten puutarhassa puuhastellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

emäntä oli puutarhahommissa söpösti pylly pystyssa, joten osallistuin itsekin laittamalla siementä vakoon

Hyi!

Mikä ihmeen hyi? Mä olisin mielissäni, jos mies jaksaisi innostua kun näkisi mut pylly pystyssä puutarhassa työskentelemässä. Ihan sivusta

Nuorempana kun asuttiin kerrostalossa oli ihana puuhastella mökillä. Nyt asutaan omakotitalossa ja molemmissa on simppelit pihat kasveineen. Nurmikot pidetään lyhyenä ja kasvit selviää kastelematta.

Ilkka Kanerva

Puutarhahommissa on jotain todella rentouttavaa ja maadoittavaa. Sitä voi oman jaksamisen mukaan tehdä vähän silloin tällöin tai isompaa urakkaa kerralla. Voi tehdä jotain raskasta tai pientä näpertelyä. Puutarhassa on ihana käyskennellä ja katsella mitä uutta tänään löytyy.

Ehkä tärkeintä on se, että puutarha on mieleinen, jotta siellä jaksaa puuhastella. Oma viehätyksensä on tehdä siitä sellainen mutta silloin pitää myös jollain tasolla tietää mitä haluaa. Haluaako hyötypuutarhan vai runsaasti kukkivan vai onko se nurmialue oma juttu. Haluaako kasveja, jotka vaativat erityistä huomiota vai saavatko ne kasvaa itsekseen.

Kannattaa myös ottaa asenne, että kannattaa tehdä kerralla hyvin. Kun kitket rikkaruohot kerran huolellisesti ja laitat katetta, niin sitä rikkaruohoa ei tarvitse olla kitkemässä koko ajan. Sitten voi vaan napsia satunnaiset rikkaruohot pois heti niiden ilmestyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme aikoinaan talon kuolinpesältä, ja talossa asunut vanha pappa ei ollut oikein jaksanut viimeisinä vuosinaan tehdä pihalla mitään. Se kasvoi vitelikköä ja rikkaruohoja, ja oli tosiaan aikamoinen urakka lähteä sitä siivoilemaan. En oikein edes tiennyt puutarhahommista mitään, mutta aloitin sitten rikkaruohojen kitkemisellä. Yllättäen jäinkin aika pian koukkuun pihahommiin. Puutarhahommissa pääsee tosi nopeasti sellaiseen flow -fiilikseen, jolloin aika katoaa, ja huolet jäävät jonnekin kauas taka-alalle. Alkuun innostuin myös lukemaan paljon puutarhakirjoja ja katselemaan puutarhaohjelmia. Niistä saa hyvää inspiraatiota, jos ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Uusia ideoita tulee sitten puutarhassa puuhastellessa.

Mulle kävi noin, ostettiin pieni punainen hirsimökki, jossa hyvää maata ja edullinen auringonsuunta (nämä ymmärsin vasta myöhemmin). Kun oltiin velkaisia päätettiin kasvattaa vain syötäviä kasveja aluksi. Istutettiin hedelmäpuita ja marjapensaita, julmetun iso mansikkamaakin oli jossain vaiheessa. Meillä on aika erikoisia marjoja kasvamassa, joistakin sadon syömisestä huolehtii taivaan lintuset ennätysvauhdilla.

Kun luin puutarhakirjoja, kasvimaallekin tilasin jostain harvinaisten kasvien siemeniä. Nykyisinhän on paljon puutarhaohjelmia televisiossakin.

Ensimmäinen kesä oli  ennätysmärkä. Perunoita sai melkein sukeltaa märästä maasta, mutta siitä se innostus kuitenkin lähti.

Nyt kasvatetaan sinisiä ja punamaltoisia perunoita ja porkkanoita,  tavallisia saa kaupastakin.

Ja puutarha on muuttunut enemmän ruusujen ja kukkien valtakunnaksi. On hauska seurata, miten talvet ovat lauhtuneet ja entiset pensasruusut kiipeävät kärhöjen seassa pitkin pihamäntyä korkealle. Joskus olisin halunnut köynnösruusuja, mutta eihän ne kovia talvia kestäneet.

Siinä sivussa mökki korjattiin ja rakennettiin vierasmaja. Elämä muuttui aikalailla, kun oli varaa tilata sähköliittymä ja vesijohtokin.

Nyt ollaan jo downgreidaamassa projekteja, mutta paljon tyydytystä ja iloa on siitä puutarhaharrastuksesta saanut.

Tietysti pienestä kannattaa aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan jo downgreidaamassa projekteja, mutta paljon tyydytystä ja iloa on siitä puutarhaharrastuksesta saanut.

Oksettavaa.

Ensinnäkin: hirmu paljon menee energiaa laajan nurmikon hoitoon. Kannattaa miettiä onko se välttämätön tai ainakaan isona.

Minusta on mielenkiintoista oppia mikä kasvi viihtyy missäkin ja miten erilaisia vuodet ovat säätiloiltaan. Puutarhan kanssa jokainen vuoden ajankohta näyttää enemmän kasvojaan kuin mitä ennen, kun kävin vaan keskustan puistokävelyillä.

Samoin olen ihastunut pihalintuhin. Kun ne ovat tottuneet verkkaisiin liikkeisiini, ne eivät juurikaan häiriinny läsnäolostani.  Enemmän seikkailua ja vähemmän odotuksia täydellisestä puutarhasta on minun viihtymiseni salaisuuus.

Mua ilahduttaa puutarhanhoidossa kun saa jotain nättiä aikaiseksi. Eli näkee oman työnsä tuloksen ja se miellyttää silmää, vaikkapa se kitketty kukkapenkki kivoilla kasvivalinnoilla.. Toki jos ei kauheesti rekisteröi tällaisia asioita, ei sitä iloa saa.

Oma puutarha olisi ihan paras harrastus. Harmi kun se on laitonta niin ei viitsi.