Lue keskustelun säännöt.
miksi solvaan murkkuikäistäni?!
16.05.2010 |
en ymmärrä, kuinka en saa hillittyä kieltäni 14-vuotiaan poikani seurassa...
puutun todella kärkevästi hänen tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiin.
äskenkin hermostuin, kun söi muualla kuin keittiössä, mutten vain kieltänyt, vaan ilmoitin, ettei poika tule koskaan pärjäämään omillaan, vaan joutuu , ehkä asumaan jonnekkin hoivakotiin aikuisena...
siis AIVAN kamalaa! ja kadun sanomisiani ja pyydän kyllä anteeksi, mutta sitten taas hermostuessani sammakot lentää.
en kohtele muita ihmisiä näin, ja nyt ihmetyttääkin, että mikä tämän oikein laukaisee.
poika on kyllä huithapeli, mutta tulee kaikkien ihmisten kanssa loistavasti toimeen ja saa kehuja aurinkoisesta ja ihanasta persoonastaan.
argh...minun kanssani=(
Kommentit (11)
Seuraavalla kerralla kun meinaat sanoa pojalle jotain ikävää, laske ensin kolmeenkymmeneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikasi saisi äitipuolen, joka puhuisi hänelle kuten sinä. Mitä tekisit?
Seuraavalla kerralla kun meinaat sanoa pojalle jotain ikävää, laske ensin kolmeenkymmeneen.
Hurskas neuvo, ja oikeamielinen. Ettei peräti viisas! Ei siinä ole mitään muuta vikaa, kuin että tuollaisia sammakoita päästetään suusta ennen kuin mielessä käy se laskeminen.
Se taito ajatella ennen kuin sanoo. Toisessa vaakakupissa on nuoren itsetunto ja minä-kuva. Joskus täytyy tehdä töitä tullakseen paremmaksi ihmiseksi ja opetellakseen uusia, parempia tapoja. Lisämotivaatiota uuden asian oppimiseen voisi antaa se, jos jokaisesta lipsahduksesta laittaisi lasipurkkiin 5 euroa ja poika saisi ne aina kuun lopussa itselleen.
Seuraavalla kerralla kun meinaat sanoa pojalle jotain ikävää, laske ensin kolmeenkymmeneen.
Hurskas neuvo, ja oikeamielinen. Ettei peräti viisas! Ei siinä ole mitään muuta vikaa, kuin että tuollaisia sammakoita päästetään suusta ennen kuin mielessä käy se laskeminen.
totta puhutte kaikki.
ei kai kukaan äiti ole valmis silloin, kun lapsi syntyy, vaan äidiksi kasvetaan lapsen mukana. itselläni tuntuu vain nyt olevan erityisen huono vaihe äitinä kasvamisessa...yhtäkkiä siitä suloisesta pikkupojasta vain on kasvanut hieltä haiseva, mopoja rassaava teini! jotenkin olin ajatellut, että tuossa iässä poika olisi jo fiksu ja filmaattinen, ja minä vain nauttisin kasvatuksen hedelmistä viimeiset vuodet ennenkuin poika lähtee maailmalle...mutta samoja asioita niitä vain jauhetaan ja yriteään takoa pojan päähän, kun ollaan tehty kohta 15-vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli takuulla keskivertosimpanssi osaa toimia fiksummin kuin poika, mutta olen sentään saanut pidettyä mielipiteeni omana tietonani. Asiantuntijoiden mukaan tämä poikien tyhmistyminen kuuluu näet ikään (mä en tosin ole ollenkaan varma, että se on ohimenevä vaihe :=DD )
on tuossa iässä ärsyttänyt joku asia ja nyt elät poikasi kautta tuota ikää uudelleen ja huomaat että poikasi elää erilailla kuin sinä...
Kuulostaa hullulta, mutta mua ainakin ärsyttää esim 12v tytöt koska itse en pitänyt itsestäni tuossa iässä tai näin jälkeen päin tuntuu, että olin tuossa iässä tosi tyhmä ja tein tyhmiä asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli takuulla keskivertosimpanssi osaa toimia fiksummin kuin poika, mutta olen sentään saanut pidettyä mielipiteeni omana tietonani. Asiantuntijoiden mukaan tämä poikien tyhmistyminen kuuluu näet ikään (mä en tosin ole ollenkaan varma, että se on ohimenevä vaihe :=DD )
Onneksi on niin ihana pikkusiskolleen, jotta voin siinä kehua hänen empaattista ja hoivaavaa luonnettaan.
Fiksutkin teinit hölmöilevät kotioloissa, jossa se on turvallista. Vaikka huutoa tulisikn, ei sentään potkita pihalle.
Muistan itse haisseeni hieltä, eikä se ollut kivaa. Mopojen rassaaminen on ihan fiksua. Tottahan siihen liittyy kurjia lieveilmiöitä kuten laittomia virityksiä ja liikenteessähölmöilyä ja pärinähäiriköintiä. Mopopojista tulee kuitenkin näppäriä ammattimiehiä, toisin kuin runopojista, joista tulee joutavia humanisteja. Humanismissahan ei sinällään ole vikaa, hyvähän se on, että jotkut ovat kiinnostuneet ihmisistä muutenkin kuin monimutkaisten mopojen kaltaisina koneina. Ongelma on siinä, että äidit eivät ole ylpeitä maisteripojista, jotka venyvät kursseilla ja työkkärin vastaanotoilla.
Ja kuule... poikasi on mopoiässä. Sinä olet tehnyt valtaosan kasvatustyöstäsi. Poikasi juuri opettaa sinulle, että vaikka kuinka nalkutat, niin hän tekee parhaansa mukaan oman päänsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hillitä itsesi ja voisit keskustella poikasi kans että oot sellaine päkättäjä että yrittäs ymmärtää jos tulee sanottua mitä ei tarkoita
äiti...