Lue keskustelun säännöt.
Lapseni isä lupasi kalliin lahjan lapselle ja pyytää nyt minulta rahaa
15.07.2022 |
Lapsi 8v, isänsä lupasi puhumatta minulle kalliin pelitietokoneen (1.300€). Nyt pyytää minua maksamaan puolet.
Minusta lapsi on ensinäkin liian nuori tuohon, on kyllä ps ja Nintendo, koulutöihin meidän läppäri.
Ja toiseksi, minulla ei ole tuostanoin heittää satasia koneeseen, joka tulisi isän luona enimmäkseen olemaan, sitä ei näyttöineen noinvain raahata viikoittain kodista toiseen.
Nyt lapsi kyselee minulta kokoajan koska kone mennään ostamaan.
Olen sitämieltä, että koska tästä ei juteltu minulle ensin ja lapselle luvattiin, hoitakoon isänsä hankinnan.
Kommentit (26)
Oikeassa olet. Jos kanssasi ei ole sovittu asiasta ja kone on isän luona, on isän se myös maksettava. Pidä pintasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ei tarvitse noin kallista konetta noin 800e ois ihan riittävästi ja saa hyvän koneen.
Ilmoittaisin itse tuollaiselle kanssa-vanhemmalle, että varasin lapselle koiran, hinta 2000 e, pistähän rahat tulemaan. Siinä sitten miettisi omaa pyyntöään.
Olet oikeassa - tietysti. Isän lupaus eli isän ostettava. Ole tiukkana!
Mä olen eri mieltä. Se, että toinen vanhempi ei pysty maksamaan itse yksin luupaamaansa ei ole lapsen vika. Näin lapsen näkökulmasta ajatellen ja lapsen etu ajatellen lupaus on tässä tilanteessa lupaus joka pidetään, joten siinä tapauksessa toinenkin maksaa jos toinen ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Se, että toinen vanhempi ei pysty maksamaan itse yksin luupaamaansa ei ole lapsen vika. Näin lapsen näkökulmasta ajatellen ja lapsen etu ajatellen lupaus on tässä tilanteessa lupaus joka pidetään, joten siinä tapauksessa toinenkin maksaa jos toinen ei pysty.
Mitä? Että lapselle voi toinen vanhempi luvata etelänmatkat, iphonet ja teslat, toisen on vaan pakko maksaa, kun "lapselle on luvattu".
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on isän asia maksaa lupaamansa. Lapselle voit sanoa, että koska isä on sen sinulle luvannut, kysy häneltä koska hän sen ostaa.
Jos isä ei pysty maksamaan kokonaan, niin silloin maksetaan yhdessä. Ei ole lapsen ongelma jos hänelle luvataan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on isän asia maksaa lupaamansa. Lapselle voit sanoa, että koska isä on sen sinulle luvannut, kysy häneltä koska hän sen ostaa.
Jos isä ei pysty maksamaan kokonaan, niin silloin maksetaan yhdessä. Ei ole lapsen ongelma jos hänelle luvataan jotain.
Mutta äidin ongelma on. En todellakaan alkaisi rahoittaa kallista hankintaa, jota muutenkin vastustan, vain koska isä on mennyt lupaamaan. Kenen velvollisuus on pitää lupaus? Sen, jonka lupasi.
Ymmärrän, että ap on eronnut tuollaisesta miehestä joka sysää omat velvoitteensa "rakkailleen" edes kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräisi minulle kyllä epäilys, että isä yrittää maksattaa minulla puolet omasta pelikoneestaan. Jos suostuisin maksamaan puolet ( en suostuisi), vaatisin, että kone on puolet ajasta minun luonani, esim 6 kk ensin minulla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Se, että toinen vanhempi ei pysty maksamaan itse yksin luupaamaansa ei ole lapsen vika. Näin lapsen näkökulmasta ajatellen ja lapsen etu ajatellen lupaus on tässä tilanteessa lupaus joka pidetään, joten siinä tapauksessa toinenkin maksaa jos toinen ei pysty.
Mitä? Että lapselle voi toinen vanhempi luvata etelänmatkat, iphonet ja teslat, toisen on vaan pakko maksaa, kun "lapselle on luvattu".
Jos ei ajattele sen vertaa mitä lupaa, niin silloin on vastuussa omista lupauksista. Ei kukaan vahingossa lupaile mitään. Lapsi ei ole vastuussa siitä ja minusta on epäreilua opettaa lapselle, että jotain ostetaan ja sitten ei saa. Ja vain ja ainoastaan pelkän ajattelemattomuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan suostuisi siihen, että kone olisi isän luona, jos siitä pitäisi maksaa puolet. Kun isä sen lupasi, niin JOS äiti haluaa lapsen takia asiaan osallistua, kone tulee totta kai äidin luo.
Isä taisi vain haluta äidiltä puolet rahoista koneeseen, jolla hän itse pelaa äitiviikoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on isän asia maksaa lupaamansa. Lapselle voit sanoa, että koska isä on sen sinulle luvannut, kysy häneltä koska hän sen ostaa.
Jos isä ei pysty maksamaan kokonaan, niin silloin maksetaan yhdessä. Ei ole lapsen ongelma jos hänelle luvataan jotain.
Mutta äidin ongelma on. En todellakaan alkaisi rahoittaa kallista hankintaa, jota muutenkin vastustan, vain koska isä on mennyt lupaamaan. Kenen velvollisuus on pitää lupaus? Sen, jonka lupasi.
Eli teille on tärkeintä, että saatte yhdessä kinastella? Ei väliä, miltä lapsesta tuntuu? Eihän se reilua ole, mutta eikö se lapsi ole se tärkein??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heräisi minulle kyllä epäilys, että isä yrittää maksattaa minulla puolet omasta pelikoneestaan. Jos suostuisin maksamaan puolet ( en suostuisi), vaatisin, että kone on puolet ajasta minun luonani, esim 6 kk ensin minulla jne.
Jep. Kyllä 8 v. Tarvitsemat tietokonepelit pyörii edullisemmallakin koneella. Jos ylipäätään tarvitsee "pelikonetta".
Minä en suostuisi maksumieheksi, jos lasten isä lupaisi heille jotain mielestäni turhaa, vaikkei olla edes erottu. Isoista hankinnoista kuuluu sopia yhdessä, etenkin kahden eri talouden yhteishankinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Se, että toinen vanhempi ei pysty maksamaan itse yksin luupaamaansa ei ole lapsen vika. Näin lapsen näkökulmasta ajatellen ja lapsen etu ajatellen lupaus on tässä tilanteessa lupaus joka pidetään, joten siinä tapauksessa toinenkin maksaa jos toinen ei pysty.
Mitä? Että lapselle voi toinen vanhempi luvata etelänmatkat, iphonet ja teslat, toisen on vaan pakko maksaa, kun "lapselle on luvattu".
Eikös nimenomaan naiset toimikin usein näin ja sitten sille etävanhemmalle eli isälle vaan laskua perään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Se, että toinen vanhempi ei pysty maksamaan itse yksin luupaamaansa ei ole lapsen vika. Näin lapsen näkökulmasta ajatellen ja lapsen etu ajatellen lupaus on tässä tilanteessa lupaus joka pidetään, joten siinä tapauksessa toinenkin maksaa jos toinen ei pysty.
Mitä? Että lapselle voi toinen vanhempi luvata etelänmatkat, iphonet ja teslat, toisen on vaan pakko maksaa, kun "lapselle on luvattu".
Eikös nimenomaan naiset toimikin usein näin ja sitten sille etävanhemmalle eli isälle vaan laskua perään...
Ei toimi. Naiset ovat yleensä jo suhteen aikana tottuneet yksin maksamaan lasten menot. Ap:nkin exäkin kuvittelee ap:n automaattisesti olevan maksuvelvollinen exän lapselle tekemästä lupauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on isän asia maksaa lupaamansa. Lapselle voit sanoa, että koska isä on sen sinulle luvannut, kysy häneltä koska hän sen ostaa.
Jos isä ei pysty maksamaan kokonaan, niin silloin maksetaan yhdessä. Ei ole lapsen ongelma jos hänelle luvataan jotain.
Mutta äidin ongelma on. En todellakaan alkaisi rahoittaa kallista hankintaa, jota muutenkin vastustan, vain koska isä on mennyt lupaamaan. Kenen velvollisuus on pitää lupaus? Sen, jonka lupasi.
Eli teille on tärkeintä, että saatte yhdessä kinastella? Ei väliä, miltä lapsesta tuntuu? Eihän se reilua ole, mutta eikö se lapsi ole se tärkein??
Ei tuossa ole edes mitään kinastelemista. Ilmoittaisin etten aio osallistua eikä mun mielestä muutenkaan ole ok hankkia 8-vuotiaalle tuollaista.
Lapsi voi tottakai pahoittaa mielensä, mutta sekin kuuluu elämään,ei ole maailmanloppu. Pettymyksiä tulee elämässä myöhemminkin vastaan, enkä usko että lapselle tekee hyvää sellainen kasvatus missä aina ensimmäisenä varmistetaan ettei lapselle vaan tule paha mieli, hinnalla millä hyvänsä. Ei voi mitään, jos isä toimii näin typerästi.
Isä saa hoitaa, kun meni lupaamaan. Sitten on ostamatta ja rikkoo lupauksensa, jos omat rahat ei riitä. "Lapsi on tärkein" on ihan höpönhöpöä tässä asiassa. Ymmärtäisin paremmin moisen ajatuksen, jos 1300 e olisi jollain tapaa sijoitus 8-vuotiaan hyvinvoinnin eteen, mutta en koe pelitietokoneen olevan sellaista. Oppii lapsikin, että jotkut ihmiset saattaa luvata asioita, joita ei kuitenkaan pysty toteuttamaan.
Ehdottomasti on isän asia maksaa lupaamansa. Lapselle voit sanoa, että koska isä on sen sinulle luvannut, kysy häneltä koska hän sen ostaa.