Appivanhemmat muuttuneet nihkeiksi häiden jälkeen
Menimme puolisoni kanssa naimisiin viiden vuoden seurustelun jälkeen aiemmin tänä vuonna. Sen jälkeen appivanhemmat ovat muuttuneet oudon nihkeiksi minua kohtaan, vaikka ennen he ovat olleet minua kohtaan aina ystävällisiä.
Esimerkkejä:
1) Hääpuheessa appiukko ei sanonut minusta halaistua sanaa, puhui vain omasta lapsestaan. Oma isäni sentään kehui tuoretta avipuolisoani maasta taivaisiin. Anoppi itkeä vollotti läpi häiden, enkä ihan rehellisesti usko, että kyseessä olivat pelkät onnen kyyneleet.
2) Appivanhemmat eivät kutsu minua enää kylään. Lastansa he pyytävät kyläilemään vähän väliä jonkin tekosyyn varjolla, mutta kutsu ei koske minua. Olen nähnyt heidät keväällä olleiden häiden jälkeen kerran, vaikka asumme lähekkäin, ja silloinkin tunnelma oli jotenkin outo.
3) Eivät kommentoi SoMe-julkaisuihini mitään, mitä kuitenkin ennen tapahtui säännöllisesti. Lapsensa postauksiin edelleen kommentoivat.
Mistäköhän tällainen voisi johtua? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (29)
Luulivat, että menitte naimisiin, koska olet raskaana, mutta et ollutkaan ja nyt kuvittelevat, että olet väärin perustein saanut kultapoikansa naimisiin ja että pahimmassa tapauksessa et teekään heille lapsenlapsia ?
Vierailija kirjoitti:
Luulivat, että menitte naimisiin, koska olet raskaana, mutta et ollutkaan ja nyt kuvittelevat, että olet väärin perustein saanut kultapoikansa naimisiin ja että pahimmassa tapauksessa et teekään heille lapsenlapsia ?
Olimme kihloissa melkein puolitoista vuotta, joten tuo olisi ollut melko pitkä aika raskaudelle. ap
Vierailija kirjoitti:
Kysy, mikä on vialla.
Puolisolta vai appivanhemmilta? Jälkimmäisiltä on hankalaa kysyä, kun emme ole missään tekemisissä. ap
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Olisiko joku kriisi? Ns lopullinen luopuminen lapsestaan henkisellä tasolla.
Mitä häissä tapahtui? Twerkkasitko hulluna humalassa tai jotain vastaavaa?
Mies puhuu sinusta pahaa vanhemmilleen.
Mitä jos sä kutsuisit heidät kahville? Ei teidän väliset suhteet ole pelkästään appivanhempien vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Tämä on toki mahdollista. Varmaan pitäisi viedä näytille meidän avioehto, jossa on perinnöt suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle. ap
Vierailija kirjoitti:
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Jep. Heihin iski yksinkertaisesti kateus ja katkeruus, johon et ole syypää kuin korkeintaan heidän mielestään. Ehkä sukusi ja ystäväsi häissä lisäsivät tätä tuskaa: huomasivat, että teillä on muutakin elämää ja sisältöä kuin he ja että sinä olet jotain muutakin kuin mitä he haluaisivat kenties vähätellään ajatella.
Kenties kokivat, että sukusi ja ystäväsi ovat jotenkin "parempaa väkeä" ja ottivat siitä nokkiinsa, vaikkei sii toki olekaan järjen häivää. Sukulaisensakin näkivät, ettei ole aihetta sinun vähättelyyn jota ovat kenties halunneet harrastaa, minkä kokivat erityisen nöyryyttävänä. Eihän sinulle haluttu antaa yhtä suurta arvoa hääpuheessakaan. Heillä taitaa olla huono itsetunto ja sinä piireinesi asetat heidät tietämättädi kilpailuasetelmasn. Ehkä pelkäävät, ettei poikansa enää näe heitä niin mahtavia tyyppeinä, kun sinun sukusi ja ystäväsi ovat silmiä avaavan vertailukohtana.
Näin se vain joskus menee, valitettavasti
Vierailija kirjoitti:
Mitä häissä tapahtui? Twerkkasitko hulluna humalassa tai jotain vastaavaa?
Ei tapahtunut ainakaan omasta mielestäni mitään outoa. Päivä oli toki kiireinen, enkä edes juuri jutellut appivanhempieni kanssa päivän aikana. ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sä kutsuisit heidät kahville? Ei teidän väliset suhteet ole pelkästään appivanhempien vastuulla.
Tätä voisi kyllä ihan tosissaan harkita. ap
Vierailija kirjoitti:
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Huokaus. Aviopuoliso ei Suomessa peri yhtään mitään, ainoastaan rintaperilliset ja niiden puuttuessa vanhemmat ja sisarukset. Leskelle voi tietyin edellytyksin jäädä hallintaoikeus asuinhuoneistoon tai taloon. Avioeron tapauksessa, avioehdon puuttuessa, omaisuus jaetaan tasan.
Aviopuoliso ei peri yhtään mitään. Yrittäkää nyt edes opetella perusasiat laista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Tämä on toki mahdollista. Varmaan pitäisi viedä näytille meidän avioehto, jossa on perinnöt suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle. ap
Eiköhän heillä jo ole lusikkansa siinä sopassa ja tietävät kyllä. Kysy vaikka mieheltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mies puhuu sinusta pahaa vanhemmilleen.
Pahasti pelkään tätä vaihtoehtoa. ap
Olin veljeni häissä. - Ainoat jotka pitivät papin lisäkisi puheen olivat äitimme ja veljeni bestman. - Ai puhuihan veljenikin lyhyen maljapuheen, jossa hän kiitti paikalle tulleita, sanoi muutaman kauniin huomio-osoituksen (rakkauden tunnustuksensa) puolisolleen, johon hänen puolisonsa ei reagoinut mitenkään. (Olsi voinut vaikka vilauttaa hymyn tai katsoa veljeäni kohti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Jep. Heihin iski yksinkertaisesti kateus ja katkeruus, johon et ole syypää kuin korkeintaan heidän mielestään. Ehkä sukusi ja ystäväsi häissä lisäsivät tätä tuskaa: huomasivat, että teillä on muutakin elämää ja sisältöä kuin he ja että sinä olet jotain muutakin kuin mitä he haluaisivat kenties vähätellään ajatella.
Kenties kokivat, että sukusi ja ystäväsi ovat jotenkin "parempaa väkeä" ja ottivat siitä nokkiinsa, vaikkei sii toki olekaan järjen häivää. Sukulaisensakin näkivät, ettei ole aihetta sinun vähättelyyn jota ovat kenties halunneet harrastaa, minkä kokivat erityisen nöyryyttävänä. Eihän sinulle haluttu antaa yhtä suurta arvoa hääpuheessakaan. Heillä taitaa olla huono itsetunto ja sinä piireinesi asetat heidät tietämättädi kilpailuasetelmasn. Ehkä pelkäävät, ettei poikansa enää näe heitä niin mahtavia tyyppeinä, kun sinun sukusi ja ystäväsi ovat silmiä avaavan vertailukohtana.
Näin se vain joskus menee, valitettavasti
Miten osasitkaan kirjoittaa kuin minun anoppini mielenmaisemaa? Olin ihan jees, kun olin vielä se reppana tyttöystävä. Kovin syvällisesti minuun ei tarvinnut tutustua, kun mies kuitenkin vaihtaisi vielä parempaan. Ei vaihtanut, me perustettiin perhe ja tämä on edelleen anopille kova pala purtavaksi. Minäkin olen ihminen jolla on sukua ja ystäviä, tavallisia ja mukavasti käyttäytyviä ihmisiä ympärillä. Tuetaan toisiamme eikä koko ajan yritetä painaa alemmas.
Ensiksikin, olethan kertonut miehellesi tästä kokemastasi nihkeydestä? Jos et, niin korkea aika kertoa ja hän saa esittää arvionsa siitä mistä kyse. Jos olisin miehesi, ottaisin sinutkin, ainakin useimmiten mukaan kyläilyyn (tultiin yhdessä tietysti) Kutsutte miehenne vanhemmat teille ja keskustelkaa/ kysykää, mitä heillä on ns. sydämen päällä.
Jotenkin tuntuu, onko mieskään vielä täysin "irronnut" vanhemmistaan, jos heidän luonaan yksin kyläilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsit nyt osakkaaksi heidän poikansa omaisuuteen ja heidän perintöönsä.
Huokaus. Aviopuoliso ei Suomessa peri yhtään mitään, ainoastaan rintaperilliset ja niiden puuttuessa vanhemmat ja sisarukset. Leskelle voi tietyin edellytyksin jäädä hallintaoikeus asuinhuoneistoon tai taloon. Avioeron tapauksessa, avioehdon puuttuessa, omaisuus jaetaan tasan.
Aviopuoliso ei peri yhtään mitään. Yrittäkää nyt edes opetella perusasiat laista.
Kyllähän aviopuoliso perii, jos ei ole rintaperillisiä (=lapsia tai näiden jälkeläisiä). Ihanko tosissaan väität, että kymmeniä vuosia naimisissa ollut, lapsettomaksi jäänyt aviopari ei peri toisiaan, vaan puolison rahat menevät sisaruksille/näiden lapsille?
Meillä on joka tapauksessa ennen avioliittoa tehty keskinäinen testamentti.
ap
Kysy, mikä on vialla.