Työpaikan saaminen tekee joistakin ylimielisiä
Kaveri sai töitä pitkän työttömyyden jälkeen. Pitkään työnteko ei edes kiinnostanut, tärkeämpää oli bilettäminen, kännit, laiskottelu...
Kun hän viimein sai töitä (ilman suhteita ja kunnollista potkua persuksille ei varmaan vieläkään olisi töissä) niin tuli hänestä hirveän ylimielinen kaikkia työttömiä kohtaan. Puhuu ilkeästi ja alentavasti heistä, pröystäilee kuinka hän on nyt työpaikallaan niin korvaamaton ja loistava, kuinka muut ovat häntä alempana... Yleinen vaikutelma hänestä nykyään on ylimielinen. Kokee nyt kai olevansa muita parempi ja olevansa oikeutettu arvostelemaan muita sellaisesta elämästä, jota hän vielä hetki sitten eli itsekin.
Kommentit (5)
Jos minä joskus saan töitä vielä, niin vannon etten puhu pahaa työttömistä enää koskaan
Tämä ongelma johtuu siitä, että työtä ei riitä kaikille. Ensin työttömyyttä sitten joku vuosi työtä sitten taas työttömyyttä. Herkästi se nousee hattuun, kun pääsee palkkaa nauttimaan.
On tosiaan paljon myös tuurista kiinni, saako töitä tai varsinkaan mieluisia töitä. Ei niitä töitä niin vaan saada, vaikka haluaisikin. Näin kävi myös tälle kaverille. Hän lorvi pitkään osoittamatta mitään mielenkiintoa edes hakea töitä, sitten pitkän suostuttelun jälkeen hän sai töitä suhteilla. Nyt on niin ylpeää, kun "hänellä menee niin hyvin" ja "tekee niin arvostettua työtä". Todellisuudessa hän olisi koska vain korvattavissa toisella, sillä työ ei vaadi koulutusta eikä välttämättä edes kokemusta. Riittää, että osaa olla hyvä tyyppi ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Itsetuntovaurioiset nyt saa kehitettyä brassailun aiheen melkein mistä tahansa, ei semmoisesta kannata välittää. Tai ole vähemmän tekemisissä jos on kerran rasittavaa seuraa.
Kunnes huomaa miten raskasta työ kuin työ on.