Lue keskustelun säännöt.
Kannattiko avioero?
13.07.2022 |
Eroasitko nyt, jos voisit päättää uudelleen?
Vai, tekisitkö kaikkesi saadaksesi avioliittosi pelastettua?
Tilanteessa, jossa perheessä alaikäisiä lapsia joita ero koskettanut.
Kommentit (38)
Lasten kannalta ero oli huono juttu. Eli jos saisin uudelleen valita yrittäisin pelastaa liiton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähintä mitä voi lasten hyväksi tehdä, on yrittää pitää hyvät välit ex-puolisoon
Riippuu lasten iästä. Murrosiän myllerryksiin en toisi avioeeoa
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lasten iästä. Murrosiän myllerryksiin en toisi avioeeoa
Ei taida olla mitään "hyvää" ikää avioerolle🤔
Vähän ohi aiheen. Niin kun ne eksät ja joskus eksien eksätkin kulkee loppuikää mukana. Voi vit sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lasten iästä. Murrosiän myllerryksiin en toisi avioeeoa
Meillä olisi juuri tämä tilanne.
Pakko siis yrittää kaikkensa. Vaikka toinen on jo luovuttanut.
Erotkaa vaan, saadaan uusia taiteilijoita Suomeen jotka voivat ammentaa lapsuuden pettymyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naisista ole liittoihin. Täysin miesten varassa. Nämä selfie-keppinaiset, ei näistä ole mihinkään. Täyttä roskaa.
Kannatti, olin varaton ja nyt sain ilmaiseksi omakotitalon ja auton T:N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lasten iästä. Murrosiän myllerryksiin en toisi avioeeoa
Meillä olisi juuri tämä tilanne.
Pakko siis yrittää kaikkensa. Vaikka toinen on jo luovuttanut.
Murrosiästä täysi-ikäisyyteen ei ole kuin hetki. Sen jälkeen on kevyempi erota.
Kannattaa reippaasti hakea apua, että jaksatte yhdessä vielä hetken. Ja hankkia vaikka sivusuhde
Minä toivoin koko varhaisnuoruuteni sekä murrosikäisyyteni vanhempieni eroa. Siinä myrkyllisessä ilmapiirissä oli helvettiä elää ja kasvaa. Sain myös sairaan parisuhdemallin jota nyt korjailen. Vanhempani ovat vielä yhdessä, yhä yhtä myrkyllisiä toisilleen, mutta ylpeitä kun pysyivät lasten vuoksi yhdessä. Mieti, mitä haluat lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni eronnut on ihan kaikkensa liiton eteen vuosikausa yrittänyt. Miksi ap kuvittelee, ettämuut olisivat luovuttaneet helpolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lasten iästä. Murrosiän myllerryksiin en toisi avioeeoa
Ei taida olla mitään "hyvää" ikää avioerolle🤔
Mutta esim. kuopuksen lukiovuodet on tosi huono ajankohta erota vain siksi, että "ollaan kasvettu erilleen".
Omat vanhempani erosivat suunnilleen samalla ovenavauksella kuin itse muutin pois kotoa, ja olen tosi kiitollinen siitä, että jaksoivat tsempata siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin koko varhaisnuoruuteni sekä murrosikäisyyteni vanhempieni eroa. Siinä myrkyllisessä ilmapiirissä oli helvettiä elää ja kasvaa. Sain myös sairaan parisuhdemallin jota nyt korjailen. Vanhempani ovat vielä yhdessä, yhä yhtä myrkyllisiä toisilleen, mutta ylpeitä kun pysyivät lasten vuoksi yhdessä. Mieti, mitä haluat lapsillesi.
Olisivat hakeneet apua myrkyllisen ilmapiirin purkamiseen. Ei kovin aikuista pitää yllä maailmanlopun meininkiä perheessä.
Nämä kasvettiin erilleen erot ovat niitä turhimpia. Jos tullaan toimeen, niin odottaisin lasten kasvamista. Ainahan voi sopia avoimesta suhteesta, jos alapäätä syyhyttää.
Erossa harmittaa tipahtanut elintaso: ennen oli omakotitalo ja iso tontti ja tilaa. Oli myös kivaa kun perhe oli kokonainen ja lapsia näki päivittäin.
Nyt asun vuokralla rivarissa 55 neliön kämpässä. Lapset ovat luonani 2 päivää viikossa. On tässäkin tosin puolensa: on helppoa ja rauhallista. Uusi seurustelukumppani kyllä voittaa eksän "ominaisuuksillaan" ja seksielämä on parantunut tuhat prosenttia.
En kadu eroa, mutta kylläkin sitä, etten alunperin ollut tarkempi puolison valinnassa.
Minun kannaltani kannatti. Mies jätti, ero oli yllätys, mutta kun ensijärkytyksestä toivuin niin huomasin, että elämästä tuli paljon, paljon helpompaa. Taloudellisesti mikään ei muuttunut, kiitos työssäkäyntini ja avioehdon.
Toiset jää huonoon liittoon lasten takia. Toiset eroavat ettei lapsille jää kuvaa, että huonossa liitossa kärvistely kuuluu asiaan. Itse pohdin eroa n. 6 vuotta ja erosin kun lapset teinejä, koska ei sitä pashaa vaan jaksanut. Omilta vanhemmilta toivoin, että olisivat eronneet aiemmin, kun kodin ilmapiiri oli niiiin huono. Kummassakaan tapauksessa ei mitään väkivaltaa tai alkoholiongelmia, joten jotenkin vaikea ymmärtää, mitä olisi pitänyt korjata. Kerran yritettiin uudestaan ja meni noin viikko ja sama fiilis takas. Nyt onnellinen uuden miehen kanssa ja lapset voi hyvin ja menestyvät elämässään ja rakkautta on riittänyt jo kohta 10 vuotta. Toivottavasti exälläkin menee hyvin, siltä se näyttää. Toisaalta niin meidänkin suhde varmaan näytti päälle päin olevan tosi jees. Mutta en siis kadu ja tosi harkittu juttu ero. Voi se mennä hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin koko varhaisnuoruuteni sekä murrosikäisyyteni vanhempieni eroa. Siinä myrkyllisessä ilmapiirissä oli helvettiä elää ja kasvaa. Sain myös sairaan parisuhdemallin jota nyt korjailen. Vanhempani ovat vielä yhdessä, yhä yhtä myrkyllisiä toisilleen, mutta ylpeitä kun pysyivät lasten vuoksi yhdessä. Mieti, mitä haluat lapsillesi.
Sama täällä. Jos parisuhteessa on fyysistä tai minkäänlaista henkistä väkivaltaa, niin suosittelen eroa juurikin lasten takia. Myrkyllinen ilmapiiri traumatisoi lapsia ja tekee peruuttamatonta tuhoa.
? Kannattiko?