Kannattiko avioero?

100% kannatti, olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin.

Lapset kärsivät kamalasta suhteesta ja olivat paljon onnellisempia, kun kotona ei tarvinnut enää pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin koko varhaisnuoruuteni sekä murrosikäisyyteni vanhempieni eroa. Siinä myrkyllisessä ilmapiirissä oli helvettiä elää ja kasvaa. Sain myös sairaan parisuhdemallin jota nyt korjailen. Vanhempani ovat vielä yhdessä, yhä yhtä myrkyllisiä toisilleen, mutta ylpeitä kun pysyivät lasten vuoksi yhdessä. Mieti, mitä haluat lapsillesi.

Olisivat hakeneet apua myrkyllisen ilmapiirin purkamiseen. Ei kovin aikuista pitää yllä maailmanlopun meininkiä perheessä.

Niin, myös epäkypsille henkilöille syntyy lapsia. Jos on ns. sairaudentunnoton ihminen ja kokee väkivallan oikeutetuksi ja normaaliin perhe-elämään kuuluvaksi, ei hae apua.

Kaikille nämä työtä vieroksuvat yh-mammat ovat menneet poikimaankin !

Kannatti. Taloudellisesti ehkä ei sillon heti alkuun, mutta terveyden ja ennenkaikkea mielenterveyden kannalta todellakin kannatti. Avioeroa en ollenkaan kadu, avioliittoa ehkä, mutta eipä sekään katumalla muutu mikskään.

Kyllä. Eiku h*lvetti.... Eihän mulla ollut edes muijaa ensinnäkään... N v*ttu näillä meen... Tinder anyone???

Ero satutti lapsia. En silti kadu. Yhteenjääminen olisi ollut heille vielä pahempaa. Olisin hakenut apua, mutta puoliso ei halunnut. Inhosi minua syvästi ja näytti sen, ei silti halunnut erotakaan, tilanne meni todella sairaaksi.

Nyt on kaikilla kaikki hyvin. Paitsi eksällä on kaikki edelleen huonosti. Lapsiin se sattuu, mutta oma hyvä elämä heilläkin jo.

Kyllä kannatti ero. Yritin panostaa suhteeseen, mutta ex mies ei tullut vastaan missään. Hädin tuskin puhui minulle eikä halunnut nukkua samassa sängyssä. Mitään syytä ei kertonut.

Elämä on nyt ollut hyvin vuosia. Kolmesta lapsesta yksi on vielä alaikäinen. Vätys ex ei huolehdi lapsista ollenkaan. Minulla on rakas, jonka kanssa on rakastava suhde, mitä en avioliitossa kokenut koskaan 20 vuoden aikana.

Ehdottomasti kannatti. Lastenkin kannalta paras ratkaisu.

Joo, kyllä kannatti erota. Vitutus loppui, vaikka erossa köyhtyi melkein puoli miljoonaa. Se on kumminkin vain pieni menetys mielenrauhasta. Viimeiset vuodet oli kuin vankilassa. Pari vuotta sen jälkeen sinkkuna, ja nyt onnellisessa avoliitossa.

M53

Omalta kannalta kyllä. Lasten kannalta ei.

Kannatti! Uusi vaimo on vaiennettu hiljaiseksi ja nöyryytetty siihen maan matosen asemaan, mistä minä nousin. Lapsensakaan eivät uskalla suutaan avata isänsä ollessa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kasvettiin erilleen erot ovat niitä turhimpia. Jos tullaan toimeen, niin odottaisin lasten kasvamista. Ainahan voi sopia avoimesta suhteesta, jos alapäätä syyhyttää.

Oletko uskovainen, kun ajattelet noin? Vai mikä on tuossa taustalla logiikkana?

Kannatti ehdottomasti!

Sain elämän!

Toinen vaihtoehto olisi ollut tulla hulluksi.

Olen nainen. Olin ensin lasten kanssa kauan ja nyt muutamia vuosia yksin.

Ja nyt vähän hämmentää tää että joku.mies saa tuntemaan tunteita, joita en enää ymmärrä.

Kannatti.

Nykyisestä puolisostani en aio erota.

Jos siis kodin ilmapiiri on ok vanhempien välillä, ei väkivaltaa tms. Olisi hyvä pysytellä yhdessä kunnes lapset muuttavat kotoa.

Taidan ehdottaa tätä miehelle. Että parannetaan keskinäistä olemistamme. Tehdään sopimus, jonka mukaisesti lapset kasvatetaan aikuisuuteen. Sovitaan vaikka, että kummallakin vapaus tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa muiden kanssa. Kunhan niitä hommia ei sotketa kotiin.

Erotaan sitten, kun lapset muuttaa pois.

Uskon, että vanhempani katuvat, mutta varmasti mahdollisimman vähän sitä haluavat tietysti ajatella.

Ulkopuolisena voin sanoa, että ei kannattanut. Varsinkin faijasta tuli aika tunnekuollut, mikä on aika loogista, koska on syyllinen heidän eroon.

Mutsilla on sitten ollut se klassinen puolikas sydäntä jäljellä ja se on aika karu ajatus, koska meni uudelleen naimisiin. Faijan uutta puolisoa en sääli, itsehän otti varatun miehen, hoitakoon seuraukset.

Lapselle paras on, että vanhemmat sitoutuu ennen kaikkea toisiinsa ja siis sitoutuu rakastamaan toisiaan.

Jokaisen lapsen unelma. Voit sen omalta puolestasi toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle paras on, että vanhemmat sitoutuu ennen kaikkea toisiinsa ja siis sitoutuu rakastamaan toisiaan.

Jokaisen lapsen unelma. Voit sen omalta puolestasi toteuttaa.

Kaunis ajatus. Voi kun voisin tämän toteuttaa. Yritän ainakin. Katsotaan sitten mihin se riittää. Puoliso on jo vahvasti eron kannalla.