Jokohan loppuillaksi HILJENISI...?!

Meillä on taas tänään ollut koko ajan jotakin, vaikka mä olen "ihan vaan ollut kotosalla".. rauhallinen kotiäidin päivä (hah hah).



Ensin soittaa eräs kaverini heti aamusta, puhuu pitkän puhelun. Hetken päästä soittaa isäni, että tulee käymään päivemmällä. Sitten soittaa toinen kaveri, joka puhuu myös pitkän puhelun. Sitten soittaa naapuri, että tuo 3 lastaan päivällä hetkeksi hoitoon, kun käy pankkiasioillaan. No sitten tänne tulee isäni ja ipanat hoitoon, ja pankkiasioiltaan päästyään naapuri kahvittelemaan. Lapset meuhkaa ja metelöi ympäri kämppää.



No sitten soittaa taas yksi kaverini, tosin puhuu onneksi vain lyhyen puhelun. Ja sitten soittaa eräs sukulainen, kysyy josko voisivat tulla kylään tässä joku päivä.



Nyt on hiljaista. Isäni, naapuri ja lapset ovat lähteneet, omat 2 lasta menivät pihalle ja nuorin päiväunille.



Pistin puhelimen äänettömälle, siivosin meuhkaamisen jäljet ja tulin tänne. Ah, rauha!



(ja nää on ihan "normipäiviä", onhan se kivaa että porukkaa käy ja on vilskettä, mutta toisinaan riittäisi vähempikin rumba...)