Mies sanoi tarvitsevansa tilaa omien asioidensa käsittelyyn - mitä nyt?

Lyhyesti, miehellä on mahdollisesti 50v kriisi tai muu identiteettikriisi menossa ja hän sanoi tarvitsevansa omaa tilaa asioidensa käsittelyyn. Käytännössä mies siis ei aio/pysty panostamaan parisuhteeseen tai perhearkeen tällä hetkellä, niin kauan kuin käsittelee "asioitaan". Olemme olleet 16 vuotta yhdessä ja meillä on varhaisteini-ikäiset lapset. Olemme olleet aina todella tiiviisti yhdessä, ei kontrolloivasti, vaan olemme halunneet viettää suurimman osan ajastamme yhdessä. Miehellä on ollut hyvin vähän omia reissuja ja menoja. Minä olen myös ollut hyvin perinteinen äiti siinä mielessä, että olen aina panostanut kaikkeni lapsiin, parisuhteeseen ja kotiin, unohtaen itseni lähes kokonaan. Nyt lapset ovat tulleet siihen ikään, ettei arki enää pyöri heidän ympärillään eikä minua jatkuvasti tarvita. Minä olin haaveillut, että nyt on vihdoin aika panostaa parisuhteeseen, joka on tukiverkkojen puutteesta johtuen jäänyt taka-alalle vuosiksi. Samalla mies on etääntynyt. Kun keskustelimme asiasta, mies pudottikin pommin, ettei pysty nyt priorisoimaan parisuhdettamme vaan joutuu ottamaan entistä enemmän etäisyyttä minuun. En avaa täällä enempää mieheni ongelmaa, mutta asia ei liity parisuhteeseemme. Kysymys palstalaisille kuuluu, miten jatkan tästä eteenpäin samalla, kun mies keskittyy itseensä? Mistä elämään sisältöä mammalle, jolla ei ole ollut mitään muuta kuin lapset, mies ja kodinhoito? Ymmärrän, että on oma moka jos muuta elämää ei ole ollut, mutta tässä pisteessä sitä nyt vaan ollaan ja jotain olisi keksittävä. Minulla on täysin hyödytön ja orpo olo. Miten te muut panostatte itseenne? Mitä tekisitte tai harrastaisitte, kun lapset itsenäistyvät ja parisuhteelta ei voi odottaa tällä hetkellä mitään?