Meillä ei ole mitään muuta ruokaa kuin puolimätää piisaminlihaa, pottunauriskeittoa ja pettuleipää :-( .

Ei ole edes maidontilkkaa antaa lapsille kun karhu surmasi ja söi keväällä talviuniltaan herättyään ainoan lehmän joka oli nälissään suolta mennyt ruokaa etsimään, suonsilmäkkeeseen uponnut ja jumiin jäänyt. Niin tarkkaan sen söi, että ei meille ihmisille edes itselle jäänyt siitä yhtään syötäväksi :-( . Minäkin se ämmänraato olen aina tiineenä ja Jooseppi Kenkkusen kanssa jo 15 vuotta naimisissa ollut ja köyhän mökin emäntänä olen elää kituuttanut. Lapsia on syntynyt 14 mutta heistä on 4 kuollut tauteihin, nälkään, viluun ja kurjuuteen. Taas olen tiineenä ja voi olla että vielä vaikka toiset 14 lasta maailmaan päästän. Ei täältä metsän keskellä olevasta pirtistä koskaan edes kirkolle saarnaa ja virrenveisuuta pääse kuulemaan eikä kyllä kehtaisi mennäkään kun päällä on pelkkiä likaisia ja rikkinäisiä rääsyjä. Ei se tuo Jooseppi ole kyennyt köyhyydessä hankkimaan yhtään vaatteita minulle koko avioliittomme aikana vaikka lupailee toki kirkkohametta ja paitaa minulle hankkivansa. Vaikka miksi minä uusia vaatteita näissä oloissa tarvin kun ei noilla lapsillakaan ole yhtään sen parempia rääsyjä päällä. Likaiset ja rikkinäiset lapsenpaidat niilläkin raukoilla vain päällä on jotka sen verran lapsia peittää ettei sentään paljas pylly tai muut hävettävät osat sen alta paista. Lapsetkaan eivät ole edes kouluun päässeet, vaikka erityisesti äidin kullannuppu ja sydänkäpynen Rekiina Resitenska 7v kovasti tahtoisi pyhäkouluun ja laulaa pikkuveljen Kullervo Hilarius Resitensin kätkyen ääressä hänelle virsiä joita hän on minulta oppinut. Siinä samalla kun liekuttaa pientä veikkoaan kätkyessään ja välillä vaihtaa tälle ryysyjä alle tai työntää tälle pettuleivän palaa suuhun.