Mikä teitä voimauttaa? Mulle naisena voimauttavaa on
Tällä kertaa se, että opettelin itse paikkaamaan pyörän kumin, vaihtamaan toiseen uuden renkaan ja lisäksi öljyämään ketjut. Jukoliste, että tulikin mahtava fiilis. :D Oli kaiken lisäksi suhteellisen helppoa, vaikka aikaa kuluikin.
Viimeksi opettelin käyttämään akkuruuvinväännintä mennen tullen ja seuraavaksi opettelen poraamaan.
Mikä sellainen teitä muita naisia voimauttaa, mikä ei liity mitenkään seksiin, vartaloon tai sen paljastamiseen eikä ulkonäköön?
Ps. Kyllä mua voimautti sekin, että opettelin vihdoin tekemään Brita-kakun :)
Kommentit (67)
Virkistävää, että nainen voi voimaantua muutenkin kuin esittelemällä suurta persettä.
Minua varmaan voimauttaisi ulkomaille muutto. Olen perheetön lapseton suvuton luvuton nainen. Matalapalkka-alalla. Punaviheriöinti ei kolise. En ole umpikonservatiivikaan. En vaan keksi missä päin Suomea viihtyisin. Kyttäämistä en jaksaisi yhtään.
Viimeinen syy (tulotaso/koulutus) on sitten estänyt lähtemästä.
Nykyinen Suomi tökkii vaan. Jos olisi temmellystä ympärillä en ehkä miettisi sitä yhtä paljon.
Suomi on nykyään jo estetiikaltaan semmoinen, että korpeaa. Muuallakin voi olla rumaa mutta sen vastapainona on henkeäsalpaavaa kauneutta hyvin lähellä. Suomen ainoa toivo on koskematon luonto. Vielä koskematon.
Aina uuden oppiminen voimaannuttaa. Sensijaan jatkuvat rutiinit kyllästyttää.
Maratonien juokseminen. Olen tehnyt sitä koko aikuisikäni ja elelleen se toimii.
Eniten ehkä se että olen ostanut auton ja asunnon ihan itse, yksin. Maksanut kaiken itse omalla työlläni, samalla elättänyt ja kasvattanut lapset aikuisiksi (osittain elatusmaksujen avulla). Kaikki velat ja laskut maksettu ajallaan ja säästöjäkin saanut kerättyä pätkätöillä matalapalkka-alalla. Aikoinaan opettelin itsekin nuo pyörän huollot ja autonrenkaiden vaihdot. Opetin ne lapsillekin. Harva poika varmaan voi sanoa että äiti opetti renkaanvaihdon.
Yksin pärjääminen täällä pienellä maatilallani 8 km lähimmästä kaupasta kesät talvet. On tarvinnut kaupunkilaistytön oppia paljon asioita, mutta niinhän sitä oppii kun ottaa sen asenteen että on pakko oppia.
Sain lopultakin yhden miekkosen pettämään vaimoaan kanssani :)
Se, että olen aina ollut omien polkujen kulkija, jo kouluikäisestä. Nyt olen äskettäin 70v. täyttänyt ja niin tyytyväinen kuin olla voin omiin valintoihini elämäni aikana.
Se, että valitsin ammatin oman haluni mukaan, enkä niinkuin muut, on ollut tärkein asia. Se takasi kaiken muun minulle tärkeiden asioiden hankinnan sekä harrastukset.
Ala on miesvaltainen ja työpaikallani olin usein ainoa nainen muutamia kokeilijoita lukuunottamatta, osa oli hetken osa hiukka kauemmin, mutta minä viihdyin reilut 40 vuotta.
Hyvä huumori ja parhaat mahdolliset työkaverit, mikäpä sen voimaannuttavampaa, vielä kun siitä hyvästä on saanut kaiken mahdollisen mitä on halunnut ja hyvän elämän.
Musta on voimauttavaa lukea tällaisia juttuja naisilta! Mitä kaikkea hienoa ja tärkeää.
Mulla varmaan se, että lapsen isän kuoltua pärjättiin täysin kaksin ja kävin silti vaativassa työssä. Pojan kanssa tuli puuhailtua kaikkea mitkä ennen oli "miesten juttuja". Siitä tuli kyllä mahtava fiilis ja poika oppi, että ei ole "vain miesten juttuja".
Kun käyn aamulla kävelyllä muumimuki kädessä josta hörpin kahvia
Itseäni voimanutta joka pävän ysinäisenä pystyn pitämän ruoka rytmin ,ulkoilu rytmin ja uni rytmin.Helppoa ei ole mutta pidän kinni aikataulut ,pakotan joka päivä itseni ulos kävelee yksin.Helpompaa olisi jäädä kotia.Tänän pakotin yksin lähtee metrolla Senatintorille,eli suurkirkon luo kello 12. Alkoi ilmainen ohjelma Mini Tatto! 5 eri sotilasorkesteria esintyi ilmasiksi siellä,kuten joka 4 vuosi matkalla Haminan Tatto juhlaan.Yksin menin.yksin nautein musikista.Vaikka mielin määrin ihmisiä,oli yksin ja uskalsin mennä!Kun syrjäydyt, Kun kuolee ystävät ja suku ei välitä,kun heille ei tuota enää mitään.oot yksin..
Se, että kuljen omia polkuja enkä hirveesti välitä valtavirran hömpötyksistä, mulla on hyvä kielipää ja opin aika nopeesti uusia kieliä, mulla on hyvä mielikuvitus aspergerdiagnoosista huolimatta sekä se, että osaan nykyään pumpata ilmaa tyhjään polkupyörän renkaaseen. Varsinkin tää nykyajan somevaltavirran tuoman ällömaailman vastaisesti eläminen on mielestäni kans tosi ihanaa. Haluun alottaa ens syksynä jonkun uuden kielen opiskelun yliopiston kielikeskuksen kautta.
T: aspergerdiagnoosin lapsena saanut M28
Vierailija kirjoitti:
Kun käyn aamulla kävelyllä muumimuki kädessä josta hörpin kahvia
Pitäisiköhän minunkin kokeilla hörppiä kädestä kahvia?
Minua nuorena naisena voimauttaa kun otatin isot ankkahuulet. Siitä ei voimaantumisen tunne paremmaksi enää mene. <3
Ilkeilykin voi olla joillekin voimaannuttavaa mutta voisiko sen tehdä muualla kuin tässä rohkaisua tarjoavassa ketjussa?
Mua voimaannuttaa luonnossa liikkuminen. Luonnossa saan olla sellainen kuin olen, ihan aina.
Jos on hyvä päivä, kirmaan menemään elämän riemusta ja toisina päivinä olen hiljaa ja nautin luonnon rauhasta
Minua voimaannuttaa se, kun minun rannekello nostaa statusarvoni vienosti keskiverron yläpuolelle.
Mua voimauttaa mennä ilman meikkiä kauppaan. Äitini opetti meikkaamaan 11-vuotiaana. Se itse ei lähde edes kellariin ennen puuterin laittoa. Mulle riitti ja se voimauttaa.
up