Onko oikeastaan rohkeampaa jos nainen samaistuu avoimesti Niiskuneitiin Pikku Myyn sijaan
Kommentit (31)
On, ehdottomasti. Nykypäivänä on paljon rohkeampaa haluta olla kaunis hyväntahtoinen prinsessa kuin äreä voimaantuja.
Vierailija kirjoitti:
? Mikä mahtaa olla ajatuksesi tässä takana?
Yksinäisyys ja sen karkoittaminen
Vierailija kirjoitti:
On, ehdottomasti. Nykypäivänä on paljon rohkeampaa haluta olla kaunis hyväntahtoinen prinsessa kuin äreä voimaantuja.
"Voi, kutsuitko minua juuri kauniiksi 🥰"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
? Mikä mahtaa olla ajatuksesi tässä takana?
Yksinäisyys ja sen karkoittaminen
Kumpi on yksinäinen, ja miten se karkoitetaan?
Ihan mihin tahansa muumihahmoon samaistuminen kertoo vain suuresta typeryydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mihin tahansa muumihahmoon samaistuminen kertoo vain suuresta typeryydestä.
Kyllä, toisin kuin Jokeriin (2019).
Tove oli kyllä nero. Kuvasi loistavasti naisia, kuten tämäkin kysymyksenasettelu osoittaa.
Niiskuneiti on aikuisempi kuin kiukutteleva ja uhoova pikkulapsiMyy.
Entä muumimammaan? Se vasta rohkeutta olisikin. Tai Viljonkkaan. Kuka myöntää olevansa Viljonkka? Aika monet kuitenkin ovat.
Muumien naishahmoista en kyllä ole löytänyt samaistumiskohdetta. Lempparini on aina ollut Nuuskamuikkunen. Muumeissa(kin) kiinnostavimmat hahmot "miehiä" tai neutraaleja, selkeät naishahmot ovat tylsiä stereotypioita. Näin on melkein kaikissa kertomuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Muumien naishahmoista en kyllä ole löytänyt samaistumiskohdetta. Lempparini on aina ollut Nuuskamuikkunen. Muumeissa(kin) kiinnostavimmat hahmot "miehiä" tai neutraaleja, selkeät naishahmot ovat tylsiä stereotypioita. Näin on melkein kaikissa kertomuksissa.
Onhan Nuuskis ja Hemulikin stereotyyppisiä kuin mitkä, ja nerokkaita silti.
Kummatkin ovat äärimmäisen rasittavia hahmoja, joten olisi hienoa, jos nainen ei samaistuisi kumpaankaan.
Riippuu arvioijan sukupuolesta. Kukaan järjisssään oleva mies ei halua pikku myytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muumien naishahmoista en kyllä ole löytänyt samaistumiskohdetta. Lempparini on aina ollut Nuuskamuikkunen. Muumeissa(kin) kiinnostavimmat hahmot "miehiä" tai neutraaleja, selkeät naishahmot ovat tylsiä stereotypioita. Näin on melkein kaikissa kertomuksissa.
Onhan Nuuskis ja Hemulikin stereotyyppisiä kuin mitkä, ja nerokkaita silti.
Mutta eivät ole alleviivatusti "miehiä", vaan omanlaisiaan persoonia. Naishahmoissa yleensä ensisijalla on naiseus ja persoona jää sen varjoon.
Mihin on unohtunut Aliisa ja Miisa, Mörkö ja Noita?
Olen aina samaistunut Vilijonkkaan ja Muumimammaan. En edes ymmärtänyt että se olisi jotenkin epätavallista? Se tarina jossa Vilijonkka siivoaa taloa ja melkein tippuu katolta, huh, story of my mind! Muumimamma olen mitä suurimmassa määrin koska huolehdin aina kaikista ja minulta saa aina vastauksen, oli se sitten neuvo tai nenäliina. Kannattaa muuten lukea ne kirjat niin pääsee siihen maailmaan minkä Tove loi. Se on eri maailma kuin tv-sarjan maailma. Pikku-Myy en voi millään muotoa kuvitella olevani. Olen aikuinen ja syvällinen ihminen enkä yhtään rämäpää tai vastuuton. Kiukkuinen kyllä olen mutta se on vain osa Myyn luonnetta eikä se vastaa omaa kiukkuisuuttani.
N49
Vierailija kirjoitti:
Riippuu arvioijan sukupuolesta. Kukaan järjisssään oleva mies ei halua pikku myytä.
Ymmärrän hyvin. Ei ole mukavaa jos naisella on oma tahto, hän pärjää myös itsenäisesti ja iskee hampaansa häntään kiinni ärsytettynä.
? Mikä mahtaa olla ajatuksesi tässä takana?