Onko oikeastaan rohkeampaa jos nainen samaistuu avoimesti Niiskuneitiin Pikku Myyn sijaan

Entäs se koiranrääpäle, joka samaistui susiin? Ja sitten pelkäsi niitä kuitenkin. Mikä sen nimi oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu arvioijan sukupuolesta. Kukaan järjisssään oleva mies ei halua pikku myytä.

Ymmärrän hyvin. Ei ole mukavaa jos naisella on oma tahto, hän pärjää myös itsenäisesti ja iskee hampaansa häntään kiinni ärsytettynä.

Omassa tahdossa ei ole mitään vikaa, aggressiivisessa ulosannissa paljonkin.

tradwifet ovat parhaita

Vierailija kirjoitti:

Tove oli kyllä nero. Kuvasi loistavasti naisia, kuten tämäkin kysymyksenasettelu osoittaa.

Ai, luulin että kysymyksenasettelu oli miehen tekemä. Että onko naisesta parempi olla hyvin pyöreä, pehmeä, suloisesti tussahteleva silmiään räpsyttelevä peilistä tykkäävä Niiskuneiti vai rämäpäinen Myy, joka pärjää kenelle vain ja missä tahansa, jota on mahdoton nitistää ja joka on aina valmis seikkailuihin.

En tiedä haluaisinko samaistua mihinkään muumihahmoon. Olen aina ajatellut, että Tove halusi laajentaa naiskuvaa eikä supistaa sitä vain söpöksi tai villiksi. Se supistaminen ei olisi muuten edes olisi ollut mahdollista, koska naiseushan oli haluttu tulkita juuri noin: söpö tai villi, hyvä tai huono.

Oletko muuten koskaan miettinyt miten Tove kuvasi miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu arvioijan sukupuolesta. Kukaan järjisssään oleva mies ei halua pikku myytä.

Ymmärrän hyvin. Ei ole mukavaa jos naisella on oma tahto, hän pärjää myös itsenäisesti ja iskee hampaansa häntään kiinni ärsytettynä.

Omassa tahdossa ei ole mitään vikaa, aggressiivisessa ulosannissa paljonkin.

Totta tuokin. On kuitenkin huomioitava, että selviytymiskeinot elämässä muokkautuvat ympäristön mukaan.

Myyn oli ilmeisesti tarve oppia puolustautumaan. Niiskuneiti saattoi elämässään keskittyä vain itseensä ja jäi aika pehmeän tuntuiseksi hahmoksi, vaikka toisaalta piti rautaisesti kiinni oikuistaan, siitä mitä oli päättänyt haluta. Piiloaggressiivista ulosantia siinä, missä Myyllä avointa.

Muumimamman ulosanti ei mielestäni ole kumpaakaan. Onko hän liian äitihahmo miehen mielestä? Luulisi, että hän olisi juuri sitä mitä keskivertomies hakee. Leipoo pannukakkua, ymmärtää kaiken, antaa seikkailla ja antaa hoivaa aina tarvittaessa. Ymmärrän ettei aggressiivinen nainen ole kiva, mutta onko välttämätöntä istua peili kädessä joutoaikana, silloin kun ei kipitä mielitiettynsä perässä?

Onkohan Tove ajatellut, että kenessä tahansa naisessa on kaikki hänen naishahmojensa piirteet? Vai ajattelikohan hän, että se on mahdotonta, ja jakoi siksi luonteenpiirteet eri naishahmoille?

On

En samaistu mihinkään Muumi-hahmoon, mutta vähiten Myyhyn.

Vierailija kirjoitti:

Tove oli kyllä nero. Kuvasi loistavasti naisia, kuten tämäkin kysymyksenasettelu osoittaa.

Kuvasi kyllä miehiäkin.

Ja ilmeisesti sukupuoleltaan epämääräisiäkin.

Itseasiassa vaimoni on joskus tuumannut olevansa joissain asioissa kuin Niiskuneiti.

Vierailija kirjoitti:

Muumien naishahmoista en kyllä ole löytänyt samaistumiskohdetta. Lempparini on aina ollut Nuuskamuikkunen. Muumeissa(kin) kiinnostavimmat hahmot "miehiä" tai neutraaleja, selkeät naishahmot ovat tylsiä stereotypioita. Näin on melkein kaikissa kertomuksissa.

Entäs Tuutikki?

Mua on sanottu Mymmeliksi. Siis sellaiseksi, millainen se oli Muumilaakson marraskuussa.

Valtasi mukavimman etelähuoneen, vaikka Viljonkka oli sinne mennyt ensin. Kääriytyi pehmeään huopaan ja teki olonsa mukavaksi. Aika itsekäs paskiainen. 😁