Kertokaa noloimmat stressiväsymys-itkunne?

Pidän itseäni aika harmonisena, rauhallisena persoonana. En koskaan oikein suutu ja rauhalliseksi, tasaiseksi ihmiseksi mua usein kuvataankin. Sen takia joskus hävettää, vaikkei saisi, kun "menettää kasvonsa" ja alkaa vaikka itkemään julkisesti. Ei siinä ole mitään pahaa, usein todistan tätä töissä kun jotkut itkevät jotain vastoinkäymistä tms, mutta miksi itsellä se hävettää?

Kertokaa omia tällaisia, mille naurat jälkikäteen.

Kerron nyt omani. Olin nukkunut monta yötä huonosti ja viime yö kruunasi parin h unilla kaiken. Lähdimme aamusta klo 6 ajelemaan juhliin pitkälle matkalle porukassa.

Aikataulut jostain syystä pettivät ja meillä alkoi tulla kiire. Oli kauhea vessahätä, oli pakko pysähtyä myöhästymisenkin uhalla huoltoasemalla wc:ssä, koska juhlatilaisuuden aikana ei olisi mahdollista käydä wc:ssä moneen tuntiin.

Lähdin siskoni kanssa wc:hen ja minua alkoi vatsassa kiertää. Siskoni oli jo valmis ja hoputti mua kopin takana olemaan nopeampi. Vatsaongelmia, paperi meinasi loppua, en meinannut saada mekkoa hyvin asettumaan ja siskoni raivosi jo miltei oven takana.

Menin käsipesulle, mitä siskoni jo kielsi, ja sanoin, että älä kuivaa kun kestää. Raivostuin, koska ties mitä ulostepöpöjä oli jossain ja täytyy ne kädet pestä.

Kun sitten siskoni sitten suutahti, kun minulla kesti (vaikka 95% kerroista minä saan odottaa häntä). Aloin itkemään oikein teatraalisesti, että mulla on kädet likaiset ja vatsaongelmaa ja kaikkea.

Siskoni alkoi kyllä lohduttaa ja ymmärsi virheensä, mutta mun itkusta ei meinannut tulla loppua, vaikka yritin. Yritin miettiä, mille asiolle nauraisin, mutta ei auta kun itketti. Sitten vain keskityin hengittämään rauhassa ja meni varmaan tunti, että normalisoiduin.

Jälkikäteen taas hävettää itku ja miksi joskus on niin herkkä.

Kertokaa nyt omia itkujanne, haluan vertaistukea.