Lue keskustelun säännöt.
Rohkein tekosi?
08.07.2022 |
Mikä on elämäsi rohkein teko tähän mennessä? Sellainen, jota ei sinulta arjen perusteella heti odottaisi. Mitä siitä sitten seurasi? Oletko tyytyväinen vai pettynyt itseesi?
Kommentit (26)
Mitään ei tule mieleen, olen aika nyssykkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, en ole tehnyt oikein mitään rohkeaa.
Muutin jenkkeihin, menin naimisiin paikallisen miehen kanssa ja hankin lapsen. Nyt olemme kyllä eronneet, mutta silti olen ylpeä kun uskalsin aika matalalla koulupohjalla.
En tiedä onko rohkein, mutta ensimmäinen mikä tuli mieleen. Nousin puolustamaan julkisessa liikenteessä erästä kanssamatkustajaa, jota joku humalainen öykkäri kiusasi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko rohkein, mutta ensimmäinen mikä tuli mieleen. Nousin puolustamaan julkisessa liikenteessä erästä kanssamatkustajaa, jota joku humalainen öykkäri kiusasi.
Rohkea teko, hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusin oikeudessa ja haukuin naapuria namusedäksi.
Uskalsin taas lähteä suhteeseen vuosi sitten, vaikka sitä aiemmin oli ollut niin hirveä ero, että totesin ettei enää ikinä.
Noh, ei olisi kannattanut. Ero tuli tästäkin. Mies ei pystynytkään sitoutumaan. Vihaan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella ujo ja hiljainen, mutta hain Kallion ilmaisutaidon lukioon ja pääsinkin
Tuntui että elämä oli junnannut paikallaan jo jonkin aikaa, joten irtisanouduin 30-vuotiaana töistä ja myin kaiken irtaimiston ja asunnon. Lähdin toiseen maahan täysin kylmiltäni katsomaan että millaista on muuttaa paikkaan jossa ei tunne yhtään ketään. Asuin ensimmäiset 2 kk hostellissa kunnes sain vuokrattua pienen asunnon. Samalla etsin töitä ja liityin harrastusjärjestöön. 3 kk:n kuluttua muuttamisesta sain ensimmäisen työpaikan ja lähinnä harrastuksessa tutustuin ihmisiin. Siitä se sitten lähti. Nyt olen asunut täällä reilut 15 vuotta, ollut naimissa noin kahdeksan vuotta, olen opiskellut lisätutkinnon täällä, omistamme vaimon kanssa kivan asunnon ja olen hyvässä työssä. Kannatti. Toki vaikea sanoa että miten elämä olisi Suomessa mennyt jos olisin jäänyt, mutta tyytyväinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioero.
Olisi vain pitänyt tehdä aikaisemmin. Tyytyväinen olen tekemääni ratkaisuun, pettynyt olen edelleen lasteni isään, jonka kanssa lasten asioiden hoitaminen on yhä samaa helvettiä kuin yhdessäoloaikanakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei tule mieleen, olen aika nyssykkä
Täysin sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntui että elämä oli junnannut paikallaan jo jonkin aikaa, joten irtisanouduin 30-vuotiaana töistä ja myin kaiken irtaimiston ja asunnon. Lähdin toiseen maahan täysin kylmiltäni katsomaan että millaista on muuttaa paikkaan jossa ei tunne yhtään ketään. Asuin ensimmäiset 2 kk hostellissa kunnes sain vuokrattua pienen asunnon. Samalla etsin töitä ja liityin harrastusjärjestöön. 3 kk:n kuluttua muuttamisesta sain ensimmäisen työpaikan ja lähinnä harrastuksessa tutustuin ihmisiin. Siitä se sitten lähti. Nyt olen asunut täällä reilut 15 vuotta, ollut naimissa noin kahdeksan vuotta, olen opiskellut lisätutkinnon täällä, omistamme vaimon kanssa kivan asunnon ja olen hyvässä työssä. Kannatti. Toki vaikea sanoa että miten elämä olisi Suomessa mennyt jos olisin jäänyt, mutta tyytyväinen olen.
Olipa hyvän mielen tuova postaus. Itse näin nelikymppisenä olen (olemme) miettineet samaa, mutta vaikka muistammekin ne peliliikkeet mitä tuli tehtyä kun aloitimme nuorena kaiken tyhjästä, tulee mieleen että on mukana ollut paljon tuuriakin. Ei oikein uskaltaisi enää kokeilla onneaan.. Pitäisi jotain "elämäntyöstä" täällä kuitenkin jättää jäljelle, jos maitojunalla vaikka joutuisikin palaamaan.
Ostin seksiä. Halusin tulla paljaalla peppuun. Seurasi, että haluaisin uudestaan. En ole ylpeä, mutta jos tämän saa vain rahalla, niin sitten se on niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hetero, mutta osallistuin Pride kulkueeseen, koska ihmisoikeudet ja tasa-arvo kaikille ovat minulle tärkeä asia. Ketään tuntemaani ei ollut mukana. N31
Hyökättiin isolla jengillä lasta vastaan väkivaltaisesti ja jatkettiin sitä noin 25 vuotta. Ollaan kauniita ja rohkeita!
Otin lopputilit töistä tyhjän päälle, useampikin väittänyt rohkeaksi teoksi ja että ovat kateellisia kun eivät itse pysty tai uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Hyökättiin isolla jengillä lasta vastaan väkivaltaisesti ja jatkettiin sitä noin 25 vuotta. Ollaan kauniita ja rohkeita!
Täh?
Näytin persettä jenkeissä jollekin fabulle. Se kaivoi haulikon esiin. Sit tuli kyl kiire.
Olin n. 25v ikäisenä hyvässä asemassa isossa firmassa ja paljon kansainvälisissä tehtävissä. Isäni oli vähän samanlaisissa tehtävissä ja hänelle sattui paha liikenneonnettomuus. Oli viikkokausia koomassa sairaalassa ja kävin häntä joka päivä katsomassa. Siitä jotenkin aukesi se kuinka hauras elämä on. Irtisanouduin ja lähdin ihan eri teille. Yrittäjäksi, tutkijaksi jne. Näin jälkeenpäin ajatellen olisihan elämä jäänyt todella köyhäksi jossain 9-17 duunissa ison organisaation rattaissa. Vaikka välillä oli tiukkaakin, hetkeäkään en kadu.
Asuntolainan ottaminen vastavalmistuneena 1kk ensimmäisen vakituisen työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Olen nykyään valintaani tyytyväinen.