Lue keskustelun säännöt.
Nopeasti ja rajusti vaihtelevat mielialat, apua/neuvoja/tukea?
07.07.2022 |
Kerrotaan heti aluksi, että olen hakeutumassa ihan ammattiavun piiriin myös. Tästä lisää jäljempänä.
Ongelmana on siis voimakkaasti heilahtelevat mielialat. Saatan yhtäkkiä masentua syvästi joko jostain melko pienestä arkipäiväisestä vastoinkäymisestä tai jopa ilman selkeää ulkoista triggeriä. Monta päivää mieliala saattaa olla oikeinkin hyvä, kunnes sitten maailmani romahtaa ja vaivun täydelliseen epätoivoon. Nämä olot venyvät päivien, ei kuitenkaan useamman viikon, mittaisiksi syvän masennuksen jaksoiksi, jolloin mikään ei huvita enkä välttämättä jaksa edes syödä. Makaan vain sängyssä ja haluan kuolla. Mieliala kuitenkin myös nousee tästä epätoivon alhosta itsekseen jossain kohtaa, ja muutos saattaa olla ihan yhtä yhtäkkinen, esim. illalla itken tyynyyni ja aamulla aurinko paistaa, asiat sujuvat ja elämä hymyilee taas. Tämä aiheuttaa jatkuvaa kaaosta elämääni. Hyvän mielialan aikana aloitan projekteja ja sovin tapaamisia, mutta huonon jakson iskiessä aloittamani projektit jäävät kesken eikä huvita enää nähdä ketään.
Sitten siitä ammattiavusta. Olen saanut elämäni aikana parikin masennusdiagnoosia, mutta en koe, että ne selittävät tämän hetkistä ailahtelua kovinkaan hyvin mm. siksi, että tällä hetkellä nuo jaksot eivät kestä edes sitä kahta viikkoa, jota niissä masennuskyselyissä kysytään. Jaksojen välillä masennusoireita ei juurikaan ole. Masennuslääkitystä on aikaisemmin kokeiltu, ja se kyllä auttoi masennusoireisiin, mutta aiheutti myös impulsiivista ja harkitsematonta käytöstä, jota sitten kaduin myöhemmin ja josta oli vakavia haittoja ihmissuhteilleni. Terapiasta ei ollut ihmeemmin hyötyä. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä keskusteltiin lyhyesti viimeisimmällä lääkärikäynnillä, mutta ilmeisesti oireet eivät lääkärin mielestä oikein sopineet siihenkään.
Onko kenelläkään ollut samanlaista ja onko tälle tehtävissä jotakin? En pysty enää suunnittelemaan elämääni järkevästi eteenpäin, kun en koskaan voi tietää, millainen mieliala on minäkin päivänä.
Kommentit (23)
Epävakaa persoonallisuus?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mikä se laukaisee sen mielialan madaltumisen ja mitä voit itse tehdä, ettei se madaltaisi mielialaa.
Googlaa eri persoonallisuushäiriöt. Miehillä on tietyt ph.yleisiä ja naisille taas omansa. Maallikko niitä ei erota ainakaan kahden samantapaisen ph väliltä. Mutta kumppani joka on päivittäin tekemisissä osaa niitä tunnistaa/ kertoa lääkärille.
Millaiset elämäntavat?
Minä sain raivareita ja olin uupunut kasvissyöjäaikoinani, syyksi paljastui B12-vitamiinin puutos. Kun sain sitä isoina annoksina (apteekin valmiste), jo viikossa mielialani muuttui ihan toiseksi. Vaikutus on pysynyt jo vuosia, raivarit jäivät siihen. Myös suolistobakteereilla on iso merkitys hyvinvoinnille, nyt kesällä kannattaa herkutella ihanilla kasviksilla monipuolisesti.
Kalaöljyistä saatavat rasvahapot ovat tosi tärkeitä aivoille myös, kannattaa kokeilla jotain laadukasta valmistetta kuten tohtori tolosta. Iso osa ihmisistä saa näitä liian vähän.
Luulen, että psykiatria on täysin hukassa. Masentuminen ei ehkä sinulle edes johdu vastoinkäymisestä vaan ne tulevat sattumalta samaan aikaan ja silloin tunnistat mielialasi muuttuneen. Joillakin mieliala laskee niin alas, että menee psykoosiin. Olet normaalia luovempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pms:n pahempi muoto Pmmd? Pidä kuukautis-ja oirepäiväkirjaa. Erityisesti ovulaatioaika ja muutama päivä ennen kuukautisia.
Kuulostaa enemmän epävakaalta kuin bipolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi ei kuulosta niin huolestuttavalta, että et kuvaillut itseäsi tai muita vahingoittavaa käytöstä, riskien ottamista, olosi kohdistamista muihin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pms:n pahempi muoto Pmmd? Pidä kuukautis-ja oirepäiväkirjaa. Erityisesti ovulaatioaika ja muutama päivä ennen kuukautisia.
Joo, olen tätä tehnytkin. Oireita on enemmän kuukautisia edeltävänä aikana, mutta en toisaalta ole ihan varma, mitkä ajanjaksot tässä tulisi huomioida. Jos mukaan laskuihin otetaan 2 viikkoa ennen kuukautisia ja kuukautisviikko, niin jo yli 80 % todennäköisyydellä mikä tahansa oire osuu tälle välille muutenkin (kierto noin 25 pv).
ap
Vierailija kirjoitti:
Lisää epävakaisuudesta, tuntuuko tutulta?
Kieltämättä tuntuu, lukuunottamatta vihaisuutta. En ole erityisen vihainen. Ainoastaan voimakkaan ahdistuneena saatan esimerkiksi paiskata jotain, mutta erittäin harvoin olen niin sietokykyni rajoilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaiset elämäntavat?
Minä sain raivareita ja olin uupunut kasvissyöjäaikoinani, syyksi paljastui B12-vitamiinin puutos. Kun sain sitä isoina annoksina (apteekin valmiste), jo viikossa mielialani muuttui ihan toiseksi. Vaikutus on pysynyt jo vuosia, raivarit jäivät siihen. Myös suolistobakteereilla on iso merkitys hyvinvoinnille, nyt kesällä kannattaa herkutella ihanilla kasviksilla monipuolisesti.Kalaöljyistä saatavat rasvahapot ovat tosi tärkeitä aivoille myös, kannattaa kokeilla jotain laadukasta valmistetta kuten tohtori tolosta. Iso osa ihmisistä saa näitä liian vähän.
Syön monivitamiineja päivittäin ja kalaakin silloin tällöin. Riippuu aika paljon mielialasta, kuinka monipuolisia aterioita jaksan valmistaa, mutta ruokavalio on kyllä yksipuolistunut oireilun pahetessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä se laukaisee sen mielialan madaltumisen ja mitä voit itse tehdä, ettei se madaltaisi mielialaa.
Tämä on vähän se ongelma, kun tuntuu, että hyviä keinoja mielialojen hallitsemiseen ei oikein ole. Terapiassa on joskus harjoiteltu jotain hengitysharjoituksia, mutta ne ovat yhtä tyhjän kanssa.
Mässäily ja uusien juttujen ostaminen nostavat mielialaani, mutta niillä on omat haittansa. En voi koko ajan shoppailla tai syödä roskaruokaa vain parantaakseni mielialaani. Kiva tekeminen saattaa myös parantaa oloani, mutta en voi esim. jättää työpäivää kesken ja kotitöitä hoitamatta, jotta voin istua loppupäivän katsomassa televisiota. Jos mieliala laskee tarpeeksi alas, yhtään mikään ei enää paranna sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonitoiminta ohjaa kaikkea elämää. Seuraavaksi vaikuttavat yöuni!! Olen erittäin herkkä valvomiselle, jos yöunet jäävät yhtään lyhyeksi mistään ei tule mitään, mieli seilaa raivostuttaa ym.
Seuraava juttu on verensokeri, se täytyy pitää tasaisena tai jälleen on edessä kiukkua ja hallitsemattomia mielialan vaihdoksia. Viimeisenä tulee tietysti lepo ja rauha ja liikunta! Nekin täytyy pitää 100% balanssissa, että pystyn toimimaan.
Aina ei jaksa ja sen kyllä sitten huomaa.
Välillä olisi niin mahtavaa olla ihan vaan normaali.
Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö (jonka epäilen sullakin olevan) ja kärsin justiinsa tuommoisesta, että mieliala vaihtelee äkkiarvaamatta enkä kauheasti voi siihen vaikuttaa. Terapia oli kullanarvoista, koska opin ymmärtämään itseäni paremmin ja nyt ymmärrän miten voin itseäni parhaiten tukea ja auttaa. Kaikki tasapainoa tuovat asiat ovat se paras lääke ja tärkein se pyhä kolminaisuus: säännöllinen uni, ruoka ja liikunta. Aivokemian tasapainosta täytyy pitää huoli ja hoitaa omaa stressiä, olla käyttämättä päihteitä, (liikaa) kofeiinia yms. ja yhtä tärkeää on olla lähtemättä mukaan niihin oloihin ja olla lietsomatta niitä. Valitettavasti tähän sisältyy sitten sekin, että niitä hyviäkään oloja ei pidä mennä boostaamaan koska se tarkoittaa yhtä lailla sitä tasapainon heittelyä. Sekä yli- että alivirittyneisyyttä pitää oppia välttelemään ja aina hakeutua kohti tasapainoa. Välillä se on raskasta, välillä epäreilulta tuntuvaa tylsyyttä, mutta se on tarpeellista ja pidemmän päälle kaikista parasta mitä itselleen voi tehdä. Pitää oppia ymmärtämään, että kaikki olot ja hetket ovat ohimeneviä, eikä niihin pidä eikä kannata ripustautua. This too shall pass on se lause mitä usein itselleni sanon. Palautumiseen kannattaa varata vähän enemmän aikaa kuin keskivertoihmisillä ympärilläsi eikä siitä kannata potea mitään huonoa omatuntoa.
Sen heittelyn kanssa pitää vaan oppia elämään, terveitä keinoja on kyllä. Pois se ei tule koskaan menemään. Terapian jälkeen on helpompaa. Iän myötä helpottaa myös, kun ei vaan enää kiinnosta vetää kierroksia joistain asioista kuten ennen. Paljon itsetutkiskelua tarvitaan ja armollisuutta itseä kohtaan ja hyväksyntä siitä, että ei ole kuin muut eikä tarvitsekaan. Näinkin voi elää ihan hyvää elämää, omanlaistaan. Vastaavasti kannattaa ammentaa voimia sieltä toisesta laidasta: käytä herkkyyttäsi hyväksi esim. taiteessa tai mitä ikinä koetkaan sulle parhaaksi väyläksi toteuttaa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö (jonka epäilen sullakin olevan) ja kärsin justiinsa tuommoisesta, että mieliala vaihtelee äkkiarvaamatta enkä kauheasti voi siihen vaikuttaa. Terapia oli kullanarvoista, koska opin ymmärtämään itseäni paremmin ja nyt ymmärrän miten voin itseäni parhaiten tukea ja auttaa. Kaikki tasapainoa tuovat asiat ovat se paras lääke ja tärkein se pyhä kolminaisuus: säännöllinen uni, ruoka ja liikunta. Aivokemian tasapainosta täytyy pitää huoli ja hoitaa omaa stressiä, olla käyttämättä päihteitä, (liikaa) kofeiinia yms. ja yhtä tärkeää on olla lähtemättä mukaan niihin oloihin ja olla lietsomatta niitä. Valitettavasti tähän sisältyy sitten sekin, että niitä hyviäkään oloja ei pidä mennä boostaamaan koska se tarkoittaa yhtä lailla sitä tasapainon heittelyä. Sekä yli- että alivirittyneisyyttä pitää oppia välttelemään ja aina hakeutua kohti tasapainoa. Välillä se on raskasta, välillä epäreilulta tuntuvaa tylsyyttä, mutta se on tarpeellista ja pidemmän päälle kaikista parasta mitä itselleen voi tehdä. Pitää oppia ymmärtämään, että kaikki olot ja hetket ovat ohimeneviä, eikä niihin pidä eikä kannata ripustautua. This too shall pass on se lause mitä usein itselleni sanon. Palautumiseen kannattaa varata vähän enemmän aikaa kuin keskivertoihmisillä ympärilläsi eikä siitä kannata potea mitään huonoa omatuntoa.
Sen heittelyn kanssa pitää vaan oppia elämään, terveitä keinoja on kyllä. Pois se ei tule koskaan menemään. Terapian jälkeen on helpompaa. Iän myötä helpottaa myös, kun ei vaan enää kiinnosta vetää kierroksia joistain asioista kuten ennen. Paljon itsetutkiskelua tarvitaan ja armollisuutta itseä kohtaan ja hyväksyntä siitä, että ei ole kuin muut eikä tarvitsekaan. Näinkin voi elää ihan hyvää elämää, omanlaistaan. Vastaavasti kannattaa ammentaa voimia sieltä toisesta laidasta: käytä herkkyyttäsi hyväksi esim. taiteessa tai mitä ikinä koetkaan sulle parhaaksi väyläksi toteuttaa itseäsi.
Kiitos neuvoistasi ja kokemuksesi jakamisesta. :)
Tiedän omasta kokemuksesta myös, että toimiva päivärutiini olisi mulle ehdottoman tärkeä. Stressaavat elämäntapahtumat aiheuttivat viime kesänä negatiivisen kierteen, jossa aloin oireilla, en saanut pidettyä enää rutiineistani kiinni, mikä pahensi oireilua jne. En ole omin voimin saanut kierrettä nyt vielä vuoden päästäkään katkaistua, vaan ihan perustasonkin arjenhallinta takkuaa jatkuvasti.
Mulla on lääkäriaika tämän takia jo varattuna. Toivon kyllä kanssa, että saisin sieltä jotain apua tähän tilanteeseen, vaikka aikaisemmat kokemukset ovat olleet vähän pettymyksiä.
ap
Joo se ei välttämättä tärppää vielä ekalla eikä tokallakaan hoitokontaktilla. Kemioistahan siinä on kyse kun ihmiset työskentelee puhumalla keskenään. Kannattaa varautua siihen ja olla ottamatta sitä liian raskaasti. Kerro että epäilet olevasi epävakaa ja haluavasi apua ja ymmärrystä tilanteeseen. Kävin itse myös epävakaille suunnatussa DKT-ryhmäterapiassa ja siitä oli valtava apu. Joskus ihan sekin auttaa tosi paljon että tulee kuulluksi ja hyväksytyksi ja ns. tunteet tulevat validoiduksi, vaikka mitään sen suurempaa ei tapahtuisikaan. Siellä meille suositeltiin tutustumaan mindfullnessiin ja ottamaan sen oppeja käytäntöön, eli rauhoittumaan hetkeen tietoisesti läsnäollen ja hyväksyen. Harjoiteltiin sitä joka kerta. Joka hetki kun olet läsnä tässä hetkessä, olet pois siitä että murehdit ja stressaat, muistelet ja kuvittelet miljoonaa muuta asiaa yhtä aikaa. Ne ajanjaksot elämässäni (kyllä, suhtaudun elämääni semmoisena aaltoilevana/syklisenä, en suoraviivaisena) jolloin meditoin säännöllisesti, olen rauhallisempi. Kannattaa kokeilla edes.
Mä myös olen toisinaan skeptinen tulevaisuudensuunnitelmien suhteen kun en tiedä voinko sitten pitää niistä kiinni. Olen joutunut perumaan lomamatkoja ja festareille osallistumisia ja pahaltahan se tietysti tuntui. Nyt hyväksyn sen että tilanne voi joskus olla se että ei pystykään, enkä tee suunnitelmia enää liian pitkän ajan päähän enkä sellaisia suunnitelmia jotka tuntuvat liian isoilta muutenkaan (tätä toki helpottaa muutenkin spontaani luonteeni, joten ei paljon halutakaan suunnitelmia tehdä kun nautin heittäytyä hetkeen). Ja jos ne menee sitten omien olojen vuoksi mönkään niin hyväksyn että se vaan kuuluu mun elämään, ei voi mitään. Kaikillehan sellaista kuitenkin tapahtuu joskus, ettei asiat onnistu suunnitellusti! Paljon kuitenkin pystyn myös suunnittelemaan ja osallistumaan enkä jää muhimaan pelkkiin "epäonnistumisiini" (tosiasiassahan suunnitelmien muuttumisessa/peruuntumisessa kyse ei ole epäonnistumisesta vaan siitä, että oli joku toive ja ajatus miten olisi halunnut asioiden menevän ja pettyi kun ne eivät toteutuneetkaan - ei se meinaa että olisi ihmisenä jotenkin epäonnistunut. Omaa sisäistä puhetta kannattaa tarkkailla ettei ole itse itsensä pahin vihollinen ja lannistaja).
Mulle on tärkeää se, että nämä mun ongelmat eivät muodostu läheisilleni tai muille ihmisille ongelmaksi. Siksi avoin ja rehellinen kommunikointi esim. noiden suunnitelmien suhteen on tarpeen. Ihan rehellisesti sanon että en lupaa tätä (vielä), kun en tiedä voinko lupaukseni lunastaa. Enkä omia kiukkujani tietenkään kenenkään niskaan kaada. Mutta en myöskään enää kutista itseäni kotona yksin itkeskeväksi simpukaksikaan, vaan otan apua ja tukea vastaan. Se edellyttää sitä, että kertoo omista epävarmuuksistaan ja heikkouksistaan niille läheisille. Yksin jäämisellä en saanut asioitani kuntoon ja hulluhan olisin jos sillä tiellä jatkaisin kuvitellen että näin sen pitää mennä.
Kannattaa työskennellä myös sen ajatuksen kanssa, että vaikka tuntuu että kaikki muut ovat toisenlaisia kuin sinä, se ei tarkoita että he olisivat sen vuoksi jotenkin parempia tai että sinun tapasi elää olisi vääränlainen. Näin vähemmistössä sitä helposti uppoaa sellaiseen harhaan.
t: epävakaa/viesti 17
Vierailija kirjoitti:
Joo se ei välttämättä tärppää vielä ekalla eikä tokallakaan hoitokontaktilla. Kemioistahan siinä on kyse kun ihmiset työskentelee puhumalla keskenään. Kannattaa varautua siihen ja olla ottamatta sitä liian raskaasti. Kerro että epäilet olevasi epävakaa ja haluavasi apua ja ymmärrystä tilanteeseen. Kävin itse myös epävakaille suunnatussa DKT-ryhmäterapiassa ja siitä oli valtava apu. Joskus ihan sekin auttaa tosi paljon että tulee kuulluksi ja hyväksytyksi ja ns. tunteet tulevat validoiduksi, vaikka mitään sen suurempaa ei tapahtuisikaan. Siellä meille suositeltiin tutustumaan mindfullnessiin ja ottamaan sen oppeja käytäntöön, eli rauhoittumaan hetkeen tietoisesti läsnäollen ja hyväksyen. Harjoiteltiin sitä joka kerta. Joka hetki kun olet läsnä tässä hetkessä, olet pois siitä että murehdit ja stressaat, muistelet ja kuvittelet miljoonaa muuta asiaa yhtä aikaa. Ne ajanjaksot elämässäni (kyllä, suhtaudun elämääni semmoisena aaltoilevana/syklisenä, en suoraviivaisena) jolloin meditoin säännöllisesti, olen rauhallisempi. Kannattaa kokeilla edes.
Mä myös olen toisinaan skeptinen tulevaisuudensuunnitelmien suhteen kun en tiedä voinko sitten pitää niistä kiinni. Olen joutunut perumaan lomamatkoja ja festareille osallistumisia ja pahaltahan se tietysti tuntui. Nyt hyväksyn sen että tilanne voi joskus olla se että ei pystykään, enkä tee suunnitelmia enää liian pitkän ajan päähän enkä sellaisia suunnitelmia jotka tuntuvat liian isoilta muutenkaan (tätä toki helpottaa muutenkin spontaani luonteeni, joten ei paljon halutakaan suunnitelmia tehdä kun nautin heittäytyä hetkeen). Ja jos ne menee sitten omien olojen vuoksi mönkään niin hyväksyn että se vaan kuuluu mun elämään, ei voi mitään. Kaikillehan sellaista kuitenkin tapahtuu joskus, ettei asiat onnistu suunnitellusti! Paljon kuitenkin pystyn myös suunnittelemaan ja osallistumaan enkä jää muhimaan pelkkiin "epäonnistumisiini" (tosiasiassahan suunnitelmien muuttumisessa/peruuntumisessa kyse ei ole epäonnistumisesta vaan siitä, että oli joku toive ja ajatus miten olisi halunnut asioiden menevän ja pettyi kun ne eivät toteutuneetkaan - ei se meinaa että olisi ihmisenä jotenkin epäonnistunut. Omaa sisäistä puhetta kannattaa tarkkailla ettei ole itse itsensä pahin vihollinen ja lannistaja).
Mulle on tärkeää se, että nämä mun ongelmat eivät muodostu läheisilleni tai muille ihmisille ongelmaksi. Siksi avoin ja rehellinen kommunikointi esim. noiden suunnitelmien suhteen on tarpeen. Ihan rehellisesti sanon että en lupaa tätä (vielä), kun en tiedä voinko lupaukseni lunastaa. Enkä omia kiukkujani tietenkään kenenkään niskaan kaada. Mutta en myöskään enää kutista itseäni kotona yksin itkeskeväksi simpukaksikaan, vaan otan apua ja tukea vastaan. Se edellyttää sitä, että kertoo omista epävarmuuksistaan ja heikkouksistaan niille läheisille. Yksin jäämisellä en saanut asioitani kuntoon ja hulluhan olisin jos sillä tiellä jatkaisin kuvitellen että näin sen pitää mennä.
Kannattaa työskennellä myös sen ajatuksen kanssa, että vaikka tuntuu että kaikki muut ovat toisenlaisia kuin sinä, se ei tarkoita että he olisivat sen vuoksi jotenkin parempia tai että sinun tapasi elää olisi vääränlainen. Näin vähemmistössä sitä helposti uppoaa sellaiseen harhaan.
t: epävakaa/viesti 17
Suhtautuuko lääkärit ihan asiallisesti siihen, jos kertoo, että on itse epäillyt jotain? En ole koskaan uskaltanut ottaa lääkärien tai terapeuttien kanssa esille omia epäilyksiäni mielenterveysasioissa, kun olen pelännyt, että siihen suhtauduttaisiin halventavasti tai väheksyen. Jotenkin tyyliin, että en minä kuitenkaan voi tietää mistään mitään, kun en ole ammattilainen itse.
ap
Aikuisen kuuluu sietää elämää . Varsinkin jos ei ole sairas.