Te jotka ette kuulu kirkkoon, mitä kerrotte lapsille näistä asioista?

Olemme vahvoja ja hyviä ihmisiä, emme tarvitse lohtua huonoilta mielikuvitusoliolta. Mutta ei saa kiusatakaan uskovaisia, ne on kovia sotimaan.

että se on vanha tarina ja maailmassa on paljon uskontoja joilla on omat tarinansa, omat jumalansa ja jeesuksensa. Eli että ovat satuja niinkuin joulupukit ja muut tarinat. Vaikkei kuuluta kirkkoon niin meillä vietetään joulua ja muita tällaisia pyhiä tarinan mukaisesti, se on satu johon ei tietenkään uskota. Lapsi tietää myös ettei muumit ole oikeita, eikä joulupukki mutta tarinoihin eläydytään kuin olisivat tosia.

Tyttäreni joutuu olosuhteiden pakosta osallistumaan uskonnon opetukseen ja pitää tarinoita hyvinä satuina ;) Yksikään lapsistani ei ole koskaan mitään kysynyt, koska noista saduista ei ole koskaan tehty numeroa meidän perheessämme, suvussamme, tuttavapiirissämme.

En ole koskaan halunnut välittää lapsille sellaista maailmankuvaa, että vain minä olisin uskonnon suhteen oikeassa ja muut väärässä. En ole myöskään omassa vakaumuksessani kovin varma, koska ajattelen, ettei kukaan voi mitenkään tietää lopullista totuutta.



Tältä pohjalta joudun sitten harmillisen usein vastaamaan lasten kysymyksiin "en tiedä". Olen kyllä tuonut esiin sitäkin, että minä uskon näin, mutta joku toinen uskoo toisella tavalla ja ihmiset ovat erilaisia.



Lapset kysyvät kyllä vaikeita asioita, kuten loiko Jumala maailman vai oliko ihminen ennen apina. Ja tässä kerran 8-v. totesi, että jos Jumalaa ei olekaan, niin sitten kaikki kirkkojutut ja Jumalasta kertovat laulut on tehty turhaan. Ajattelevainen tyttö, täytyy myöntää. Sanoin tuohon, että minusta niitä ei ole tehty turhaan, koska niin monille ihmisille Jumala ja ne laulut ovat tosi tärkeitä.

Anteeksi mutta Jeesus ei ole mikään satuolento vaan historiallinen henkilö,joka on oikeasti elänyt.Uskovat sitten ajattelevat,että hän on myös Jumalan poika ja syntien sovittaja.

Tuota... mitä niistä nyt pitäisi selittää tai kertoa, saduista? Tyttäreni joutuu olosuhteiden pakosta osallistumaan uskonnon opetukseen ja pitää tarinoita hyvinä satuina ;) Yksikään lapsistani ei ole koskaan mitään kysynyt, koska noista saduista ei ole koskaan tehty numeroa meidän perheessämme, suvussamme, tuttavapiirissämme.

Ensinnäkin, kyllähän SADUISTAKIN voi nousta lapsen mieleen yhtä jos toistakin kysyttävää.

Toiseksi, jos lapsi kysyy Jeesuksesta, niin silloin kyse ei ole sadusta. Jeesus on historiallinen henkilö, jonka kaikista teoista ei ole täyttä varmuutta mutta paljon tarinoita ja kirjoituksia. Niinkuin on monista muistakin historian henkilöistä.

Jos lapsi kysyy, että tekikö Jeesus ihmeitä tai onko se noussut kuolleista, voi tietenkin vastata oman vakaumuksensa mukaan. Joskaan ei ole kovin fiksua lähteä julistamaan, että "ne on satuja tuommoiset jutut!" vaan voi tosiaan sanoa, että itse en usko, mutta monet uskovat niin.

Jos taas lapsi kysyy uskonnosta, kristinuskosta tms. niin minusta on järkevintä kertoa tietämänsä faktat asiasta, ja asiallisesti.

Ja tottakai voi myös sanoa, että en tiedä. Tärkeintä minusta on se, että lapsi kokee tulevansa kuulluksi, ja että hänelle opetetaan, ettei muiden katsomuksia sovi pilkata (joskaan ei niiden kaikkia käytänteitä tarvitse hyväksyäkään).

Terv. teologi (uskonnoton)

* Jeesus niminen heppu eli noin 2000 vuotta sitten ja oli aikasmoinen anarkisti. Muut tyypit eivät hänestä pitäneet, joten kidutettiin kuoliaaksi.

* On olemassa joukko ihmisiä, jotka uskovat, että tämä Jeesus olisi jumalan poika.

* Me emme usko niin

ja miks täytyy kuulua kirkkoon kun äitikään ei kuulu?

ajattelin et lasten ois helpompi kuulua ns. valtaväestöön ja kuulua siihen kirkkoon. erotahan voi aikuisena sitten, jollei uskonto tunnukkaan omalta.. no... väärässä olin, ei ois kannattanut heitä kirkkoon liittää.

koulussa sen minkä tarvitsee, kerron sitten oman kantani että en tiedä mihin ne tarinat perustuu mutta jotkut ihmiset uskoo niihin. Samoin lapseni tietävät ikäisikseen paljonkin erilaisista uskonnoista; käymme mm aina matkoilla tutustumassa paikallisiin kirkkoihin tai luostareihin. Ihan arkkitehtonisessa mielessähän ja taideteoksina ne on kauniita.

* Jeesus niminen heppu eli noin 2000 vuotta sitten ja oli aikasmoinen anarkisti. Muut tyypit eivät hänestä pitäneet, joten kidutettiin kuoliaaksi. * On olemassa joukko ihmisiä, jotka uskovat, että tämä Jeesus olisi jumalan poika. * Me emme usko niin

Just näin, ottakaa tästä oppia!

Minä kertoisin lapselle, että jotkut ihmiset uskovat jumalaan, toiset allahiin, jotkut joulupukkiin. Kaikki saa uskoa mihin itse haluaa.

todennäköisesti Jeesus alkoi suuren suosionsa takia kuvitella olevansa Jumala.



Joillekin tuo selitys on mennyt läpi. Tänään ei menisi vastavassa tilanteessa.

Olemme vahvoja ja hyviä ihmisiä, emme tarvitse lohtua huonoilta mielikuvitusoliolta. Mutta ei saa kiusatakaan uskovaisia, ne on kovia sotimaan.

Lapsi saattaa siltikin mennä julistamaan uskovaiselle lapselle että Jeesus ja jumala ovat vain huonoja mielikuvitusolentoja ja että te soditte liikaa.

Monikaan lapsi ei osaa pitää näitä vanhempien "totuuksia" sisällään kaikissa tilanteissa.

Ekaluokkaiseni, vaikka onkin ET-opetuksessa, törmää väistämättä koulun arjessa kristinuskon juhlapäiviin ja niihin liittyviin asioihin. Pidän parhaani mukaan asialinjan ja vastailen niinkuin monet muutkin ovat jo kertoneet eli tämä juhlapäivä/ vapaapäivä johtuu nyt siitä, että monet ihmiset uskovat, että... Lapsi on jo pariin kertaan kysynyt, että uskotaanko me, johon olen vastannut, että minä en, mutta sinun pitää isompana päättää itse.



Missään tapauksessa en tuohon 'meillähan ei satuolentoihin uskota' -linjaan lähtisi, koska mielestäni uskonnon- tai uskonnottomuusvapaus on keskeinen ihmisoikeus, enkä siis lähtisi halventamaan yhtään kenenkään uskoa.



Olen siis näitä rasittavia elä ja anna toisten elää -tyyppejä.

mutta minä ja isä ei uskota niin. Ja että on paljon muitakin ihmisiä, jotka ei usko ja siksi me emme kuulu kirkkoon. Mutta että on jokaisen oma asia ja jokainen saa uskoa niinkuin haluaa.

Ja aina kerron että monet ihmiset ajattelevat toisillakin tavoilla ja uskovat eri asioihin.

Ollaan yleensä kerrottu useammastakin katsantokannasta ja kerrottu myös, että Suomessa uskotaan eniten tähän uskontoon. Jos lapsi esim. kysyy, mitä ihmiselle käy kuoleman jälkeen, niin voi kertoa että jotkut uskovat taivaaseen, toiset uudelleensyntymään, jotkut siihen, että ruumis vain maatuu ja mullasta kasvaa puu jne. Toki tietysti vähän runsassanaisemmin, mutta tuo noin tiivistettynä. :)

ja se on siksi ja siksi ja liittyy tähän ja tähän. Mä tiedän uskonnoista aika paljon,sillä aikanani olen selvittänyt pääpiirteet jokseenkin kaikista vastaan tulleista uskonnoista (siis suuret maailmanuskonnot ja vino pino pienempiä) etsiessäni "omaani". Siksi kuvittelen, että vastaukseni ovat asiallisia. Lapsi kyselee myös muista uskonnoista kuin kristinuskoista, ja niihi nvastataan samalla lailla, mutta toki on luonnollista, että luterilaisuus on eniten esillä kysyyksissä kun se on eniten esillä jokapäiväisessä ympäristössäkin.



Aina olen yrittänyt painotta sitä, että kenen tahansa uskoa on kunnioitettava ja siitä on puhuttava asiallisesti ja kauniisti, vaikka itse olisikin aivan eri mieltä. Ja sitä, että mistä sen lopulta tietää, vaikka se toinen olisikin oikeassa ja itse ihan väärässä.

Olen jotenkin epäröinyt puhua näistä asioista, ja suunnilleen vaihtanut aihetta. Vastauksissa tuli tosi monta hyvää juttua, ja poisti omaa epävarmuuttani puhua avoimesti näistä asioista lapselle :)

usko, mutta moni ihminen uskoo.