Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkku, koska en koskaan kiinnostu kenestään. Kohtalotovereita?
06.07.2022 |
Olen yli kolmekymppinen enkä ole koskaan vienyt perheelleni näytille yhtäkään miestä. Olen tapaillut, mutta en koskaan niin vakavasti seurustellut, ollut siis kunnon pitkässä parisuhteessa. En kiinnostu juuri kenestäkään, en ihastu helposti. En käsitä miten jotkut löytävät eron jälkeen melkein heti uuden. En käsitä miten kukaan löytää yhtään ketään. Olen ihastunut joitakin kertoja, ja joka kerta ihastuminen on päättynyt suuriin sydänsuruihin. Koen hyvin vaikeaksi löytää miestä johon ihastuisin ja jonka kanssa myös voisin seurustella.
Onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Täällä kohtalotoveri, aloitus olisi voinut olla minun kirjoittamani. Minkäs teet, näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet päätynyt näihin tapailusuhteisiin? Jos netin kautta, niin en ihmettele. Tuntuu, ettei nettideittien avulla syntyneissä tapailusuhteissa juuri koskaan kehity mitään kovin vahvaa ihastusta. Korkeintaan jotain kevyttä alkuihastusta, joka lopahtaa nopeasti molemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet päätynyt näihin tapailusuhteisiin? Jos netin kautta, niin en ihmettele. Tuntuu, ettei nettideittien avulla syntyneissä tapailusuhteissa juuri koskaan kehity mitään kovin vahvaa ihastusta. Korkeintaan jotain kevyttä alkuihastusta, joka lopahtaa nopeasti molemmilta.
Baarista. Netistä en ole koskaan löytänyt ketään, en jaksa käydä treffeillä kun kiinnostus ei riitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuten sama, mutta kukaan ei kiinnostu minusta.
No itse oon ikisinkkumies ja samat sanat. En loppujen lopuksi kiinnostu kenestäkään. En ole koskaan seurustellut ja samaa ihmettelen, miten voisin ketään löytää. En käy baareissa enkä tansseissa. Ei vaan kiinnosta.
Töiden kautta tunnen naisia, mutta kukaan ei sytytä niin paljoa että voisin kuvitella parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä näköinen tämä mies olisi, josta kykenisit ehkä kiinnostumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole seurustellut sanallisesti enkä kehollisesti kenenkään kannsa sekuntiakaan vielä tämän elämäni aikana ja ikää pian 40
Vierailija kirjoitti:
Minkä näköinen tämä mies olisi, josta kykenisit ehkä kiinnostumaan?
https://is.mediadelivery.fi/img/468/3adf94de681d7bb92c8122ceeb36ead3.jpg Oiskho thommone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarjaihastujat yleensä ovat vain niin hukassa itsensä kanssa ja pelkäävät yksinolemista niin paljon, että sinkuksi päädyttyään he ihastuvat heti ensimmäiseen vastaantulijaan joka ei ensivilkaisulla vaikuta sarjamurhaajalta.
Ryöhkhällee jolopp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä näköinen tämä mies olisi, josta kykenisit ehkä kiinnostumaan?
https://is.mediadelivery.fi/img/468/3adf94de681d7bb92c8122ceeb36ead3.jpg Oiskho thommone?
Oiskohan kuitenkaan? Et olisi muuten ikisinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostun ehkä kerran 10 vuodessa, mutta sitten se tunne räjäyttääkin tajunnan. Muita, joilla tällaista? Ja ei, kyseessä ei ole mitkään huippumallit, vaan ihan tavalliset naiset, joissa vaan sitten on jotain "kemiaa".
t. mies
Mulla sama. Ihastun kyllä mutta ne menee nopeasti ohi eikä kenenkään kanssa synny mitään suurempia tunteita. Ehkä en vaan ole tavannut sitä oikeaa mutta jotenkin en usko että kukaan veisi niin jalat alta. Olen ylipäänsä aina ollut luonteeltani tosi järkiedellä menevä enkä yhtään tunteiden vietävissä oleva.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostun ehkä kerran 10 vuodessa, mutta sitten se tunne räjäyttääkin tajunnan. Muita, joilla tällaista? Ja ei, kyseessä ei ole mitkään huippumallit, vaan ihan tavalliset naiset, joissa vaan sitten on jotain "kemiaa".
t. mies
Mulla sama miesten suhteen. Olen ihastunut vain kerran niin että jalat meni alta. Kun ihastuu noin harvoin, on tietenkin ihan häviävän pieni mahdollisuus, että se toinenkin olisi yhtä kiinnostunut. t. nainen
Olen mies ja olen aikani ihastunut jopa joskus kokenut jotain sellaista, joka oli jo ainakin lähellä sellaista, jota saattaisin jo kutsua että rkastunutkin toiseen. Kuitenkin kun olen ollut treffeillä ja tapaillutkin naisia on huomaamattani alkanut mieleeni puskemaan kummallisia pelko tiloja.
Ehkä ymmärrätte kun kerron, että kun on ollut treffeillä ja tapaillut, ehkä jo liian monta kertaa naisia treffeillä, niin vaikka ei vielä puhuta kymmenistä niin kuitenkin niin useasta, että pelkään, että "taas" treffeillä toisttuu taas sama kaava.
Pääsen ehkä hyvässä lykyssä tosille treffeille mahdollisesti jopa tapailu asteelle kunnes taas juuri kun koen, että olen kohdannut ja löytänyt hänet, joka haluaisi elää ja olla kanssani parisuhteessa kertoo minulle huomaavaisin ja harkituisn sana käänteinen kuinka olen sitä ja taätä mukavaa ja myönteistä.
Tämän jälkeen seuraa usein pieni tauko jonka jälkeen nainen jatkaa, että emmekö kaikesta huolimatta voisi olla vain kavereita tai ystäviä. - Ymmärrän, että monelle tämä on vain kauniimpi tapa hyvästellä. Joidenkin kanssa olemme aidosti saattaneet jatkaa kavereina tai jopa ystävinä; ei se määrä, vaan se laatu. Kaikista heistä olen erinomaiasen iloinen ja hyvilläni
Mutta aina joskus sitä toivoisi jotain enemmänkin. Joatin sellaista kuin vastavuoroien ja rakastava parisuhde.
Kuitenkin kun nämä treffit ovat aina edenneet näin niin pelkään jo toistavani itseäni. ikäänkuin esittäsin ja näyttelein itseäni ja oman kohtaloni ikisinkkunaa uudestaan ja uudestaan. - Mutta kuka ihastusi saati rakastusi kehnoon näyttelijään, jolta omissa silmissäni alan muistuttamaan. Tietämättä kenelle esitän tietämättä että hei nyt on uusi näytös ja uudet kohtaukset ja uusi juoni, jota me kumpainenkin rakennamme ja ylläpidämme ja menneet ovat jo menneitä jatakana päin.
Pelkään siis, että tositan vain itseäni ja omia maneereitani ja tapojani. Sen sijaan, että osaisin lähteä enää heittäytyä ja avoimin mielin treffeille ja osoittaa hänlle aidon ja vilpittömän kiinnostuksen. Sen sijaan, että jo valmiiksi mielessäni kuvitteliein, että millainen hän taatusti lopulta on vaikka hän esittäsikin aluksi jotain muuta.
En vaan osaa sitä alkuvaihetta. Tiedän, että olisin hyvä kumppani sellaisessa vakiintuneessa suhteessa. Mutta en vaan hallitse sitä vaihetta, missä pitää etsiä kumppania, käydä tinderissä, treffeillä jne.
Mulla toisinpäin. Olen ikisinkku, koska kukaan ok-tasoisista naisista ei viehäty minusta. Aina pakit ennen seksiä joten samalla on myös puutteessa.
miksi ne ihastumiset päättyy sydänsuruihin?