"Poikani Kevin "kirja,onko oikeasti mahdollista ettei lapseensa kiinni?

Totta kai se on mahdollista, esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa vaikka kuinka paljon. Osa niistä on hyvin surullisia. On vaan harvinaista, että kukaan uskaltaa tai haluaa tunnustaa, ettei koe lastaan kohtaan kiintymystä tai rakkautta.

Toivoisin, että sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, ei niin kovin ponnekkaasti kannustettaisi vanhemmuuteen.

Eikö se "vika" ollut ennemminkin Kevinissä, johon ei edes äitinsä voinut kiintyä? Heillähän oli myös tytär, jonka kanssa kaikki meni ns. normaalisti.

Mielestäni kirjan sanoma on se, että syntymästä asti päävikasia löytyy. Myös lapsista. Ja vaikka teet kaiken äitinä oikein, niin et voi silti onnistua.

Luonnossahan monet nisäkäsemot ta*paa ne poikasensa, joissa vaistoavat olevan jotain vikaa.

Uskon että on mahdollista.

Ihan vain sen perusteella, että maailmassa on vielä kamalampiakin asioita.

Äidillä voi olla jotain omaa traumaa/muita ongelmia.

On vanhempia jotka kohtelevat yhtä lasta kaltoin ja suosivat toista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se "vika" ollut ennemminkin Kevinissä, johon ei edes äitinsä voinut kiintyä? Heillähän oli myös tytär, jonka kanssa kaikki meni ns. normaalisti.

Mielestäni kirjan sanoma on se, että syntymästä asti päävikasia löytyy. Myös lapsista. Ja vaikka teet kaiken äitinä oikein, niin et voi silti onnistua.

Luonnossahan monet nisäkäsemot ta*paa ne poikasensa, joissa vaistoavat olevan jotain vikaa.

Minusta kirja on hyvin tulkinnanvarainen siinä, että kummassa on enemmän vikaa, äidissä vai pojassa. Oliko Kevin syntymäpaha lapsi? Vai eikö hänen äitinsä ollutkaan Kevinin syntyessä vielä valmis äitiyteen ja halveksui lastaan sen vuoksi, myrkyttäen samalla sekä suhteensa lapseen että poikansa sielun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se "vika" ollut ennemminkin Kevinissä, johon ei edes äitinsä voinut kiintyä? Heillähän oli myös tytär, jonka kanssa kaikki meni ns. normaalisti.

Mielestäni kirjan sanoma on se, että syntymästä asti päävikasia löytyy. Myös lapsista. Ja vaikka teet kaiken äitinä oikein, niin et voi silti onnistua.

Luonnossahan monet nisäkäsemot ta*paa ne poikasensa, joissa vaistoavat olevan jotain vikaa.

Minusta kirja on hyvin tulkinnanvarainen siinä, että kummassa on enemmän vikaa, äidissä vai pojassa. Oliko Kevin syntymäpaha lapsi? Vai eikö hänen äitinsä ollutkaan Kevinin syntyessä vielä valmis äitiyteen ja halveksui lastaan sen vuoksi, myrkyttäen samalla sekä suhteensa lapseen että poikansa sielun?

Minä en unohtaisi myöskään perheen isän vaikutusta. Hän kieltäytyi kuuntelemasta vaimonsa huolta Kevinin luonteesta ja käytöksestä. Oikein malliesimerkki "pojat on poikia" -ajattelusta.

Fiktiokin kumpuaa yleensä jostain tapahtuneesta.