miten irrottautua "kiusatun" roolista?

mutta yleensä se vaarii jonkinasteista yhteisöstä irtisanoutumista tai mobiliteettia. Yksinkertaisesti sanottuna: vaihda ympäristöä - työpaikkaa, luokkaa, kavereita, paikkakuntaa tai ainakin ala käyttäytyä kuin niitä entisiä kiusaajia ei olisikaan. Et yritäkään heidän kanssaan lounaalle tai työntekioa, vaan teet yksin tai toisessa porukassa.



Kiusaaminen on koko yhteisön sairaus ja siinä ei ole kyse siitä, että yksi kiusaa ja yksi on uhri, vaan siitä, että sairas yhteisö pakottaa aina jotkut noihin rooleihin. Jos ja kun yhteisöä ei pysty parantamaan (kyllä sen voi parantaa, mutta ei yksin) on pakko vaihtaa yhteisöä.

se ei välttämättä onnistu nopeasti tai joskus on vain pakko esim vaihtaa työpaikkaa, mutta arvostat itseäsi sen verran ettet anna kohdella itsäsi huonosti.

jos yhteisö on sairas, niin siellä on aina yksi syntipukki. Se on yhteisön ongelma.



Syntipukiksi joutuu joku "erilainen"; joko liian äänekäs tai liian hiljainen. Eli jos sinulla on aina taipumus ajautua kiusatun rooliin, tilanteessa kuin tilanteessa, niin mieti mikä sinussa on erilaista - ja sitten muokkaa tätä piirrettä itsessäsi.



Mutta jos kyse on nykyisestä työpaikasta, niin paikan vaihta vain auttaa.

usko tuota yhteisön sairaus -teoriaa, kyllä kait yksikin vittumainen ihminen sokeine perseennuolijoineen riittää. Tai ehkä sillä tavalla on "yhteisö-ongelma", että kiusaajalle annetaan liikaa sosiaalista valtaa, pääsee vaikuttamaan muihin, mm. itseeni kiusattuna. Mutta sitten tämä että kiusatun pitäis ruveta säätämään päätään, en hyväksy tuota oikein.



Se henkinen irrottautuminen asiasta kyllä on sellainen jota aion noudattaa... Jotkut tosin ovat sitä mieltä että jos kiusaamista ei saada kuriin, ei auta vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä siitä, kiusaaja "kiihdyttää" vaan.

sillä terve yhteisö pitää vittumaisenkin ihmisen sivistyneisyyden ja korrektiuden raameissä, eikä siinä synny "sokeita perseennuolijoita", koska kaikkien on tavallaan pakko ajatella itsekin.

Se henkinen irrottautuminen asiasta kyllä on sellainen jota aion noudattaa... Jotkut tosin ovat sitä mieltä että jos kiusaamista ei saada kuriin, ei auta vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä siitä, kiusaaja "kiihdyttää" vaan.

Vaikka kiusaaja tekis mitä, se ei enää rassaaa sua, jos pääset itse henkisesti irti. Sillä ei siis ole väliä, lopettaako se vai ei, koska sä et vaan enää kiusaannu.

Yleensä tämä on helpompaa, jos elämäon mukavaa jossain muualla kuin siellä työpaikalla tai koulussa missä kiusataan. Jos siis on ihana perhe, kiva harrastus tai vaan kyky nauttia elämästä jossain muodossa jossain muualla. Silloin voi yrittää ripustaa identiteetinsä siihen mukavaan sen kurjan työyhteisön sijasta.

1. Älä näytä heikkouttasi tai negatiivisia tunteita

2. Tunnista laumadynamiikka ja pelaa sen ehdoilla

3. Älä poikkea missään asiassa liikaa mihinkään suuntaan

4. Älä nuole liikaa lauman pääliusaajaa, s illä sillä tunnustat alamaisuutesi, mutta älä välttelekään ja tunnustele tilanteita niin, että osaat ruveta kaveriksi jos tilaisuus tarjoutuu