Mitä viedä surevalle?

Kinkku.

Ainakaan kukkia ei kannata viedä. Tuen ja seuran tarjoaminen sekä käytännön asioissa tarvittaessa auttaminen ovat parhaita vaihtoehtoja. Sitten jos haluaa käymään voi viedä kahvipaketin ja syötävää kahvin kanssa ja itse myös keittää ne kahvit.

Usein sureva ei jaksa laittaa itselleen ruokaa eikä ruoka maistu. Voit olla mahdollisesti tässä avuksi, auttaa ruuanlaitossa ja olla ruokaseurana.

Jos haluaa keskustella, kuuntele. Ole läsnä ja lohduta. Vie mennessäs hänen lempiruokaa, syödä pitää vaikka ei surressa tekisi mieli, ei välttämättä edes muista syödä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa keskustella, kuuntele. Ole läsnä ja lohduta. Vie mennessäs hänen lempiruokaa, syödä pitää vaikka ei surressa tekisi mieli, ei välttämättä edes muista syödä.

Ainiin, se tärkein eli tarjoa käytännön apua. Kaupassa voi käydä, leikata nurmikon tmv.

Miten olisi joku mikä piristäisi? Elokuvaliput tai liput kesäteatteriin.

Jaa että korvata tämä menetys jollakin materialla tms?

Auta arjen asioissa. Jos nurmikko rehottaa pitkänä, leikkaa se oma-aloitteisesti tai käy ruokakaupassa tai laita ruokaa tms.

Suru voi lamaannuttaa tosi pahasti, silloin ei välttämättä osaa edes pyytää apua. Veljeni kuoli yllättäen muutama vuosi sitten näihin aikoihin ja nurmikko oli koko loppukesän leikkaamatta ja moni muu juttu vaan jäi tekemättä. Suru vei voimat niin totaalisesti, ja olen siis normaalisti hyvin aikaansaava ja teen itse paljon monenlaisia asioita.

Tarjoa käytännön apua. Laita/tuo ruokaa, auta hoitamaan lapsia jos on, siivoa, auta ystävää hoitamaan hautajaisjärjestelyjä. Kuuntele ja ole tukena, menkää vaikka luontoon kävelylle.

  Kaikki muut jo ehtivätkin, mutta surevan suosikkiruokaa. Usein siinä tilassa ei muista syödä, ja jos muistaakin, niin syö mitä sattuu. Jotain ravitsevaa mikä kohdehenkilöä miellyttää, ja usein jonkinlaisen vuoan tai padallisen (lasagne etc) mistä voi ottaa ja lämmittää. Jos sureva on jo jonkun hoidossa, niin sitten korillinen keksejäkään ei ole paha. Lämmintä ja välittäväistä safkaa. 

  Tietysti jos jotain jäi vain kesken, niin auta käytännön asioissa. Vaikka siivoamaan asuntoa (jos tosiaan yllättäen, niin onko siellä ruokaa tai huonekasveja jotka muuttuvat biotaisteluaseeksi? Sellaisen voit tarjoutua huolehtimaan). 

  Kiitos noin ihmiskunnan puolesta, että haluat olla hyvä. Ei sitä ehkä shokin hetkellä arvosteta, mutta myöhemmin kyllä. 

Ruoka on hyvä vietävä. Jos kuolema on tullut yllättäen, niin ihminen saattaa olla niin järkyttynyt ja väsynyt ettei jaksa ajatella ruokaa. Veisin jotain helposti syötävää ja jota tarvittaessa voi pakastaa. Joku lasagne tms on hyvä, mutta just nyt helteillä ei ehkä paras. Vois ihan hyvin viedä vaikka vissyä tai jääteetä, tms hellejuomaa.

Vierailija kirjoitti:

Auta arjen asioissa. Jos nurmikko rehottaa pitkänä, leikkaa se oma-aloitteisesti tai käy ruokakaupassa tai laita ruokaa tms.

Suru voi lamaannuttaa tosi pahasti, silloin ei välttämättä osaa edes pyytää apua. Veljeni kuoli yllättäen muutama vuosi sitten näihin aikoihin ja nurmikko oli koko loppukesän leikkaamatta ja moni muu juttu vaan jäi tekemättä. Suru vei voimat niin totaalisesti, ja olen siis normaalisti hyvin aikaansaava ja teen itse paljon monenlaisia asioita.

Minä kyllä kehoittaisin pyytämään luvan sen nurmikon leikkaamiseen ensin.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi joku mikä piristäisi? Elokuvaliput tai liput kesäteatteriin.

Sureva ei todellakaan jaksa mitään kesäteatteria. Enemmän iloa on, jos olet seurana - olette vaikka hiljaa tai jos hän haluaa puhua, niin juttelette siitä, mistä sureva haluaa puhua. Moni tuntuu luulevan, että suru tarttuu - sureva jää yksin liian helposti.

Tuo on kovin yksilöllistä. Itse en kaivannut mitään. Jos jotakin olisi tuotu niin mieluummin kukkakimppu tai adressi kuin ruoanlaittoapua. Missään nimessä en olisi kaivannut siivousapua kun en tykkää että toinen siivoaa kotonani. Ehkä ajattelisin eri tavalla käytännön asioiden avusta jos minulla olisi ollut lapsia huolehdittavana.

Herkkävaistoinen ja hienotunteinen kannattaa olla sen suhteen, ettei tunkeile tarpeettomasti. Jos läheisemmiltä on jo lohtua saamassa...

Vierailija kirjoitti:

Herkkävaistoinen ja hienotunteinen kannattaa olla sen suhteen, ettei tunkeile tarpeettomasti. Jos läheisemmiltä on jo lohtua saamassa...

Jep. Itse en olisi jaksanut että joku tulee oven taakse ruokapadan kanssa tai että siivoamaan alkaisi meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta arjen asioissa. Jos nurmikko rehottaa pitkänä, leikkaa se oma-aloitteisesti tai käy ruokakaupassa tai laita ruokaa tms.

Suru voi lamaannuttaa tosi pahasti, silloin ei välttämättä osaa edes pyytää apua. Veljeni kuoli yllättäen muutama vuosi sitten näihin aikoihin ja nurmikko oli koko loppukesän leikkaamatta ja moni muu juttu vaan jäi tekemättä. Suru vei voimat niin totaalisesti, ja olen siis normaalisti hyvin aikaansaava ja teen itse paljon monenlaisia asioita.

Minä kyllä kehoittaisin pyytämään luvan sen nurmikon leikkaamiseen ensin.

Minulta ainakaan ei sitä lupaa heruisi vieraalle omalla leikkurillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi joku mikä piristäisi? Elokuvaliput tai liput kesäteatteriin.

Sureva ei todellakaan jaksa mitään kesäteatteria. Enemmän iloa on, jos olet seurana - olette vaikka hiljaa tai jos hän haluaa puhua, niin juttelette siitä, mistä sureva haluaa puhua. Moni tuntuu luulevan, että suru tarttuu - sureva jää yksin liian helposti.

Sinnehän ne surevat juuri yksin jäävät sängynpohjalle, kun niitä hyysätään ja passataan sinne. Siksi pitääkin lähteä elokuviin ja teattereihin ihmisten ilmoille ja hakemaan elämään muutakin sisältöä kuin suremista.