Kohta annan koivuniemen herran puhua.. Mitä voin vielä tehdä?!

Ja nyt se vitsa on haettu tuonne hattuhllyn päälle ja kohta sillä ripasautan tuohon sievään pyllyyn, ei auta muu.

Ja nyt se vitsa on haettu tuonne hattuhllyn päälle ja kohta sillä ripasautan tuohon sievään pyllyyn, ei auta muu.

kokeilemisen arvoista ainakin.

ap

Mitähän lapsi käytöksellään hakee? Onko hän saanut sinulta positiivista, hyvää huomiota joka päivä? Onko hänellä tarpeeksi aikuisen huomiota? Pääseekö liikkumaan ulkona riittävästi? Onko hänellä ikäistään seuraa, jonka kanssa puuhata?



Tuon ikäiselle lapselle kaikki huomio on huomiota, oli se aikuisen vihaa tai kiitosta. Eli lapsi voi hakea törttöilyllään sinulta ihan mitä tahansa ääntä tai liikettä. Ainoa ero on siinä, että vihainen huomio ei ole kenellekään kivaa ja positiivinen huomio tekee tunnelmasta paljon paremman.



Koita vaikka ottaa loppuviikko todella tehokasta "nyt pidetään kivaa" -aikaa ja ottaa 4-vuotias mukaan kaikkiin tekemisiisi. Tehkää ihan hirveästi mukavia juttuja, kehu kuinka hienosti osaa olla pikkusisaruksen kanssa, sano heti jos lapsi on nätisti tai tekee jotain kivaa jne.! Jos 4-vuotias on esim. osannut odottaa vuoroaan, anna heti vuolaat kiitokset ja vaikka halaus kaupan päälle. :)

Tai kokeile ainakin ens alkuun. Siis ihan oikea lämmin ja hellä hali. Lapsi saattaa ensin vastustella, mutta älä anna periksi.

erityinen esikoinen vaatii huomiota ja pieni kuopus.



Onko 4-vuotiaalle riittävästi aikaa ja saako hän huomiota muutoin kun käyttäytymällä huonosti.



Lähtisin korjaamaan asiaa niin että järjestäisin aikaa tälle nelivuotiaalle joka hänkin on vielä pieni, tarvitsee syliä ja läheisyyttä. Kerro että rakastat häntä muttet pidä hänen huonosta käytöksestään.

lapsen pieksäminen on Suomen lain mukaan rikos.

ja kehun heti kun se on mahdollista. Ja asutaan ok-talossa, pihalla saa purkaa energiaa, eilenkin monta tuntia ja aina kun nuorempi on päikyillä olen hänen kanssaan, ja sen hetken hän onkin oma itsensä, mutta kun sisko herää niin taas se alkaa. Ja tämä nuorin ei ole saanut mitenkään normaalia enemmän huomiota.



4v on mm: heittänyt tätä pienempää juuriharjalla, kirjoilla kengillä naamaan, niin että tulee jälkiä. Kaatanut ja tiputtanut/töninyt alas sängyltä sohvalta, ihan uutta käytöstä minulle. Ja mikään rangaistus ei mene sinne aivoon, ei mikään. Nyrpistelee vaan nenäänsä ja lällättelee ja rimpuilee, ei edes rauhoitu kuuntelemaan asiaani, olen aivan poikka ja sydän särkyy tuon lapsen kanssa.



ap

neuvolasta apua?

pidettiin sylissä ja selitettiin miksi on rajat ja selitettiin että rakastetaan häntä jne. aivan kuin ei olisi ollut "ketään kotona" ihan oikeasti. Rimpuili vaan hysteerisena, vartin jälkeen oli pakko päästää pois kun oli aivan hikimärkä eikä saanut kunnolla henkeä.



Ja vietän hänen kanssaan omasta mielestäni kaikista eniten aikaa. Otan aina mieluiten hänet kauppareissulle, kävelylle, kylään tms. Nautin hänen seurasta aina kun ollaan kahdestaan, mutta jotenkin se unohtuu heit se mukava hetki kun muut tulee mukaan kuvioihin..



ap

on jäänyt huomiotta (tai ainakin kokee niin), ja purkaa turhautumistaan pienempään. Ota asiaksesi tukea keksimmäisen isosiskon roolia, kehu ja kiitä aina kun tekee jotain pienen hyväksi. osoita ymmärrystä siitä, että pikkusisarus ärsyttää ja sotkee ja häiritsee. Ja järkkää sitä kahdenkeskistä aikaa, niin jaksat itsekin paremmin muistaa miten ihana lapsi hän on.



Kuten huomaat, vaikka tyttö sinusta vain käyttäytyy huonosti, kauempaa katsoen meistä muista on selvää että hän ei ole tuhma vaan onneton.

neuvolasta apua?

ja pidettiin kuitenkin normaaleissa rajoissa olevana käytöksenä.. Olen itsekkin ollut todella uupunut ja masentunut ja nyt pelkään että romahdan pian..

Naapureissa ei valitettavasti ole leikkikavereita, mutta käy seurakunnan kerhoissa pari kertaa viikossa..

ap

jotain yhteistä kivaa pienemmän sisaruksen kanssa? Ettei ne kivat hetket ole aina vaan kahden kesken äidin kanssa, minkä jälkeen pikkusisarus tuntuu vain ärsyttävältä tunkeilijalta.

Ei se ole mikään pieni paholainen, vaikka siltä varmasti välillä tuntuu. Tuon ikäinen kun ei osaa muuten ilmaista tunteitaan. Helponta on purkaa pahaa oloa johonkin ja kohteeksi on nyt valikoitunut se pienempi sisarus. Ja kuten sanottua, kaikki huomio on huomiota.



Ei lapsella ole mitään syytä rauhoittua kuuntelemaan asiaasi, jos hänen oma tunne-elämänsä on hirveässä myllerryksessä. Hän kaipaa syliä, tunnetta siitä että on tärkeä, aikuisen hoivaa, kehuja, arvostusta ison lapsen taidoista ja silti pienen lapsen tarvitsemaa turvaa.



Kokeile ihan oikeasti sitä, että pistät turbokiva-vaihteen päälle koko loppuviikoksi. Kerro lapselle, että "äiti on ollut viime aikoina tosi vihainen, muttei haluaisi olla aina näin vihainen, vaan haluaisi tehdä kivoja juttuja kanssasi, koska sinä olet ihana lapsi". Sopikaa vaikka, että päätätte joka aamu yhdessä jonkin kivan tekemisen ja sitten myös toteutatte sen.



Vältä komentelemasta ja kieltämästä! Sano ennemmin, miten toivot lapsen käyttäytyvän. Eli esim. "älä heitä kaulinta lattialle" vs. "laita se kaulin alalaatikkoon". Jos lapsella on paha olla ja kuulee jonkin kiellon, niin aivan varmasti se kaulin lentää lattialle. Jos taas hänelle annetaan ohje ja lapsi on alkanut oppia, että ohjeen noudattamisesta seuraa kiitos ja pusu, niin tyyli alkaa muuttua nopeasti. :)

neuvolassa, että olet masentunut? Jos ne eivät huomanneet.

lapsen pieksäminen on Suomen lain mukaan rikos.

moni muukin asia, mutta olen vain ihminen ja valmis pian kokeilemaan senkin konstin. =(

ap

se yhdessä tehtävä kiva juttu on sitten sellainen, jonka voi toteuttaa kotona tai kodin ulkopuolella, vaikka pienempi sisarus olisi mukana! Silloin tulee hyvä mahdollisuus antaa 4-vuotiaalle kehuja siitä, miten hienosti on osannut olla äitin kanssa ja samalla isosiskona, ja teillä on ollut tosi kivaa.

neuvolassa, että olet masentunut? Jos ne eivät huomanneet.

jo kun aloin osottamaan tätä kolmatta. Olen päässyt siitä aika hyvin yli, mutta nyt alkaa uupumus taas ottaa vallan. Ja tämä kevät vaikuttaa varmaan meillä kaikkiin perheenjäseniin. Valo lisääntyy ja allergiaoireet tulee esiin jne. näin minulle ainakin sanottiin.

ap

Mulla aika samankuuloinen tilanne poikieni 5v ja 2v kanssa. Jatkuvaa kiusausta, tönimistä, lyömistä ja kun kielletään niin lällätetään ja naureskellaan päin naamaa, esikoiselta siis. Tämä on nyt aivan uusi juttu, tullut tämän kevään aikana. Muutaman kerran olen tukkapöllyt antanut ja se on tepsinyt ja meno rauhoittunut. Jälkeenpäin olen pyytänyt lapselta anteeksi ja selittänyt kuinka hänen tottelemattomuutensa (moneen kertaan olin kieltänyt ja varoittanutkin tulevasta tukkapöllystä) johti siihen tukkapöllyn antoon. Eihän se kivaa ole, mutta jollain se temppuilu on saatava loppumaan. Ja positiivista huomiota ja omaa aikaa esikoinen saa ihan varmasti.



Minä uskon että toiset lapset vaan on kovapäisempiä ja kaikille ei pelkät hyssyttelyt ja positiiviset huomioinnit auta. Tsemppiä sulle ap. En tietenkään kehoita sua lyömään lastasi, en missään nimessä mutta ymmärrän että joskus se mitta vaan täyttyy.

se yhdessä tehtävä kiva juttu on sitten sellainen, jonka voi toteuttaa kotona tai kodin ulkopuolella, vaikka pienempi sisarus olisi mukana! Silloin tulee hyvä mahdollisuus antaa 4-vuotiaalle kehuja siitä, miten hienosti on osannut olla äitin kanssa ja samalla isosiskona, ja teillä on ollut tosi kivaa.

jolloin 4v mm. pukee/riisuu pienempää tai muuta opettavaista ja mielestäni olen aina muistanut kehua häntä. Täytyykin kokeilla tuota puuhaa, että otetaan pienempi mukaan jonnekkin touhuun.

Joskus vaan unohtuu se aikuisen rooli itseltäänkin kun pinna tosissaan palaa ja mielestäni mulla on vieläpä aika pitkä pinna.

ap

mä näin vähän aika sit sellasen ohjelman lapsen kasvatuksesta. siinä oli uhmakas 2v joka riehu koko ajan. (okei, eri ikänen kun teitin tyttö mutta kuitenkin)..

siinä neuvottiin oleen huomaamatta sitä raivoomista. ja yrittään jo ennakoina tilanne, ruveta lukeen ääneen jotain lasten kirjaa ja hämätä lasta, että unohtaako se kokonaan raivota..

en tiä onko tästä apua..

mutta, yritä..

meillä neljä muksua, ei oo ollut kovin uhmakasta viä kukaan, mutta yks riehu kans pari viikkoo, niin että ei syönyt, lautaset lenteli, vaatteet puettiin marraskuussa ulkona (ulkovaatteet), kun ei suostunut sisällä pukeen..

kaippa pitää se jäähypenkkikin pitää, mutta jos ei kiinnitä mitään huomioo (tottakai siis sisaruksia ei saa kiusata, istut vaikka niiden välissä koko ajan, ruoat valmiiks tälläsiin päiviin, otat oikein asiakses tehdä tästä lopun) ja siirtää aina riehujan pois rauhallisella äänellä..



en tiä oliko tästä mitään apua, mutta toivon että ratkasu löytyy, noi on niin rassaavia asioita kyllä!!! voimia paljon!!!