Lue keskustelun säännöt.
Pudotin painoa ja äitini yrittää koko ajan tyrkyttää ruokaa..
28.06.2022 |
Eli olen pudottanut painoa 30kg. Olo on paljon parempi ja jaksavampi ruokavalion ja liikunnan myötä. Ongelma on äitini, joka jatkuvasti yrittää tyrkyttää minulle ruokaa ja herkkuja. Viimeksi tänään kun menin vanhemmilleni ja he olivat juuri grillanneet. Äiti sanoi että tulehan syömään, vastasin syöneeni juuri lähtiessäni kotona (ja siis oikeasti olin juuri syönyt lounaan ja vatsani oli ihan täynnä) tähän äiti totesi että No tule syömään lisää kyllähän sitä lisää voi syödä. Ei millään meinannut uskoa kun sanoin olevani aivan täynnä. Lisäksi äitini jatkuvasti toteaa että älä laihduta enää oot jo liian laiha ja että varo ettei mene sairauden puolelle. Teki tätä siis jo sillon kun painoin 75kg ja olen 169cm pitkä. Enkä nytkään mikään super laiha ole, 64kg painan nyt. Mistä tällainen käytös johtuu? Kateellisuus vai pelko että olen sairastunut syömishäiriöön? Todella ärsyttävää, kun olen nyt täysin normaalipainoinen ja tyytyväinen kehooni ja jaksaminenkin on paljon parempaa kun ennen.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hon är din mamma, inte vän.
Sepä se, mutta kun en näe pään sisälle enkä ymmärrä mistä tällainen käytös johtuu. Ihan niin kuin koko painonpudotus asiani olisi hänelle vastenmielinen asia. Luulisi että äiti olisi iloinen kun nykyään olen terveissä mitoissa enkä enää merkittävästi ylipainoinen. Ap
No onko äitisi ylipainoinen ja epäonnistunut laihdutusyrityksissä? Jos vastaus on kyllä, eiköhän syy ruoan tuputtamiseen ole selvä.
Vierailija kirjoitti:
No onko äitisi ylipainoinen ja epäonnistunut laihdutusyrityksissä? Jos vastaus on kyllä, eiköhän syy ruoan tuputtamiseen ole selvä.
Hoikka on ollut aina. Hiukan ehkä painavampi mitä itse tällä hetkellä olen mutta ei hänellä koskaan ole mitään paino-ongelmia ollut. Ap
Jotkut osoittaa rakkauttaa ja välittämistään tuolla ruoan tuputtamiselle. Että haluaa antaa lapselle jotain hyvää.
Toki omalle lapselleen voi olla kateellinen. Mulla on muuten hyvät välit äitiini, mutta äiti ei kestä sitä että minä ja mieheni hoidetaan lapsia ihan yhtä paljon. Vinoilee että "taasko miehes on lapsenlikkana". On ihan suoraan kyllä sanonut että on epäreilua, kun hän hoiti lapset yksin kun mies makasi sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et enää asu vanhempiesi luona, vaan menet vaan kyläilemään heillä, niin miksi syöt itsesi täyteen ennen vanhemmille menoa, niin ettet jaksa siellä syödä mitään? Yhdessä syöminen on mukavaa ja jos ruokakin on hyvää, niin miksi et söisi siellä vanhempiesi kanssa? Toisaalta, enempää ei tarvitse syödä kuin mitä jaksaa, mutta täysi kieltäytyminen vaikuttaa vähän epäkohteliaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah ihan kuin omasta elämästäni! Joka kerta sama juttu kun käyn vanhemmillani! Ollaan muuten saman pituisiakin sentilleen. Olin lapsena aina pyöreämpi, vaikken varsinaisesti lihava. Varhaisaikuisuudessa lihoin reilusti ja pahimmillaan painoin noin 90kg - erittäin huonot elintavat+eka kunnon parisuhde+masennus ym. No onneksi havahduin tilanteeseen suht nopeasti ja laihdutin itseni normaalipainon ylärajoilla. Siellä pysyinkin useamman vuoden, ennen kuin oivalsin jotain merkittävää itseni rakastamisesta - että se on myös tekoja ja valintoja joita teen itselleni. Omaksuin terveellisen syömisen - jopa vähän hurahdin siihen, tykästyin myös liikuntaan, jota ilman en voisi enää elää. Tästä on jo useampi vuosi. Olin aina ajatellut, että normaalipainon yläkantti on se kehoni luontainen paino ja että olen luonnostani roteva ym. Enkä ikinä tulisi painamaan esim. Alle 60kg. No, niin se paino vaan laski ja laski, luonnollisesti nousi välissä kun tein lapsen, mutta sen jälkeen laski takaisin. Nykyään painoni on 53-54kg. Ja lihasta löytyy myös ihan kiitettävästi. Tämäkös on äidilleni ongelma! Itse hän on lihava, isänikin on vaikeasti ylipainoinen. Joka kerta saan kuulla miten olen luuta ja nahkaa. Jätin sokerin syönnin, koska se on täysin hyödytön myrkky elimistölle ja minun alkoi tulla siitä huono olo. Kun erehdyin mainitsemaan tämän äidilleni, siitäkös nousi meteli. :D Kovaa rasvaa elimistöni on aina sietänyt huonosti. Aina yritetään tyrkyttää munkkeja, jäätelöä ym.ym. jota jos erehtyisin syömään, olisi minulla lopun päivän hirveän huono olo. Pitkään söin siellä kohteliaisuudesta ja kärsin seuraukset, sitten päätin ettei minun tarvitse kohteliaisuudesta kiusata itseäni. On syy sitten mikä hyvänsä, anna asian olla. Yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Sinä tiedät mikä on sinulle hyväksi ja oikein. Anna äitisi linkittää, se olkoon hänen ongelmansa. :)
Oma äitini puhuu välillä ikävästi kuntoilustani, ihan kuin olisin joku himoliikkuja (pari kertaa viikossa yritän käydä salilla/ryhmäliikunnassa, mutta usein jää yhteen kertaan). Puheet lisääntyvät aina silloin, kun äidin omat liikkumiset ovat jääneet vähiin. Vihoittelee siis ehkä enemmän omaa saamattomuuttaan.
Onko äitisi ylipainoinen? Tai jo alun perin vaikuttanut käytöksellään siihen, että sinusta tuli ylipainoinen? Hoivaa ruoan kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut osoittaa rakkauttaa ja välittämistään tuolla ruoan tuputtamiselle. Että haluaa antaa lapselle jotain hyvää.
Toki omalle lapselleen voi olla kateellinen. Mulla on muuten hyvät välit äitiini, mutta äiti ei kestä sitä että minä ja mieheni hoidetaan lapsia ihan yhtä paljon. Vinoilee että "taasko miehes on lapsenlikkana". On ihan suoraan kyllä sanonut että on epäreilua, kun hän hoiti lapset yksin kun mies makasi sohvalla.
No tämä ruuan tuputtaminen alkoi vasta siinä vaiheessa kun laihduin. Ennen ei tuputtanut ikinä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos et enää asu vanhempiesi luona, vaan menet vaan kyläilemään heillä, niin miksi syöt itsesi täyteen ennen vanhemmille menoa, niin ettet jaksa siellä syödä mitään? Yhdessä syöminen on mukavaa ja jos ruokakin on hyvää, niin miksi et söisi siellä vanhempiesi kanssa? Toisaalta, enempää ei tarvitse syödä kuin mitä jaksaa, mutta täysi kieltäytyminen vaikuttaa vähän epäkohteliaalta.
En edes tiennyt että siellä on ruokaa tarjolla. Kävin vain pikaisesti viemässä sinne muutaman tavaran ja tarkoitus oli vaan nopeasti pyörähtää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti tekee samaa. Uskon hänen olevan kateellinen, ei huolissaan, vaikka niin väittää. Olen täysin normaalipainoinen 163/58 ja laihtunut pitkällä aikavälillä 35 kg - en siis nopeasti, jolloin voisi olla huoleen aihetta.
Voi myös olla, että hänen kehonkuva on vääristynyt. Syyttää mua samasta ongelmasta, kun koen itse olevani normaalipainoinen, en edes hoikka saati sitten alipainoinen.
Kuten ylempänä jo kirjoitin niin äitini ei ole ylipainoinen, hoikka, mutta painavampi kuitenkin kuin minä nyt. Ylipainoni on seurausta omilleni muutosta ja epäsäännöllisestä ruokailusta sekä kolmesta raskaudesta alle neljän vuoden sisällä. Olin tosi hoikka 19v asti kunnes vähitellen paino alkoi nousemaan ja noiden raskauksien aikana se nousi oikein rytisten. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi äitisi on lihava koska hän ei välitä läskimakkaroistaan tuon taivaallista. Hänen mielestään on tärkeämpää nautiskella ruoasta kuin laihuudesta/ hyvästä fyysisestä olotilasta.
Äiti on aina pitänyt sinua vähän rassukkana pullerona? Nyt on hämmentynyt kun sinulla onkin itsekuria ja kyky saavuttaa tavoitteita. Ehkä hänestä tuntuu että olet ihmisenä muuttunut eikä halua hyväksyä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on aina pitänyt sinua vähän rassukkana pullerona? Nyt on hämmentynyt kun sinulla onkin itsekuria ja kyky saavuttaa tavoitteita. Ehkä hänestä tuntuu että olet ihmisenä muuttunut eikä halua hyväksyä sitä.
Tätä minäkin mietin. Voi olla pelottavaa nähdä läheisen muuttuvan fyysisesti, koska se voi samalla tarkoittaa, että valta häneen jotenkin muuttuu.
Ap:n kuvaus lihomisesta sekä äidin jyräävä asenne vähän viittaa siihen, että äiti on ollut suhteessa se dominoivampi osapuoli.
Pudotin 30 kg myös eikä juuri kukaan sanonut mitään. Yks naapuri sentään sanoi ja kun itse asiasta puhun niin joku jotain kommentoi, monet on vaan tuppisuuna. Ilmeisesti laihduttaminen on uhka muille ihmisille. Olisko äitis samaa sakkia?
Joskus tuputtaminen on rakkaudesta ruokaan, kaikkea kun ei voi itse syödä joten iloitaan ajatuksesta, että joku muu saa nautinnon omasta puolesta. Mutta jos se into on tärkeämpi kuin kohde jolla nautintoa halutaan "itsestä jatkaa", niin kuulostaa aika itsekkäältä. On vain se oma mielikuva kivasta eikä muulla väliä.
Lisään vielä että yritti tyrkyttää myös jäätelöä tänään. En ottanut. Eikä ole missään vaiheessa edes onnitellut saavutuksesta tai mitään. Ap