Mies lähti matkalle vaikka äitinsä saattohoidossa-sanoi ettei rahoja saa takaisin
Olivat kuitenkin äitinsä kanssa läheisiä. Äiti nyt kuoli reissun aikana, eikä mies ole oikein milläänsäkään. Onko monikin mies noin kylmä?
Kommentit (67)
Onko kuinka tunnetaitoinen aviomies?
Ehkä he hoitivat hyvästit jo ennen matkaa.
Miten se olisi parantanut tilannetta, jos mies olisi jättänyt reissun väliin? Jos heillä oli jo kaikki asiat selvitetty?
No jos se äitikin on sitä mieltä, että kannattaa mennä, niin miksei menisi?
Uusi palstahullu: saattohoitohullu. Mikäs siinä!
Minä tein surutyötä jo pitkään ennen äitini kuolemaa. Kävelin kymmeniä kilometrejä, valvoin yöt, jne. Kun hän kuoli toimin kuin kone hoidin hautajaiset, jne. Se ainoa ja vain ainoa suru joka kelpaa teille naisille tuli vasta vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.
Jokainen suree omalla tavallaan. Jos äiti ei enää tajunnut mitään kuusta eikä maasta niin miksi olisi pitänyt jäädä viereen itkemään?
Ei ollut kauaa saattohoidossa, kyse parista viikosta
Omasta mielestäni tuo on todella kylmää, miten raha voi mennä edelle. Itse en pääse yli ajatuksesta. Vaikka olisi hyvästitkin jätetty, niin en vaan ymmärrä, mikään muu pakko ei ollut lähteä kuin että olisi menettänyt vähän rahaa. Senkin saa kyllä perintönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.
Jokainen suree omalla tavallaan. Jos äiti ei enää tajunnut mitään kuusta eikä maasta niin miksi olisi pitänyt jäädä viereen itkemään?
Tajusi! Syöpä vei nopeasti mutta oli varsin järjissään reissun alkaessa.
En haluaisi omien lasteni hylkäävän minua hauraimmalla hetkellä.
Aika vaikea sanoa yksityiskohtia tietäen.
- Oliko äiti tolkuissaan vai ns. muissa maailmoissa? Jos ei enää ollut tietoinen ympäristöstä niin ei ainakin äidille silloin väliä ole missä läheinen on.
- Jos mies olisi ollut täällä, olisiko istunut äidin vuoteen vieressä vai olisiko elänyt tavallista arkea saaden viestien että nyt on kuollut. Kun läheiseni oli saattohoidossa, niin emme me muut sukulaiset voineet olla 24/7 sängyn vierellä. Olin itse töissä kun sain tiedon, olisin yhtä hyvin voinut olla vaikka parin viikon lomamatkalla. Ei olisi muuttanut mitään.
- Oliko tiedossa että äiti tulee kuolemaan ihan lähipäivien aikana? Joskus saattohoito voi kestää kuukausiakin. Läheisen tapauksessa kesti 3,5 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.
Jokainen suree omalla tavallaan. Jos äiti ei enää tajunnut mitään kuusta eikä maasta niin miksi olisi pitänyt jäädä viereen itkemään?
Olisi saanut jäädä ne viimeiset päivät kokematta. Kaikki se aika ennen sitä oli paljon arvokkaampaa. Kuoleman hetkellä läsnä oli minulle täysin vieras ihminen. Sen huutavan, potkivan, purevan, kiroilevan ihmisen loppu ei ollut mitenkään kaunis.
Ensinnäkin: aina, aina kannattaa olla matkavakuutus.
Itse tapauksesta vaikea sanoa mitään. Ehkä jättivät jäähyväiset jo ennen matkaa, ehkä äiti ei enää paljon ymmärtänyt. Jokainen myös suree omalla tavallaan, osa etu- tai jälkikäteen.
Ehkä mies päin vastoin suri niin paljon että ei kestänyt jäädä katsomaan miten äiti hiipuu pois, helpompi ottaa vähän etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.
Jokainen suree omalla tavallaan. Jos äiti ei enää tajunnut mitään kuusta eikä maasta niin miksi olisi pitänyt jäädä viereen itkemään?
Tajusi! Syöpä vei nopeasti mutta oli varsin järjissään reissun alkaessa.
En haluaisi omien lasteni hylkäävän minua hauraimmalla hetkellä.
Jos oma lähtöni olisi yhtä hirvittävä kuin oman äitini en haluaisi lapsiani lähellekään minua. Heillä on oikeus kauniiseen muistoon minusta. He ei ole täällä minua varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kauaa saattohoidossa, kyse parista viikosta
Omasta mielestäni tuo on todella kylmää, miten raha voi mennä edelle. Itse en pääse yli ajatuksesta. Vaikka olisi hyvästitkin jätetty, niin en vaan ymmärrä, mikään muu pakko ei ollut lähteä kuin että olisi menettänyt vähän rahaa. Senkin saa kyllä perintönä.
Keskeneräiset asiat voi puhua jo hyvissä ajoin, ja saattohoidon viimeiset hetket ovat sellaisia, että vähemmin traumoin selviääjo niitä ei tarvitse nähdä. Syyllisyyden tunteita voi tulla myöhemmin, mutta älä missään tapauksessa silloin syyllistä vielä lisää.
No ei ole olleet kovin läheisiä kun tuon teki.