Olin 3 päivää juhannusjuhlissa pariskuntien kanssa ja nyt tajuan miksi olen ikisinkku
Olin siis kolme päivää pariskuntien kanssa juhannusta viettämässä mökillä. Kyseessä lapsuuden ystäviä ja muita, rentoa menoa, en siis tuntenut itseäni ylimääräiseksi.
Olen lähemmäs kolmekymppinen, suurimman osan elämästäni halunnut olla itsekseni.
1. Minulta puuttuu sisäinen turvattomuuden tunne. Olen tuntenut aina oloni todella turvalliseksi yksin. Pariskunnat kertoivat, että parisuhde tuo heille henkistä turvaa, olo on aina turvallinen heidän seurassa ja ilman heitä, olisivat turvattomia.
2. Minulta puuttuu sisäinen hoivavietti. Naiset usein tykkäävät hoivata miehiään, joko sanallisesti "Älä rakas pala tuolla ulkona, muista se aurinkorasva". Ja jos ei muisteta, sitä mennään laittamaan miehen selkään.
3. Minulta puuttuu myös sisäinen hellyyden tarve. En kaipaa kosketusta, tai kehuja tai silittelyjä. Tuntemani naiset pitävät kosketuksesta ja esimerkiksi aamuisin on tärkeää vaihtaa vaikka hali tai suukko. Minä en kaipaa sellaista.
4. On ihanaa mennä nukkumaan yhdessä. Ihanan päivän jälkeen on ihana kömpäistä sen oman kullan viereen ja nukahtaa, ja kuunnella toisen tuhinaa. Minä laitoin patjani komeroon, ja olin maailman onnellisin, kun kukaan ei tuhise, tuhnuta tai muutakaan vieressä. Yksin nukkuminen on minulle pyhistä pyhin.
Tällaisia asioita tuli mieleen.
Kommentit (41)
Minäkin olen kuullut että se mies tuo olemassaolollaan turvaa. Itselläni ei ole minkäänlaista sisäistä turvallisuuden tunnetta joten ymmärrän tuon pointin erittäin hyvin, toisaalta se tuntuu jotenkin väärältä lähtökohdalta parisuhteeseen. Toisaalta taas on luonnollista että ihminen laumaeläimenä saa turvaa toisilta lauman jäseniltä.
Voin allekirjoittaa kaikki neljä kohtaa. Olen silti ollut tässä parisuhteessa jo 10 vuotta.
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Haaveiilu-käytännönläheisyys.
Mulle ei ole yksikään poikaystävistäni koskaan tuonut minkäänlaista turvaa, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Haaveiilu-käytännönläheisyys.
SItten on olemassa erilaiisia temperamenttipiirteitä. Ei ole haitaksi se että on tietoinen asioista koska tällöiin niihin osaa varautua ja toimia paremmin sellaisissa tilanteiissa jotka muutoin tuntuisi jotenkin epämääräisiltä tai vieraiilta eikä tiedä miteen suhtautua moiseeen.
Ap jatkaa. Usein ja tietysti miehet eivät voi vastustaa sellaisia naisia, ketkä tosiaan omaavat suuremman hoivavietin, hellyyden tarvetta ja mies pitää, kun saa pelkällä olemassaolollaan tuntemaan naisen olon turvallisiksi.
Tämä ei ole todellakaan naljailua, väittäisin, että luonnollista ja evoluutiossa tarpeellista. Eläimet toimivat niin ja kivikaudella ihmiset näin, tähän päivään asti.
Kun minulla ei ole noita kykyjä, ei tietenkään miehet minusta kiinnostu, kun minäkään en heistä.
Mun turvallisuuden tunteen rikkoi muut ihmiset, joten ihmissuhteet ei todellakaan näyttäydy ensisijaisesti turvallisina. Varsinkaan, kun lukee siihen päälle vielä palstan juttuja hirveistä parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?
Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?
Ei kai tämä aloitus nyt ollut mikään hyökkäys parisuhteita kohtaan, vaan reflektiota syistä, miksi ap ei ole kovin hanakasti suhteeseen hakeutunut. Minustakin sinkkuudessa on paljon hyvää, ja jos nykyinen suhteeni jossakin kohtaa loppuu, voisin ihan hyvin elellä yksin vaikka loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?
Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?
Kiitos kysymyksestä, arvelin, että monet tätä pohtivat. Kyseessä tosiaan minulle todella tärkeät lapsuuden ystävät, kesäolympialaisia, toistuvia nauruhepuleita, hyvää ruokaa ja muistoja. Olen tutuksi tullut myös heidän puolisoidensa kanssa ja saunaan mennään aatamin ja eevan asuissa. Kukaan ei itseään häpeile.
Tällaista toista porukkaa minulla ei ole, eikä tulisi mieleen tällaisia pariskuntajuhannuksia (missä itse ainoa sinkku) tehdä muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Haaveiilu-käytännönläheisyys.
SItten on olemassa erilaiisia temperamenttipiirteitä. Ei ole haitaksi se että on tietoinen asioista koska tällöiin niihin osaa varautua ja toimia paremmin sellaisissa tilanteiissa jotka muutoin tuntuisi jotenkin epämääräisiltä tai vieraiilta eikä tiedä miteen suhtautua moiseeen.
En tarkoiita rakastumiista vaan se että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tuossakin kun katsoo erilaisia työpaikkailmoituksia niiin eittämättä joustavuus ja sosiaalisuus vaaatimuksina ovat voimakkaasti edustettuina.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?
Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?
Jatkan vielä, että voidaan puhua kaikista asioista, mitä maa päällään kantaa. Siinä kuitenkin huomasi muutaman päivän sisällä, kun vieraskoreus katoaa, että mitä piirteitä naiset omaavat sisäsyntyisesti, ja mitä miehet. Että mikä saa ihmisen olemaan suhteessa.
Voin allekirjoittaa kaikki kohdat, vaikka olen ollut parisuhteessa 12 vuotta. En kaipaa elämääni miestä ja pärjäisin hyvin yksinkin. Uskon, että elämäni voisi olla monella tapaa jopa parempaa kuin suhteessa. No miksi sitten olen suhteessa? Mieheni on hyvä ihminen ja meillä on mukavaa yhdessä.
Kaikkien ei todellakaan tarvitse pariutua. En edes usko, että sellainen yksiavioinen suhdemuoto on oikeasti valtaosalle sopivin. Meidät on vaan opetettu siihen, että se on ihanne. Ja sen vuoksi ihmiset tuntevat mustasukkaisuutta ja tulee parisuhdekriisejä sekä pettämistä Onko sellainen omistushaluisuus edes oikeaa rakkautta? En tiedä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Haaveiilu-käytännönläheisyys.
Mielikuvitushan on korkeiin älyllinen taso mutta sekin että mielikuvitus ja luovuuskin on systemaattista tai on helpomapaa olla luova jos asetttaa rajat luovuudellle.
Muuten samat paitsi 3. Hellyyttä ja haleja kaipaan, mutta niitä saa enemmän koirilta kuin miehiltä.
T. Nykyään sinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Haaveiilu-käytännönläheisyys.
Mielikuvitushan on korkeiin älyllinen taso mutta sekin että mielikuvitus ja luovuuskin on systemaattista tai on helpomapaa olla luova jos asetttaa rajat luovuudellle.
Käytännössä se tarkoittaa sitä etttä miettii esim kun saa jutunjuonesta kiinni niin mikä on todennäköisin suraava etappi noillla ominaisuuksilla ja määreillä jotka on olemasssa eli mihin tarina etenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?
Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?Jatkan vielä, että voidaan puhua kaikista asioista, mitä maa päällään kantaa. Siinä kuitenkin huomasi muutaman päivän sisällä, kun vieraskoreus katoaa, että mitä piirteitä naiset omaavat sisäsyntyisesti, ja mitä miehet. Että mikä saa ihmisen olemaan suhteessa.
Siis "mitkä piirteet naiset omaavat sisäsyntyisesti"? Ensinnäkin käytät verbiä omata ihan väärin, opettele ensin, mitä se on oikeasti. Sen jälkeen mieti, että oikeastiko naisilla (ei kaikilla naisilla, vaan naisilla yleisesti) on jotain erityisiä sisäsyntyisiä piirteitä, jotka kaiken lisäksi saavat ilmenemismuotonsa aina samalla tavalla. Voihan se hoivavietti olla sitäkin, että menen hirvimetsälle, ei se aina ole paapomista.
Tosikiva, että sinä omasit tuollaisen juhannuksen kaikkine pohdintoineen ja kolmikymppisinä kaikesta päätellen perheetöminä ja pitkissä parisuhteissa olevina muu porukka omasi pitkän pinnan kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.
Haaveiilu-käytännönläheisyys.
SItten on olemassa erilaiisia temperamenttipiirteitä. Ei ole haitaksi se että on tietoinen asioista koska tällöiin niihin osaa varautua ja toimia paremmin sellaisissa tilanteiissa jotka muutoin tuntuisi jotenkin epämääräisiltä tai vieraiilta eikä tiedä miteen suhtautua moiseeen.
Tämä. Temperamentin lisäksi se, miten suojattua ja tuettua elämää on lapsesta asti viettänyt.
Eräs kolmekymppinen nainen, naimisissa, soittelee äitinsä kanssa päivittäin. Aina kun kotona tulee tekninen ongelma tai pieni remppatarve, eiku soitto isille. (Kyllä, hän kutsuu isäänsä isiksi.)
Kun miehensä on yhdenkin yön yli työmatkalla, hänen on pakko keksiä jotain menoa ja tekemistä kodin ulkopuolella, mieluusti yöksi pois, kun ei kestä olla yksinään. Tai ei edes ole yksin, vaan heidän taaperoikäisen lapsensa kanssa.
Onko tämä teistä epäitsenäisyyttä? Perusturvan puutetta? Tottumattomuutta olla yksin ja ns. omillaan?
Minultakin suurimmaksi osaksi puuttuu nuo ja olen silti ollut tyytyväinen yli 20 vuotta tässä suhteessa.
Mutta ei se tarkoita, että mielestäni kaikkien pitäisi pariutua. Jokainen tehköön, mikä itselle parhaaksi on