Olin 3 päivää juhannusjuhlissa pariskuntien kanssa ja nyt tajuan miksi olen ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?

Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?

Jatkan vielä, että voidaan puhua kaikista asioista, mitä maa päällään kantaa. Siinä kuitenkin huomasi muutaman päivän sisällä, kun vieraskoreus katoaa, että mitä piirteitä naiset omaavat sisäsyntyisesti, ja mitä miehet. Että mikä saa ihmisen olemaan suhteessa.

Siis "mitkä piirteet naiset omaavat sisäsyntyisesti"? Ensinnäkin käytät verbiä omata ihan väärin, opettele ensin, mitä se on oikeasti. Sen jälkeen mieti, että oikeastiko naisilla (ei kaikilla naisilla, vaan naisilla yleisesti) on jotain erityisiä sisäsyntyisiä piirteitä, jotka kaiken lisäksi saavat ilmenemismuotonsa aina samalla tavalla. Voihan se hoivavietti olla sitäkin, että menen hirvimetsälle, ei se aina ole paapomista.

Tosikiva, että sinä omasit tuollaisen juhannuksen kaikkine pohdintoineen ja kolmikymppisinä kaikesta päätellen perheetöminä ja pitkissä parisuhteissa olevina muu porukka omasi pitkän pinnan kanssasi.

Ap tässä, kiitos.

Siskoni nai oksentelevan juopon, joka käy vieraissa. Muistaa aina sanoa kuinka minunkin pitäisi ottaa mies. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.

Tää onkin jännä juttu. Minulla on yliasiallinen insinöörin mieli, mutta kun rakastun, olen pelkkää tunnetta. Insinööriys korostuu yksinollessa ja ei-romanttisessa seurassa.

Olen kaksi ääripäätä, tilanteen mukaan.

Sanomattakin selvää, etten tarvi toista luomaan turvallisuudentunnetta. Mutta en itsekään halua enkä osaa olla mikään "suojelija".

Ihastun kömpelöihin asperger-tyyppeihin.

-vanha nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.

Haaveiilu-käytännönläheisyys.

SItten on olemassa erilaiisia temperamenttipiirteitä. Ei ole haitaksi se että on tietoinen asioista koska tällöiin niihin osaa varautua ja toimia paremmin sellaisissa tilanteiissa jotka muutoin tuntuisi jotenkin epämääräisiltä tai vieraiilta eikä tiedä miteen suhtautua moiseeen.

Tämä. Temperamentin lisäksi se, miten suojattua ja tuettua elämää on lapsesta asti viettänyt.

Eräs kolmekymppinen nainen, naimisissa, soittelee äitinsä kanssa päivittäin. Aina kun kotona tulee tekninen ongelma tai pieni remppatarve, eiku soitto isille. (Kyllä, hän kutsuu isäänsä isiksi.)

Kun miehensä on yhdenkin yön yli työmatkalla, hänen on pakko keksiä jotain menoa ja tekemistä kodin ulkopuolella, mieluusti yöksi pois, kun ei kestä olla yksinään. Tai ei edes ole yksin, vaan heidän taaperoikäisen lapsensa kanssa.

Onko tämä teistä epäitsenäisyyttä? Perusturvan puutetta? Tottumattomuutta olla yksin ja ns. omillaan?

Hui hirveää, ihan isi? Järkyttävä shokki!

Iskä, isipappa, isä, jne. on kyllä ok, mutta pelkkä isi? Huh huh miten epätasapainoista!

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?

Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?

Ihme kommentti. Jollekin rivien välit kalahti kovaa.

-ap oli lapsuudenystäviensä kanssa, sosiaalisuus ei ole sama kuin parisuhteen kaipuu

-ap kertoi, että olivat puhuneet esim. turvallisuudentunteesta parisuhteessa

-ap nukkui yksinään "komerossa"

-ap:n analyysistä selviää, että kumppania rakastetaan juuri siksi, että tämä tarjoaa näitä itseltä puuttuvia elementtejä ja sopivan kohteen toteuttaa hoivaviettiä jne.

Olen itse samanlainen kuin ap, ja tullut samaan päätelmään. Miehet ihastuivat minuun (nuorempana), koska ulkonäön perusteella tekivät virhearviointeja luonteestani ja persoonastani. Olen erittäin itseohjautuva, en tarvi kannattelijaa, enkä itse koe tarvetta paapoa ketään. Miehet sitten "pettyivät", kun en ollutkaan avuton ja kädetön, eivätkä he päässeet "loistamaan" pelkällä olemassaolollaan.

En tosiaan tarvi miestä tai parisuhdetta mihinkään per se. Kyse täytyy olla sielujen sympatiasta ja todellisesta henkisestä yhteydestä kahden ihmisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jakautuvat empatia-teknisyys käyrään välille ja osoittavat rakkauttaan kukin omalla tavalllaan.

Haaveiilu-käytännönläheisyys.

SItten on olemassa erilaiisia temperamenttipiirteitä. Ei ole haitaksi se että on tietoinen asioista koska tällöiin niihin osaa varautua ja toimia paremmin sellaisissa tilanteiissa jotka muutoin tuntuisi jotenkin epämääräisiltä tai vieraiilta eikä tiedä miteen suhtautua moiseeen.

Tämä. Temperamentin lisäksi se, miten suojattua ja tuettua elämää on lapsesta asti viettänyt.

Eräs kolmekymppinen nainen, naimisissa, soittelee äitinsä kanssa päivittäin. Aina kun kotona tulee tekninen ongelma tai pieni remppatarve, eiku soitto isille. (Kyllä, hän kutsuu isäänsä isiksi.)

Kun miehensä on yhdenkin yön yli työmatkalla, hänen on pakko keksiä jotain menoa ja tekemistä kodin ulkopuolella, mieluusti yöksi pois, kun ei kestä olla yksinään. Tai ei edes ole yksin, vaan heidän taaperoikäisen lapsensa kanssa.

Onko tämä teistä epäitsenäisyyttä? Perusturvan puutetta? Tottumattomuutta olla yksin ja ns. omillaan?

Hui hirveää, ihan isi? Järkyttävä shokki!

Iskä, isipappa, isä, jne. on kyllä ok, mutta pelkkä isi? Huh huh miten epätasapainoista!

Kolahtiko? Kun tuo isi oli ainoa asia, minkä nostit esiin. Lapset käyttävät isi-muotoa, eivät aikuiset.

Entäpä muu osa kommenttiani? Ei pidä erottaa yhtä sanaa, vaan ymmärtää kokonaisuus.

-kirjoittaja

Siis sä et ole yli kolmenkymmenen vuoden kuluessa tajunnut miksi olet sinkku?

Älä kirjoita (sano) sitä mitä et oikeesti tarkoita.

Mua on aina ällöttänyt toi miehen hoivaaminen. Mun mielestä nainen on se heikompi joka kaipaa hoivaa. Olenkin yleensä vetänyt puoleeni miehiä joilla on hoivavietti, jotka haluaa auttaa mua ja järjestää asioita, jne. Ei ole myöskään yllätys että oma mieheni on loistava isä. En ole ikinä ymmärtänyt mitä joku saa miesvauvan paapomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina ällöttänyt toi miehen hoivaaminen. Mun mielestä nainen on se heikompi joka kaipaa hoivaa. Olenkin yleensä vetänyt puoleeni miehiä joilla on hoivavietti, jotka haluaa auttaa mua ja järjestää asioita, jne. Ei ole myöskään yllätys että oma mieheni on loistava isä. En ole ikinä ymmärtänyt mitä joku saa miesvauvan paapomisesta.

Vela-naiselle sopii tällainen miesvauva. Saa molemmat samassa paketissa.👌🏼

Mukavaa, että aloitukseni pointti saavutti kanssakuulijat täällä ja osa ajattelee samantyyppisiä ajatuksia myös.

Jotkut ovat eri mieltä ja saavat tietysti sitä ollakkin.

Ja voi varmasti suhde olla kaikin puolin hyvä myös, vaikka ei olisi tällainen kuvailemani mies-nainen-suhde. Ap.

Tai tarkoittaen myös muita sukupuolia, kuin mies ja nainen. Ap

Tuli vaan mieleen että onko aloittajan kaltaisilla isä ja äiti jotka vieläkin on aina turvana ja liuta sisaruksia, isovanhempia jotka liikaakin hössöttää ja auttaa vaikka ei pyydetä, puhumattakaan muista sukulaisista ja ystävistä. Mihin siinä miestä tarvitseekaan.

Siitä tulee se itsenäinen riippumattomuuden tunne?

@33 hyvä kysymys, ihan oikeasti, olen tuota miettinyt itse ja siinä varmaan on myös totuutta. Minulla on 7 läheistä sisarusta, heidän lapset, omat vanhemmat. Olen saanut kuopuksen roolissa hieman enemmän paapomista kuin isommat sisarukseni. Omat vanhemmat ovat olleet jopa liiankin avuliaita, sanoisin jopa, että karhun palveluksen verran.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kaipasit kuitenkin yhteistä juhannuksen viettoa? Kokemusteni mukaan siellä kyllä tuhisee enemmän kuin yksi ihminen ahtaissa mökkitiloissa. Miten kestit kolme päivää?

Kuulustelitko pariskuntien parisuhdemotiivit, vai miten päädyit tuohon listaan syistä miksi he ovat parisuhteessa? Yhdessäkään ei puhuttu rakkaudesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan?

Kyllä ne "rakkaudet ja arvostukset" tiedetään, lähinnä hauskoja vitsejä!

Aika hauska ketju, jossa naiset loukkaantuvat toisen naisen omatoimisuudesta. Jatkakaa!

Minulle taas parisuhde miehen kanssa merkitsee sitä turvattomuuden tunnetta. Jäänne/trauma menneestä elämästä. Nuoruus ja lapsuus ei ollut helppo vakavasti mielenterveysongelmaisen isän kanssa, jota sai pelätä. Harrastan kevyempiä suhteita. Nautin siitä, kun saan olla yksin eikä tarvitse huolehtia toisesta. Voin avata vaikka ikkunan ja kuunnella radiosta, mitä haluan ilman, että joku ryntää huoneeseen ja kertoo saavansa migreenin raittiista ilmasta ja kuinka juuri tuota musiikkia soittavat ihmiset ovat paholaisen palvojia.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen että onko aloittajan kaltaisilla isä ja äiti jotka vieläkin on aina turvana ja liuta sisaruksia, isovanhempia jotka liikaakin hössöttää ja auttaa vaikka ei pyydetä, puhumattakaan muista sukulaisista ja ystävistä. Mihin siinä miestä tarvitseekaan.

Siitä tulee se itsenäinen riippumattomuuden tunne?

Olen eri, mutta mulla ei ole läheisiä sukulaisia ja silti tykkään olla yksin. Olen ollut parisuhteessa, mutta erosin tajutessani, ettei se mulle sovi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika hauska ketju, jossa naiset loukkaantuvat toisen naisen omatoimisuudesta. Jatkakaa!

Ap ei näyttänyt loukkaantuvan siitä huomiosta että hänellä on paljon parisuhdetta korvaavia ihmissuhteita elämässään. Ei täällä kukaan yksin pärjää vaikka niin saattaa luullakin. Kannattaa katsoa itseään realistisin silmin niin oppii miten maailma pyörii.

Kolmosta lukuun ottamatta koen samoin. Nukkuminen toisen kanssa...sietämätön ajatuskin!

Samaa mieltä