Lue keskustelun säännöt.
Ostan aina mahdollisimman halvinta, oli sitten kyseessä vaate, tavara, tai huonekalu.
25.06.2022 |
Miksi tämä aiheuttaa niin paljon hämmennystä ja vihaa? Minulla nämä vaatteet kestäneet vuosia, en vaihda vaikka nukkantuu. Huonekalutkin on kestäneet hyvin, kaikki jostain Tokmannilta tai Ikeasta halvimmat. Viimeisin ostos oli aurinkolasit jotka maksoi 7,50 Tokmannilta. Minua ei vaan kiinnosta vaatteet, tavarat tai huonekalut niin paljon että maksaisin niistä yli satoja euroja, ei kai tämä paha?
Kommentit (47)
Kohta joku tulee huutaa " ET SÄ VOI TEHÄ NOIN"!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuin mun pihi isäni, halvinta aina. Itse ostan yleensä kalleinta, mihin mulla on varaa.
Kuka on hämmentynyt ja vihaa?
Ja miten tämä yleensä käy ilmi?
Kuulostat hieman vainoharhaiselta...
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä yli 20 v.
Huonekalut ovat ostettu pääasiallisesti käytettyinä Artekkkia, Muuramea jne.
Muutamia huonekaluja on tullut isäni lapsuudenkodista.
Sängyt ostetaan uutena ja sohva.
Verhot olen ostanut 90 luvulla Venäjältä, pellavaa, jotka värjäsin jne.
Pintaremontti tehtiin yli 10 v sitten putkirempan yhteydessä.
Äitini löysi vanhoja pellavapyyhkeitä, käsipyyhekokoa. Saatiin niitä. Ei tarvi ostaa niitäkään yli 10 vuoteen.
En oikein usko, että ihan vihaa aiheuttaa, mitä ihmettä :D
Osta mitä lystää. Tosin laadukkaampia vois saada samaan hintaan käytettynä jos jaksaa kiertää kirppareita ja toria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenessä konkreettisest tuo aiheuttaa hämmennystä ja vihaa, ja miten nämä hämmennys ja viha ilmenevät?
Ap taitaa olla luulotautinen. Ketään ei kiinnosta toisten Tokmanni-ostokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenessä konkreettisest tuo aiheuttaa hämmennystä ja vihaa, ja miten nämä hämmennys ja viha ilmenevät?
Mitä hiton väliä on kenenkään huonekaluilla, oli ne sitte roska-ikeaa tai artekkia sun muuta "hienoa". Itteäni aina naurattaa kun ihmiset kehuu artekeilla. Niitä ovat oolleet mun duunipaikat täynnä, korvistakin tulee tietyt mallit.
Ja sama kai se mihin päänsä kallistaa, sänky kuin sänky, ei hinta siitä parempaa...tee.
Ei ainakaan kateutta tai vihaa.
Paitsi vihaa, kaverilla on ikean keittiön tuolit, kolme kaksi metristä urheilijapoikaa, en uskalla istua kun koko ajan pelkään että ne rusahtaa rikki kun ne korstot on niillä keikkunu....huhh.
Jos vaatteet ovat nukkaantuneet, niin eihän ne silloin ole kestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa noin tehdä.
Onko se järkevää, on toinen kysymys. Usein se kaikkein eniten omia tarpeita vastaava tuote ei ole se kaikkein halvin ja silloin voi pitkällä aikavälillä säästää eniten rahaa siinä että ostaa sen vähän kalliimman ja sopivamman.
Vaikkapa vähän sinne päin tai vähän vääränkokoinen vaate jää kaappiin käyttämättä, vaikka kuinka halvalla sai.
Halpis aurinkolasit on vuodessa löystyneet sangoista ja vääntäneet.
Halvin tiskiaine kuluu kolme kertaa nopeammin kuin se vähän enemmän maksava Fairy jota tarvitsee ostaa tosi harvoin.
Ostokset ja mitä syö ja miten elää ja mitä tarjoaa muille on myös osa identiteettiä.
Jos tarjoat vieraille vain Marie-keksiä ja X-tra-kahvia niin eihän sitä samalla tavalla positiivisesti muistella kuin vaikka sitä kun toinen tarjosi hyvää itsetehtyä omenapiirakkaa.
Kaikkein pisimpään käytössä kestäneet kengätkään ei yleensä ole olleet kaupan halvimmat vaan ihan normaalihintaisia laadukkaita ja käyttötarkoitukseen hyvin valitut. Parin euron kengät on hetkessä rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä taas en. Ostan hinta/laatusuhteeltaan sopivimpia tuotteita itselleni. Tuote saa olla kalliskin, kunhan laatu on kohdillaan ja täyttää tarpeeni. Miksi ostaisin halpaa paskaa, joka palvelee vain puolittain? Parempi olla silloin ilman.
Halvimmilla ei ole mitään jälleenmyyntiarvoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halvimmilla ei ole mitään jälleenmyyntiarvoakaan.
Kuka ostaa tavaraa jotta voisi myydä sitä eteenpäin. Minä en ainakaan tuhlaisi noin rahojani. Yleensä ostan siten että lasken jäännösarvoksi 0. Jos siitä joskus vielä jotain saa niin se on vain plussaa, mutta en suunnittele ostoa että "ostanpa tämän enkä tuota toista kun myytäessä tästä saa enemmän". Tuskin saa myntihintojen erotuksen verran edes.
Vierailija kirjoitti:
minä taas en. Ostan hinta/laatusuhteeltaan sopivimpia tuotteita itselleni. Tuote saa olla kalliskin, kunhan laatu on kohdillaan ja täyttää tarpeeni. Miksi ostaisin halpaa paskaa, joka palvelee vain puolittain? Parempi olla silloin ilman.
Olenkohan tämä minä? Täysin samoilla linjoilla nimittäin mennään.
Kotoa opin, että laatu saa maksaa, koska se myös maksaa itsensä takaisin kestämällä ja pysymällä hyvänä ja vaate ryhdissään värit ja kuosi säilyen jopa vuosia.
Tietysti halpis-t-paita voi kestää, mutta itse en pysty pitämään venähtänyttä mallinsa menettänyttä haalistunutta vaatetta.
Kuitenkaan minussa ei herätä minkäänlaisia tunteita ihminen joka sellaisia suosii, kukin taaplaa tyylillään ja hyvä jos on valinnoissaan onnellinen. Mistä sinä ap. saat vainoharhaisen käsityksesi siitä että sinua vihattaisiin omien valintojesi takia? Onko sinulle joku sanonut jotain pahasti?
Mitä halpis arinkolaseihin tulee jotka mainitsit, niissä ei kuitenkaan ole varmaa takuuta että ne pitävät määräykset CE-merkinnästä huolimatta. Siksi myös ne ostan optikkoliikkeestä. Nykyiset olleet käytössä (paljon!) jo useamman vuoden täysin hyvinä.
Mutta kuten sanoin omasta puolestani saat ostaa ihan mitä haluat. Niin minäkin ostan.
Kyllä saa vihaa oikeasti jos "kulkee markettivaatteissa ja jos " kämpästäsi huomaa armotta sosiaalisen luokkasi" ja kulkee" markettihiusväreissä " jne. Nuoretkin miehet ollaan aivopesty trendipelleiksi.
Jos puolisoilla on tässä asiassa erilaiset tavat, se voi aiheuttaa hankausta. Puoliso on kotoaan oppinut, että aina ostetaan se halvin mahdollinen, laadusta viis. Pidemmän päälle tulee usein kuitenkin kalliimmaksi tai ainakin elämänlaatua heikentää.
Tv, pesukoneet, kengät ja elektroniikka kannattaa ostaa laadun mukaan.
Muulla ei ole niin väliä maksaako 5, vai 500 euroa. Kaikessa ei kannata säästää, tai tulee kalliimmaksi pitkässä juoksussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoilla on tässä asiassa erilaiset tavat, se voi aiheuttaa hankausta. Puoliso on kotoaan oppinut, että aina ostetaan se halvin mahdollinen, laadusta viis. Pidemmän päälle tulee usein kuitenkin kalliimmaksi tai ainakin elämänlaatua heikentää.
Meilläkin lapsuudenkodissa ostettiin aina halvinta kaikessa. Muulla ei ollut väliä kuin hinnalla. Aina oli kaikki rempallaan ja rikki. Riitti että oli vähän sinne päin. Rikkinäisiä ei jaksettu edes yrittää korjata, vaan ostettiin tilalle uusi rihkama ja voi sitä riemua, jos se uusi saatiin vielä halvemmalla kuin edellinen romu.
Opin tästä käänteisesti sen, ettei halvinta kannata ostaa. Säästää mieluummin ja ostaa tavaran, jossa laatu parempi.
Kenelle tästä tulee vihan ja hämmennyksen tunteita?