onko teillä kaksi aikuista

Tosin meillä ei jaeta kotitöitä ap:n kuvaamalla tavalla tasan puoliksi, vaan enemmän kummankin luonteelle paremmin sopivasti.



Meillä hommat menee jotakuinkin niin että mies käy kaupassa, minä laitan ruokaa (mies laittaa ruokaa tarvittaessa, mutta mä tykkään kokata ja mies rakastaa mun laittamaa ruokaa :), mies siivoaa ja minä pesen pyykkiä, yhdessä hoidetaan ja kasvatetaan lapsia minkä keretään (meillä on neljä alle 8-vuotiasta, joten niissä riittää vielä hoidettavaa aika tavalla), mies vastaa talon teknisistä asioita ja kunnossapidosta kun minä taas vastaan perheen terveydenhuollosta (että neuvola-ajat on varattu jne.)- tosin kyllä minäkin vaihdan lamput ja sulakkeet samoin kun mies vie lapsia neuvolaan.



Sama kai se on, kuka minkäkin homman tekee kunhan kaikki kotityöt ja vastuu perhe-elämän organisoinnista eivät kaadu kaikki yhden ihmisen niskaan? Näinhän se valitettavan monessa perheessä menee, että yksi ihminen pyörittää koko perheen arke- ja sitten kun se raja tulee vastaan seuraukset on yleensä ikävät...

kotitöitä,lapsien kanssa yms. olemme oikeasti onnellisia ja viihdymme hyvin yhdessä. Niin vapaalla kuin arjessakin.

ja kyselen enemmän kommentteja. Tosiaan tuo kirjoitukseni oli jokseenkin kiukkuisena tehty, mutta kiukun laannuttua olo on silti sama. Vois sanoa että kahden pienen lapsen, omakotitalon, työn ja yhden "aikuisen lapsen" hoito käy voimille ja kohta on mitta täynnä. Pian ollaan siinä tilanteessa, että minä lähden ja tätä haluan välttää lastenkin takia viimeiseen asti. Ei tehdä enää mitään yhdessä eikä edes viihdytä toistemme seurassa. Minä olen kadottanut kaiken kunnioituksen puolisoani kohtaan.

Et kyllä kysellyt neuvoja, mutta minusta tuntuu, että omalta osaltasi mahdollistat miehesi laiskottelun. Aloita jostain, vaikkapa pyykkäämisestä, ja lakkaa kategorisesti pesemästä, silittämästä, viikkaamasta hänen pyykkejään, vaihtamasta hänen lakanoitaan tms. jos nämä ovat tähän asti olleet sinun kontollasi.



Meilläkään eivät työt jakaudu tasan 50/50 niin, että kumpikin tekisi tasan puolet jostakin työstä. Näin varmaan on monessakin perheessä - ruuanlaitto on enemmän perheen toisen vanhemman vastuulla, pyykkäys taas toisen. Omat, jossain määrin luonnostaan tulevat vastuualueet selkeyttävät työnjakoa.



Yksi selkeä esimerkki "luonnostaan lankeavasta" työnjaosta perheessämme on silitys: minä en pidä silittämisestä enkä itse sen vuoksi käytä silitettäviä vaatteita (ehkä joskus kerran vuodessa jossain juhlissa), mieheni puolestaan käyttää töissään kauluspaitoja lähes päivittäin. En siis silitä käytännössä koskaan mitään - joulupöytäliinat tai verhot ehkä nyt ovat poikkeus tästä. Mieheni silittää itse omat paitansa ja tämä on ollut ihan itsestäänselvää alusta asti - itse hän silitti paitansa myös sinkkuaikoinaan, joten eipä tullut varmaan kummallekaan meistä mieleen, että minun pitäisi ruveta hänelle paidansilittäjäksi.

Kyllästyttää, kun saa jatkuvasti neuvoa miehelle asioita, jotka koululainenkin osaa. Neuvomisen lopetin ja nyt saan sitten tehdä kaiken itse.

Jatkoa vielä edelliseen: laadi kirjalliset ohjeet, niin ei tarvitse jankata. Esim. jos miehesi ei "osaa" lajitella pyykkiä tai käyttää pyykinpesukonetta, laadi pesukoneen viereen ohjeet, joilla sekä se lapsi että tumpelo mies osaa lajitella vaatteensa ja pestä ne. Sen jälkeen ei voi vedota siihen, ettei osaa. Jos pilaa itse vaatteensa, niin oma on häpeänsä.

Luulin ensin että olet minä, mutta meillä on vain kolme lasta. Samat systeemit toimii meillä.

Luulen että yksi tärkeä syy siihen, että hommat jakautuvat luontevasti meille molemmille on, että molemmat asuivat yksin ennenkuin muutimme yhteen. Useinhan juuri miehet muuttavat naisen luota naisen luo. Olemme joskus vitsailleetkin siitä, että "annamme" tyttäremme vain sellaiselle miehelle joka on elänyt itsenäisesti omassa huushollissaan :)

Olimme myös "jo" kolmikymppisiä kun muutimme yhteen ja perustimme perheen.

Tosin meillä ei jaeta kotitöitä ap:n kuvaamalla tavalla tasan puoliksi, vaan enemmän kummankin luonteelle paremmin sopivasti. Meillä hommat menee jotakuinkin niin että mies käy kaupassa, minä laitan ruokaa (mies laittaa ruokaa tarvittaessa, mutta mä tykkään kokata ja mies rakastaa mun laittamaa ruokaa :), mies siivoaa ja minä pesen pyykkiä, yhdessä hoidetaan ja kasvatetaan lapsia minkä keretään (meillä on neljä alle 8-vuotiasta, joten niissä riittää vielä hoidettavaa aika tavalla), mies vastaa talon teknisistä asioita ja kunnossapidosta kun minä taas vastaan perheen terveydenhuollosta (että neuvola-ajat on varattu jne.)- tosin kyllä minäkin vaihdan lamput ja sulakkeet samoin kun mies vie lapsia neuvolaan. Sama kai se on, kuka minkäkin homman tekee kunhan kaikki kotityöt ja vastuu perhe-elämän organisoinnista eivät kaadu kaikki yhden ihmisen niskaan? Näinhän se valitettavan monessa perheessä menee, että yksi ihminen pyörittää koko perheen arke- ja sitten kun se raja tulee vastaan seuraukset on yleensä ikävät...

Mutta mitä voisi tehdä, jos toinen ei itse ymmärrä asiaa ja halua muuttaa toimintaansa?

Itse tein ennen lapsia suurimman soan kotitöistä enkä sitä pitänyt kovin haastavava. Töihin meno ekan äitiysloman jälkeen pelotti, kun olin hoitanut kodin suvereenisti ja mies oli saanut olla vain ulkotöiden hoitajana+ ruuanlaittajana.

Onneksi meillä tilanne oli se että mun lähtiessä töihin mies jäi lapsen kanssa kotiin suurimmaksi osaksi päivistä. Vähitellen mies alkoi hyvin omaehtoisesti tehdä kotitöitä ja minä tietoisesti en ikinä häntä ohjeistanut tai neuvonut, kertonut mitä mun mielestä pitäisi tehdä.



Nykyisin mies yleensä kokkaa, molemmat pestään pyykkiä, ladataan tiskikonetta, ja huolehditaan yleisestä siisteydestä. Minä teen viikkosiivoukset (mies tosin yleensä auttaa) ja mies hoitaa ulkohommat. Molemmat ollaan tilanteeseen tyytyväisiä. Mulle on törkeää että kun tulen töistä nikin kotihommia on jo tehty ja ruoka valmiina, ei itsellä pinna kiristy



Tämä on varmaan auttanut siihen että keskinäinen tykkääminen ja kunnioitus on säilynyt ja paljon vietetään vapaa-aikaa perheenä ja yhdessä.

Vika on siinä, että ollaan nuorena menty yhteen ja käytännössä ei olla asuttu omillamme juuri lainkaan. Mies ei ole siis ikinä edes osannut siivota, pyykätä, laittaa ruokaa yms. Tilanne vaan paheni minun äitiyslomieni ja hoitovapaideni aikana, koska tietenkin tein kaiken, koska olin myös kotona. Lapset on vielä pieniä, joten heistä ei juuri apua ole, mutta mukaan koitan ottaa sekoittamaan pakkaa. Luultavammin olisin aika tyytyväinen, jos mies hoitaisi ne ns. miesten työt eli auton, pihan, korjaukset jne., mut sehän tässä korpeaakin, että saan tehdä vielä kaikki nuokin. Jos en tee, on joka paikka rempallaan. Autoon en tosin koske, mut se onkin aina ihan likainen. Mä ehdottomasti mahdollista tämän! Musta on lähinnä lapsellista olla pesemättä toisen pyykkejä, koska konetta kuitenkin pyöritän päivittäin. Toisaalta pitäis ehkä jotain tehdä. Paidat silitin. Sen lopetin, koska olin vauvojen kanssa niin kädet täynnä, etten saanut millään enää pidettyä järjestystä yllä. Seuraus on se, että kauluspaidat lojuu mytyssä kaapissa silittämättöminä. Lisäksi palkkasin siivoojan, koska lapset veivät kaiken aikani. Nyt yritän taas pärjätä itse, koska lapsetkin ovat jo hieman isompia. Luulen, että tämä ei tule muuttumaan. Mun ois siis opittava hyväksymään asia tai lähdettävä. Kertokaan nyt vielä niitä neuvoja!

Mä ehdottomasti mahdollista tämän! Musta on lähinnä lapsellista olla pesemättä toisen pyykkejä, koska konetta kuitenkin pyöritän päivittäin. Toisaalta pitäis ehkä jotain tehdä. Paidat silitin. Sen lopetin, koska olin vauvojen kanssa niin kädet täynnä, etten saanut millään enää pidettyä järjestystä yllä. Seuraus on se, että kauluspaidat lojuu mytyssä kaapissa silittämättöminä.

Ymmärrän, että tuntuu lapselliselta olla pesemättä toisen pyykkejä, jos ne tavallaan "menee siinä samalla". Mutta viestisi perusteella haluat kuitenkin muutosta.

Mieti, mitkä työt voit jättää tekemättä ilman, että ne haittaavat sinua. Ja sitten opettelet jättämään ne tekemättä - ja niin, ettei se vaivaa sinua. Selvästi mm. kauluspaitojen silittäminen on ollut tarpeetonta, jos ne voivat kerran jäädä lojumaan silittämättöminä kaappiin, eikä kukaan niitä kaipaa.

Haluat vähentää omaa työtaakkaasi, joten kaikki turhat työt pois vain!

Jos siivous on vain omalla kontollasi, päätä, mitkä tilat siivoat ja mitä et. Kuuluuko miehesi siihen ihmisryhmään, joka ripottelee sotkuja ympäriinsä (vaatteita, lehtiä, likaisia astioita, mitä vain), eikä korjaa omia jälkiään? Päätä, että pidät esim. olohuoneen siistinä, ja kaikki sinne levälleen jäävä roudataan jonnekin pois silmistä sopivan ajan kuluttua. Et siis kerää likaisia vaatteita pyykkikoriin ja sieltä taas pyykkiin jne. vaan johonkin sopivaan paikkaan, jossa ne ovat miehen tiellä ja hänen vastuullaan setviä - jos aikoo.

Voisiko tällainen toimia teillä?