Lue keskustelun säännöt.
Etävanhempi sooloilee
Vierailija
24.06.2022 |
Tämä on ihka ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen kerta kun kirjoittelen millekkään palstoille mitään.
Eräs asia vaan on alkanut mietityttämään ja haluaisin useamman mielipiteen asialle. Tämä ei ehkä ole oikea foorumi saada asiallisia vastauksia, mutta olen hyvä suodattamaan niitä ja jättämään asiattomuudet omaan arvoonsa.
Aina sanotaan, että lapsen edun vuoksi eronneiden vanhempien kuuluisi olla lojaaleja toisilleen. Mutta jos toinen vanhempi esim. mollaa törkeästi muita ihmisia, puhuu rasistisesti, toimii omien mielihalujensa ja aikataulujensa mukaan muuttamalla lennosta toisen vanhmman suunitelmia esim. ottamalla lapsen mukaansa reissuilleen , mollaa lapsen kuullen muille toista vanhempaa, puhuu törkeästi muista ihmisistä, luistaa aikatauluista jne.
Kuinka kauan pitää olla lojaali lapsen edun nimissä? Minulla on huono omatunto, koska olen sanonut lapselleni, että isä toimii väärin. Lapsi ei selvästi tykkää, että mollaan toista vanhempaa, mutta olen kokenut että tämä on ainoa vaihtoehto. Minun on pakko kertoa, että toinen toimii väärin, ettei lapselle ole tullut kuva, että toiminta on ok.
Ymmärrän hyvin, että vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä, eronneinakin, mutta mitä itse olette tehneet jos toinen on sooloillut ja käyttäytynyt todella epäeettisesti?
Kommentit (6)
Sinulle eu kuulu mikään mittä toinen vanhempi sanoo, mutta teidän tekemiä sopimuksia on noudatettava eikä voi sooloilla. Kaikki tuollainen sovitusta poikkeaminen kuuluu lapselle ja lapsen on hyväkin tietää miten asioiden pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meillä ole mitään sopimuksia "mitä toinen saa sanoa", mutta jos olen kuullut, että isä puhuu tosi törkeäsi muista ihmisistä, niin olen joutunut sanomaan lapselle että on väärin puhua noin. Tai väärin toimia, kuten hän on saattanut toimia.
Pointti on se, että miten pitkälle tämä yleisesti puhuttu vanhempien välinen loojaalisuus on mahdollista viedä, että lapsen etu ei kärsisi.
Lapsen edun mukaista ei ole joutua vanhempiensa riitojen väliin. Jossa vuorotellen haukutaan isäs sitä ja isäs tätä tai vastaavaa äidistä.
Äitini harrasti tuota, kuten myös tätä... olet kuin isäs.
Riitaisa avioliitto, joka päätyi eläkeiässä asumuseroon.
Vieläkin isäni kuoleman jälkeen äiti jaksaa haukkua isääni. Välni äitiini ovat erittäin etäiset. Isä ei haukkunut äitiä koskaan.
Lapsi on syytön eroonne, kuten hän on myös syytön liittoonne ja syntymäänsä.
Surullista on, jos lapsi joutuu kuulemaan oman vanhempansa mollaamista, koska lapsihan on 50-prosenttisesti mollatun jälkeläinen. Oma äiti tai isä haukkuu siis samalla lasta. Ei ihme, että on niin paljon huonovointisuutta, kun jo lapsuudessa ihminen saa moskaa niskaan lähimmältään.
Aivan, on surullista, mutta jos lapsesi toine vanhempi haukkuu esim. lapsen kavereiden vanhempia, käyttää rasistisia ilmaisuja ym. miten pitkälle näitä asioita voi kuunnella sanomatta lapselle, että toinen vanhempi on väärässä!! Tätä kysynkin teiltä. Minä en halua ketään mollata, mutta tunnen velvollisuudekeni kertoa lapselle että se ei ole ok eikä mitenkään hyvksyttävää käyttäytyä näin.
Kyllähän jossain kohtaa mene raja. Ei tarvi loputtomiin hyssytellä ja hyväksyä kaikkea lapsen edessä. Johan lapsikin siinä kasvaa kieroon, eikä enää osaa tulkita omiakaan tuntemuksiaan. Niitä sitten terapiassa käsitellään aikuisena.
Ensinnäkin minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Minusta se on tärkein pointti nyt, ennenkuin alat saamaan vastauksia. Nimittäin lapsen ikä on se tärkein tekijä tässä,