Mieheni ei puolusta minua äidilleen

Kun minä menin kihloihin anopin pojan kanssa. kun hän tiedosti sen hän ei onnitellut, löi vaan oven kiinni perässään.

Todella perseestä, ettei aikuinen mies kehtaa puolustaa omaa vaimoaan äidilleen, joka on selvästi tässä asiassa väärässä.



Ei kait se auta kuin sun puhua miehellesi asiasta, että kuinka asia vaivaa sinua. Tai sitten vaan nielet tunteesi ja menet noiden puheluiden ajaksi vaikka toiseen huoneeseen tai ulos. Siinä ne vaihtoehdot oikeastaan on.

Ei voi mies noin käyttäytyä.

Etkö voisi sanoa miehelle, että sanoisi äidilleen, että ei halua kuulla hänen haukkuvan vaimoaan?

Ihan sairashan tuo ihminen on.



Miehesi on viisas kun ei aloita riitaa sairaan ihmisen kanssa. Eihän se oikeasti tule ikinä muuttumaan, miksi siis hukata elämä riitelyyn. Pari kertaa vuodessa voi ihan hyvin tavata ja pitää hymyä naamalla, vaikka tulis paskaa niskaan.

Omakin anoppini on joskus minua miehelleni haukkunut, mies on tulistunut ihan kunnolla. Hän ei haukkuja perheestään kuuntele ja onkin äidillensä sanonut, ettei ole vaikea valita äitinsä ja perheensä väliltä.

Hetkeäkään en katselisi moista.

äitini haukkua miestäni? En todellakaan. Joten en sietäisi mieheltäkään sellaista.

Ihan sairashan tuo ihminen on. Miehesi on viisas kun ei aloita riitaa sairaan ihmisen kanssa. Eihän se oikeasti tule ikinä muuttumaan, miksi siis hukata elämä riitelyyn. Pari kertaa vuodessa voi ihan hyvin tavata ja pitää hymyä naamalla, vaikka tulis paskaa niskaan.

Tuo tilanne vaatii aikuista ihmistä ja onneksi miehesi vaikuttaa siltä.

omanarvontuntoanne. Sääliksi käy, jos tuollaisessakin asiassa tarvitaan miehen pelastusta. Ei kai nyt hyvänen aika, isä ala turhaan tappelemaan äitinsä kanssa. Tää on tätä ihan ikuista taistelua ykköspaikasta miehen sydämessä. Sairasta molemmilta osapuolilta.

Olenkin tähän asti aina yrittänyt vaan kestää, kun anoppi on mitä on. Mutta nyt on alkanut mitta täyttyä, kun ne ilkeydet on jo tosi törkeätä luokkaa.

Ennen haukkui poikaansa, mutta kun huomasi, että poikansa ei enää välitä niistä sanoista, siirtyi täysillä minun haukkumiseen.

samanlaista haukkumista - paitsi silloinen anoppini haukkui minua suoraan päin naamaa. Tai no, ei suoraan mutta todella ymmärrettävillä vihjauksilla. Minä kestin hiljaisena, yritin miellyttää yhä enemmän. Mieheni ei puolustanut minua.



3,5v sitten kyllästyin. Jätin mieheni suureksi osaksi äitinsä takia. Muita syitä mm. se, että me olemme niin erilaisia. Yritin olla koko ajan joku muu, kuin olen.



Nyt olen ollut 3v ihanan miehen kanssa. Äitinsä (ja isänsä) ovat superihania ihmisiä - kuten poikansakin. Olin jo unohtanut, millainen ex-anoppini oli, mutta hän meni käymään äitini luona - ja taas haukkui minua ja ratkaisujani. Mä olen oikeasti siis tosi kiltti, alistun helposti kynnysmatoksi - mutta onneksi nykyiset ihmissuhteeni ovat "minua nostavia", eli enää minun ei tarvitse "kynnysmattona" olla....



Onneksi minun ei tarvitse pahemmin olla ex-anopin kanssa tekemisissä! Eksäni, poikani isä, on kasvanut aikuiseksi ja hänen kanssaan meillä on nykyisin tosi hyvät välit :)

Jos nimittäin haluaa pysyä väleissä äitinsä kanssa. Toisaalta voi kysyä, miksi hänen pitäisi pitää äitiinsä yhteyttä. Kun ihminen on luonnehäiriöinen sairas yksilö, on vain luonnollista ottaa häneen etäisyyttä.



Minulla on ihan samanlainen anoppi, puhuu aina pahaa toisista ihmisistä. Meillä viimeinen pisara oli se, kun anoppi haukkui minut miehelleni. Mieheni otti sen henkilökohtaisena loukkauksena ja katkaisi välit äitiinsä, todennäköisesti loppuiäkseen. Mieheni sanoo, että antaa asian olla, jos äitinsä esittää anteeksipyynnön. Sitä on kuitenkin turha tältä ihmiseltä odottaa, joten nyt meidän lapsilla ei ole sitä ainoatakaan mummia :(



Miksi toisista tulee etikkaa vanhetessaan?

Miehen äiti tosin on kuollut miehen ollessa pieni, joten miehen sisko on hänelle kuin äiti ja mulle anoppi. Miehellä on siskon kanssa todella hyvät välit ja he seisovat aina toistensa tekemisten ja sanomisten takana vaikkeivät aina ymmärtäisinkään toistensa tarkoitusta, mutta ovat lojaaleja toisilleen silti. Mies on alusta asti sanonut ettei tule koskaan puolustamaan mua siskolleen vaan saamme keskenämme hoitaa välimme. Mitään isompaa riitaa tai haukkumista ei välilemme todennäköisesti koskaan tule, koska miehen siskon hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja kunnioittaa veljensä valintaa vaimon suhteen. Mutta jos kuitenkin "anoppini" alkaa mua haukkumaan, ei mies ala mua puolustelemaan.

Itsekin olen sellainen liian kiltti ihminen. Sen takia kai olenkin näin kauan jaksanut katsella tätä tilannetta. Mutta en vaan pysty aina ajattelemaan järkevästi, että ihminen on sairas, kun musta tuntuu, että mun itsetunto poljetaan lyttyyn.



Ne tilanteet, kun mieheni vain kuuntelee äitiään eikä puolusta minua, saa minut tuntemaan että mieheni ei arvosta minua.



t. ap

kuunnella äitinsä puheita hiljaa ja pysyä yhteyksissä tai sanoa vastaan, jolloin välit menee poikki. Minusta on ihan ymmärrettävää että hän haluaa pysyä edes jotenkin kontaktissa äitiinsä ja siksi en alkaisi vaatia, että hän ryhtyy riitelemään tästä asiasta. Mutta eikö hän voisi sanoa äidilleen, että ei halua puhua sinusta ollenkaan? Vaihtaisi vaikka aihetta heti, kun äiti alkaa puhua sinusta pahaa?



Sinunhan ei tarvii anopista välittää mitään. Et vaan lähde sinne kylään, jos anoppi haukuu sinua kerta sielläkin etkä kuuntele hänen puheluitaan. Älä tuhlaa omaa energiaasi tuollaiseen ihmiseen, vaan yritä suhtautua samoin kuin miehesi. Antaa vanhan sairaan ihmisen meuhkata.

Johanna tukiaisen hurja keskustelu on julkaistu osoitteessa www.muskleforum.com , kohdassa haastattelut. Viestiketjun viimeisimmillä sivuilla. Liikemiehiä ovat viidyttämässä ja kirjeestä ei jää epäselväksi mikä on kauppatavarana ;) Jos et näe suoraan kirjettä, niin rekisteröityminen kestää minuutin. Kirjettä ei voi siirtää tänne koska sitä ei pysty kopioimaan. Katso ihmeessä!! Hyvää juttua johannasta.

kuunnella äitinsä puheita hiljaa ja pysyä yhteyksissä tai sanoa vastaan, jolloin välit menee poikki. Minusta on ihan ymmärrettävää että hän haluaa pysyä edes jotenkin kontaktissa äitiinsä ja siksi en alkaisi vaatia, että hän ryhtyy riitelemään tästä asiasta. Mutta eikö hän voisi sanoa äidilleen, että ei halua puhua sinusta ollenkaan? Vaihtaisi vaikka aihetta heti, kun äiti alkaa puhua sinusta pahaa?

Sinunhan ei tarvii anopista välittää mitään. Et vaan lähde sinne kylään, jos anoppi haukuu sinua kerta sielläkin etkä kuuntele hänen puheluitaan. Älä tuhlaa omaa energiaasi tuollaiseen ihmiseen, vaan yritä suhtautua samoin kuin miehesi. Antaa vanhan sairaan ihmisen meuhkata.

Minustakin miehesi voisi olla kokonaan puhumatta sinusta äitinsä kanssa jos vaan saa sen vältettyä. Tuskin hän nyt kuitenkaan haluaa kokonaan rikkoa välinsä äitiinsä.

Ihan sairashan tuo ihminen on. Miehesi on viisas kun ei aloita riitaa sairaan ihmisen kanssa. Eihän se oikeasti tule ikinä muuttumaan, miksi siis hukata elämä riitelyyn. Pari kertaa vuodessa voi ihan hyvin tavata ja pitää hymyä naamalla, vaikka tulis paskaa niskaan.

Vaikka anoppisi olisi kuinka sairas hyvänsä, ei se oikeuta häntä polkemaan muita ihmisiä lyttyyn. Joten tuota paskaa ei todellakaan tarvitse ottaa niskaan. Tilanne on kyllä tosi hankala, tiedän sen omakohtaisesta kokemuksesta. Jos oma anoppini vielä eläisi en luultavasti olisi enää mieheni kanssa yhdessä. Sen verran hän meidän elämää hankaloitti. Hänen eläessään meillä oli anopin takia vähän väliä jotain riitoja. Mieheni ei voinut hyväksyä yhtään, että arvostelen hänen rakasta äitiään. Lopulta päädyttiin siihen ratkaisuun, että hän kävi usein yksinään vanhempiensa luona kylässä. Tämä järjestely toimi tosi hyvin niin pitkään kun anoppi vielä eli. Appiukon kanssa ei ole ikinä ollut samanlaista ongelmaa ja nyt kaikkien välit ovat hyvät.

Tsemppiä ja toivottavasti jokin ratkaisu löytyy. Minun mielestä sinulla ei ole mitään velvollisuutta toimia anoppisi likaämpärinä vain sen vuoksi, että anoppiasi jokin asia pännii ja hän on hankala ihminen. Mikä oikeutus hänellä on olla hankala? Miksei hänen muka tarvitse niellä ikinä mitään asioita ja opetella tulemaan muiden ihmisten kanssa toimeen? Hänellä on ihan samanlainen velvollisuus saada teidän suhteenne toimimaan kuin sinullakin. Jos ei se toimi nyt niin ei se ole sinun vikasi.

Minusta kuitenkin tuntuu, että jos oma äitini haukkuisi miestäni, en suostuisi sitä hiljaa kuuntelemaan.

on ihan samanlainen sukulaistäti. Haukkuu aina kaikkia ja ihmettelee kun kukaan ei tule käymään eikä huomioi häntä. Ei kyllä itse huomioi ketään minään merkkipäivänä tai muutoinkaan.



Minä sekä mies sanotaan aina että emme tiedä tästä asiasta mitään emmekä halua sekaantua riitaan,josta emme tiedä. Ehkä pakoilua, mutta näin pidämme yhteyttä tähän sisältä hyvin yksinäiseen vanhukseen ja kuitenkin säilytämme rajamme.



Minä vaatisin tilanteessasi mieheltä vähintään sen, että hän sanoo ettei halua moista puhetta vaimostaan kuunnella. Keskusteluun ei tarvitse mennä eikä sairaan kanssa alkaa riidellä, mutta ei tarvitse myöskään passiivisesti osallistua.