Voiko tätä teidän mielestä verrata yhdessä asumiseen? Päätettiin testata minkälaista olisi asua poikaystävän kanssa yhdessä
Me ollaan vuoroviikoin poikaystävän ja mun luona. Nukutaan kaikki yöt yhdessä (lukuun ottamatta esim. toisen työmatkoja, kaveriporukan reissuja tms.), jaetaan kotityöt ja ruuanlaitto puoliksi, käydään yhdessä ruokakaupassa yms. Tosin jos ollaan omien ystävien kanssa tai tarvitaan omaa aikaa niin toinen saattaa lähteä omalle asunnolleen illaksi (maksimissaan muutamana iltana viikossa tehdään näin). Meillä on siis pienet yksiöt, joten tila saattaa välillä käydä ahtaaksi.
Kommentit (11)
Ei, kun olette aika paljon omissa asunnoissa kuitenkin.
Totta enkä sanokaan että tämä olisi yhdessä asumista, mutta voisiko tätä verrata jollain tasolla siihen? Eri asia mielestäni myös asua yksiössä yhdessä kuin tilavassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun olette aika paljon omissa asunnoissa kuitenkin.
Onko se paljon omissa asunnoissa erillään oloa jos sitä on yhteensä n. 6-8h viikossa?
Kyllä tuollainen vaihe on hyvä olla ennen yhteisasumista. Helpompi jättää sitten se yhteinen asunto kokonaan väliin, jos jo tuossa vaiheessa alkaa ärsyttää. Mielestäni toimitte fiksusti.
Sitä yhdessä asumistakin kannattaa sitten miettiä myös ihan omista lähtökohdista, eikä vain olettaa että se on jokaisessa parisuhteessa automaatio, koska niin on ollut tapana olettaa.
Ei voi koska jos asuisitte yhdessä teillä säästyisi enemmän rahaa kaikkeen kivaan jne. Yhdessä kaupassakäynnit ei musta liity tuohon asumismuotoon mitenkään. Sit noi kaverihommat kyllä yhdessä asuessa menis niin, että niitä näkisitte tietysti vain yhdessä asunnossa jos olisi yksi asunto. Tosin miksei viisi olla kaksikin...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollainen vaihe on hyvä olla ennen yhteisasumista. Helpompi jättää sitten se yhteinen asunto kokonaan väliin, jos jo tuossa vaiheessa alkaa ärsyttää. Mielestäni toimitte fiksusti.
Sitä yhdessä asumistakin kannattaa sitten miettiä myös ihan omista lähtökohdista, eikä vain olettaa että se on jokaisessa parisuhteessa automaatio, koska niin on ollut tapana olettaa.
Kiitos viestistäsi! Hyvä pointti että yhdessä asuminen ei ole pakollinen asia, henk.kohtaisesti pidän kuitenkin ajatuksesta ja olenkin asunut nuorempana kaksi vuotta yhdessä ex-kumppanin kanssa.
On kuitenkin mielentilallisesti ihan eri juttu tietää että pääsee omaan asuntoon "pakoon" kuin olla oikeasti kimpassa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Totta enkä sanokaan että tämä olisi yhdessä asumista, mutta voisiko tätä verrata jollain tasolla siihen? Eri asia mielestäni myös asua yksiössä yhdessä kuin tilavassa asunnossa.
No se on tosi, että neliöiden määrä vaikuttaa parisuhteeseen, ainakin meillä! Asuttiin eka rivarissa (62 neliötä) ja kyllä siinä 12 vuodessa ehti monta kertaa kyllästyä toisen naamaan ja arki oli välillä haastavaa. Esim halusin mennä aiemmin nukkumaan, mutta pienessä asunnossa toisen touhut kuului makkariin. Aamulla taas en voinut kovasti touhuilla omiani, koska mies nukkui vielä. Nyt on ok-talo ja 162 neliötä. Paljon helpompaa, kun toisen projektit ei vie kaikkea tilaa, saa nukkua rauhassa ja aina löytyy sopiva soppi omille puuhille. Ollaan myös rennompia täällä, koska on tilaa sekä sisällä että naapureihin nähden. Oma tupa, oma lupa ja varsinkin se rauha!
Siis noinhan juuri kannattaa toimia. Viettää paljon aikaa yhdessä ja nähdä, miten homma sujuu. Sitoutua avoliittoon vasta, kun on ollut yhdessä riittävän pitkään ja on nähnyt puolin ja toisin, millaista elämä yhdessä on; halutaanko kodilta samanlainen siisteystaso; miten jaetaan kotityöt; miten suhtaudutaan vieraisiin/yllätysvieraisiin; mitä kotona saa tai ei saa tehdä jne jne.
Paljon viisaampaa viettää tuolla tavalla yhdessä aikaa ensin pari-kolme vuotta ja sitten vasta sitoutua avoliittoon kuin sännätä siihen jo nyt.
Miksi pitäisi puhua yhdessä asumisesta. Jos systeemi toimii teille, ei muiden mielipiteistä kannata välittää.
No ei voi. Siinä yhdessäasumisessa ei voi lähteä pakoon omalle kämpälle, vaan on pakko sietää toista ja tämän kavereita kodissaan. En suosittele!