Miksi olet parisuhteessa?

Haluan perheen ja lapsia. Mies on myös tosi hyvä, joten ehkä seurustelisin hänen kanssaan myös ilman perhehaaveita. Parisuhteilla on kuitenkin aina joku maaginen kyky vetää lapsuuden haavoja auki että en tiedä olisiko minulla ollut riittävästi halua olla yhdessä selvitäkseni näistä haasteista jos minulla ei olisi tuota tulevaisuuden unelmaa.

Olin vapaaehtoisesti sinkku kunnes tapasin kyseisen miehen melkein 30 vuotiaana. 

Koska haluan, minusta on mukavaa elää yhdessä toisen ihmisen kanssa ja jakaa arkea. Tykkään asua maalla, ja täällä olisi aika haastavaa selvitä kaikesta yksin. Minusta on myös mukava, että perheemme on ehjä ja lapsilla on vanhemmat yhdessä ja yksi koti. On kiva pötkähtää joka ilta oman kullan viereen. Ja tärkeimpänä, mieheni on sellainen ihminen, jonka ansiosta minun maailmani on parempi paikka elää ja jonka ansiosta minäkin olen pikkuisen parempi ihminen.

Kiitos hyvistä vastauksista.

Itse olen 35v nainen, minulla on yksi lapsi. Olen ollut kerran elämässäni parisuhteessa, se ei ollut pitkä (pari vuotta) ja erosta on viisi vuotta. Lapsen isän kanssa en ole ollut suhteessa.

En koe tarvetta "hakea/hankkia/etsiä" kumppania joten en ole niin tehnytkään. Mietin vain että mikä "vika" minussa on kun ei kiinnosta.

Mun mies on mun paras ystävä ja koen, että ollaan jotenkin kasvettu yhteen kun koko aikuisikäni olen ollut hänen kanssaan 19 v lähtien. On meillä omat persoonat ja jutut tietysti, mutta on älyttömän tärkeä ihmissuhde mulle. Mun mies on myös tosi komea ja tykkään mennä nukkumaan ja herätä komean miehen vierestä ja seksi toimii. On myös hauska ja luotettava, joskus virkistävän oikukas, hyvä isä ja paljon muuta mielenkiintoista, että mielelläni olen parisuhteessa. Hyvä suhde antaa musta paljon molempien elämiin.

Koska satuin rakastumaan ja hänkin minuun. Yhdessä on kiva tehdä asioita ja jakaa juttuja. Ei asuta yhdessä, katsotaan miten tulevaisuudessa.

Olin pitkään ikisinkku, joten kokemusta on itse asiassa enemmän yksinolosta kuin parisuhteesta.