Onko elämäsi sellaista kuin suunnittelit?
Eli oliko sinulla parikymppisenä selvä visio siitä minkälaista elämäsi tulee olemaan? Jos oli niin onko se toteutunut suunnitelmien mukaan vai mennyt ihan eri suuntaan?
Omastani sen verran ettei kaikki ole mennyt niinkuin Strömssöössä mutta ei eletty kaduta.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Olin melko varma, etten elä yli kolmelymppiseksi ja nyt olen yli neljäkymmentä. Mulla on kaikki mitä ihminen tarvitsee, joten hyvin kai se sitten meni.
Sanoin muutama vuosi sitten etten elä 50 vuotiaaksi. Muutama vuosi vielä.
Harmittaa, että jäi yhteen lapseen, mutta vaimo pyörsi puheensa ekan jälkeen. Ja oltiin ihan 50/50 kotona ekan vuodet, ei ollut siitä kiinni.
Ei, ei mennyt niinkuin "normaalilla" ihmisellä ois mennyt. Tein oman tieni. On vain sopeuduttava ja jos sopeudut hyvin niin elämäsi on jopa miellyttävää.
Aikalailla, oon 58 ja mulla on rakas ja hyvä ammatti, en ole köyhä enää.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, että jäi yhteen lapseen, mutta vaimo pyörsi puheensa ekan jälkeen. Ja oltiin ihan 50/50 kotona ekan vuodet, ei ollut siitä kiinni.
Mies ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla, oon 58 ja mulla on rakas ja hyvä ammatti, en ole köyhä enää.
Rakastaja vai rakas ammatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, että jäi yhteen lapseen, mutta vaimo pyörsi puheensa ekan jälkeen. Ja oltiin ihan 50/50 kotona ekan vuodet, ei ollut siitä kiinni.
Mies ehtii.
Pitäisi vaihtaa vaimo sitten kai.
Olisin kuvitellut, että olen parisuhteessa ja on useampi lapsi. Intohimoinen suhde. Vakituinen työpaikka. Aina asiat eivät me niin kuin suunnittelee.
Parikymppisenä visioimani varallisuuden aste ei ole toistaiseksi toteutunut. Osittain reilun viiden vuoden työttömyyden ja yhtä pitkäkestoisen kahden asunnon loukun vuoksi. Mutta ei hätää, oma yritystoimintani on alkanut osoittamaan elonmerkkejä ja kyllä tästä(kin) suosta noustaan.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, että jäi yhteen lapseen, mutta vaimo pyörsi puheensa ekan jälkeen. Ja oltiin ihan 50/50 kotona ekan vuodet, ei ollut siitä kiinni.
Ymmärrän vaimoasi. Mäkin alunperin haaveilin parista lapsesta, mutta tuon yhden saatuani totesin että näin on hyvä. Ei riitä voimavarat enempään. Onneksi on meitä, jotka tajuaa omat resurssinsa ja elää sen mukaan.
No muuten Joo, paitsi että ikinä uskonut, että olisin näin kuolemanväsynyt. Burnout ja muutenkin jotenkin tämä suorittaminen joka elämän osa- alueella.. Tekis mieli muuttaa korpeen kannonnokkaan istuskeleen yksin. Keitellä teetä ja katsoa jokea. Ei olis kännykkää, eikä vastuuta. Eikä ihmisiä. No Eiköhän se tästä helpota..
Lapseni täyttäisi tänä vuonna 10 ellei olisi ollut alkuraskauden keskmenoa.
Parempi niin kun kaikki menee muutenkin persilleen.
Elän nyt sellaista elämää, mistä en 10 vuotta sitten uskaltanut edes haaveilla. Olin kiusattu ja yläaste oli maanpäällinen h*lvetti. Kotona meni silloin huonosti, kun vanhemmilla oli alkoholiongelmaa.
Tänä päivänä olen naimisissa, yhden lapsen äiti. Meillä on ihana koti, rakastan tehdä pihahommia. Perheeseemme kuuluu myös kissa. Vanhempani saivat elämänsä kondikseen ja välimme on lämpimät nykyään. Olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei mennyt niinkuin "normaalilla" ihmisellä ois mennyt. Tein oman tieni. On vain sopeuduttava ja jos sopeudut hyvin niin elämäsi on jopa miellyttävää.
En sopeudu.
En oikein tiennyt parikymppisenä mitä uskaltaisin toivoa elämältä. Kai siinä vaiheessa ajattelin olevani tappiin asti yksin elävä uranainen, koiria ja pieni tontti. Nuorena teininä taas olin pitänyt ihan selvänä, että 25v mulla on joku kiva ammatti ja perhe.
No ei ollut, olin 25v yksinäinen ja työlle elävä sinkku.
Nyt 39v minulla on mies ja 2 lasta. Paremmin ei olisi elämässä voinut käydä.
Ei ole mennyt elämä yhtään sinnepäinkään kun suunnitteli. Elämä menee omia uomiaan, ei niinkuin suunnittelee sillä elämä ei taivu suunnitteluun.
Nyt tuntuu että hailut haaveet kaatuu ja elämä on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
No muuten Joo, paitsi että ikinä uskonut, että olisin näin kuolemanväsynyt. Burnout ja muutenkin jotenkin tämä suorittaminen joka elämän osa- alueella.. Tekis mieli muuttaa korpeen kannonnokkaan istuskeleen yksin. Keitellä teetä ja katsoa jokea. Ei olis kännykkää, eikä vastuuta. Eikä ihmisiä. No Eiköhän se tästä helpota..
Täältä melkein päinvastaisesta elämäntilanteesta neuvoisin että valitse sitten minua paremmin oikeasti kannonnokka iöman niitä ihmisiä, sillä vastaukseni ketjuun on etten uskonut enkä ajatellut eläväni niin pikku(maisessa) perätuutissa kuin olen päätynyt jo vuosiksi tämän kyttäämisen kyllä taas vaihtaisi vaikka sinne kasvottomaan ihmispaljouteen jossa on toki omat rasitteensa siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mennyt elämä yhtään sinnepäinkään kun suunnitteli. Elämä menee omia uomiaan, ei niinkuin suunnittelee sillä elämä ei taivu suunnitteluun.
Mä en suunnittele tulevaa paitsi kivempi koti haaveena muttei taidakaan toteutua.
Haaveet kaatuu.
Olin melko varma, etten elä yli kolmelymppiseksi ja nyt olen yli neljäkymmentä. Mulla on kaikki mitä ihminen tarvitsee, joten hyvin kai se sitten meni.